Asioita mitä en ymmärrä: kiltit tytöt (hissukat) esimerkiksi kaupan kassalla yms. "vähäpätöisemmissä" ammateissa

Ehkä ne kiltit hissukat eivät ole kiinnostuneita sinunkaltaisten toisia ihmisiä alentavasti luokittelevien ihmisten kunnioituksesta?

Raha tai materia ei inspiroi? Viihdytään ammatissa joka ei vaadi ponnistelua? Väliaikainen työ? Ihanko tosissaan olet asiaa usein miettinyt ja mikään näistä ei ole tullut mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten siellä kassalla istuin minä, melkein valmis arkkitehti. Tein kaupassa 2-3 krt/vko muutaman tunnin iltavuoron, siitä sai mukavasti rahaa todella helpolla. Ei sunnittelua, ei kehittämistä, pelkkää selkeää työtä, jonka aikana ehti ajattelemaan omiaan.

Et ainakaan kassalla ole ollut töissä. Siinä kun papukaijana toistelet ostoksien hintoja ja annat asiakaspalvelua et kyllä pääse uppoamaan omiin ajatuksiisi.

(Ruokakaupan) kaupan kassa on hirvein työ ikinä.

Marketin kassalla tienaa elantonsa helpommin ja mukavammin, kuin esimerkiksi siivoojana tai lähihoitajana. Suhteellisen siisti sisätyö, ei tarvitse työskennellä yksin (ellei johonkin pikkuiseen lähikauppaan hakeudu) ja työajat on normaalien valveillaoloaikojen puitteissa. Liian hankalaksi tai uhkaavaksi heittäytyvät asiakkaat vartijat taluttaa ulos, toisin kuin esimerkiksi jossain hoitoalalla.

Mun käsittääkseni aika monet korkeakouluopiskelijat tekevät opintojen ohella osa-aikasena juuri kassahommia, siivoushommia tms. "vähäpätöisempiä" töitä.

Vierailija kirjoitti:

Minun kiltti hissukkani pitää lukion jälkeen välivuoden kaupan kassalla ennen jatko-opintoja. Todennäköisesti on muuten sinua paljon paljon älykkäämpi.

Jos se on älykäs, miksi se pitää välivuotta, miksei se ole hakenut minnekään tai päässyt opiskelemaan?

Mistä tiedät, mitä tutkintoja kassahenkilöllä on? Oletko lukenut CV:n läpi?

Mä oon just se harmaavarpunen ja kiltti kympin tyttö kaupan kassalla. Olen siellä siksi, että tarvin rahaa opiskellessani opettajaksi. Melko moni opiskelija istuu illat siellä kassan takana.

Ootko kaikilta kassatytöiltä kysellyt, että tämäkö se on se lopullinen uravalintasi? Silloin kun itse olin kaupassa opintojen ohella töissä meillä istui siellä opiskelijoita lääkiksestä, oikiksesta, kauppiksesta, tkk:lta, amk:sta jne.

Aika moni saattaa viettää ihan vaan muutamaa välivuotta ja miettiä, että mikä ammatti kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten siellä kassalla istuin minä, melkein valmis arkkitehti. Tein kaupassa 2-3 krt/vko muutaman tunnin iltavuoron, siitä sai mukavasti rahaa todella helpolla. Ei sunnittelua, ei kehittämistä, pelkkää selkeää työtä, jonka aikana ehti ajattelemaan omiaan.

Nimenomaan just näin, helppo työ, pieni palkka, jää työpäivän jälkeen aikaa ja voimia harrastaa monenmoista. Ei isoja vastuualueita, stressiä, no kiirettä kyllä pukkaa mutta minä nautin siitä. Kaupan kassalla tänäänkin istuin 7h. Jos olisin myymäläpäällikkö pienessä kaupassa, sairaanhoitaja, siivooja, poliisi, jne tuskin enempää jäisi palkasta käteen ja vastuu olisi melkoinen. Kyllä tällä elää. En väheksy kassatyöntekijöitä enkä ketään muutakaan työelämässä. Oishan sitä voinut opiskella yliopistossa vaikka opettajaksi ja sitten stressata työn vuoksi eläkeikään saakka. Nyt pääsen helpommalla ja saan ihan kelpo palkkaa. Pärjään vähällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kiltti hissukkani pitää lukion jälkeen välivuoden kaupan kassalla ennen jatko-opintoja. Todennäköisesti on muuten sinua paljon paljon älykkäämpi.

Jos se on älykäs, miksi se pitää välivuotta, miksei se ole hakenut minnekään tai päässyt opiskelemaan?

Mikä pakko se on jatkaa heti tukka putkella uuteen kouluun, jos töitä kerran on?

Minunkin hiljainen hissukkani piti välivuoden, koska töitä oli ja tiesi, että opintotuella kituuttaminen on aivan perseestä. Koska annettiin asua kotona tyttö sai todella hyvin säästöön rahaa opiskeluajalle ja on ollut varaa muuhunkin kuin kaurapuuroon ilman lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Marketin kassalla tienaa elantonsa helpommin ja mukavammin, kuin esimerkiksi siivoojana tai lähihoitajana. Suhteellisen siisti sisätyö, ei tarvitse työskennellä yksin (ellei johonkin pikkuiseen lähikauppaan hakeudu) ja työajat on normaalien valveillaoloaikojen puitteissa. Liian hankalaksi tai uhkaavaksi heittäytyvät asiakkaat vartijat taluttaa ulos, toisin kuin esimerkiksi jossain hoitoalalla.

Aika rankkaa hommaa se ruokakaupan työkin on, itse en ole ikävöinyt kuorman purkua, kylmiöitä, pullokoneita enkä kassan liukuhihnameininkiä. Hatun nosto kaikille jotka tekevät tuota jopa koko työuransa.

Mitä ihmettä minä oikeen nyt luin? :D

Kiltteydellä ei ole "kunnianhimottomuuden" kanssa mitään tekemistä. Mistä tiedät, että kyseinen hissukka ei ole parastaikaa opiskelemassa, ja tekee esim.kassatyötä vain opintojen ohella. Ja mitä väliä vaikka onkin "vain" kaupan kassa?

Ei kaikkien tarvitse olla perse ruvella opiskelemassa itselleen ns.parempaa alaa.

Itsekin olen vain kassatyöntekijänä kahvilassa, mutta elämäni on todella mukavaa, eikä työni liity millään tavalla kunnianhimoon. Kykyjä olisi muuhunkin työhön, mutta tällä hetkellä olen tässä. :)

Kaikki työ on tärkeää, ja sitä voi aina vaihtaa jos alkaa nakertamaan.

Oisko taas joku friikki stalkkerimies saanut porttikiellon lähi-Alepaan, kun ei ole jättänyt kassalla olevaa pakkomielteistä ihastustaan rauhaan :D 

t. entinen kaupankassa (opiskeluaikoina)

Olen hiljainen hissukka ja kiltti kympin tyttö. Pärjäsin koulussa oikein hyvin ja olen kiinnostunut monista asioista ja olen aina ollut lukuihminen.

Olen ajautunut vähäpätöiseen ammattiin, koska sairastuin lukioaikana masennukseen ja kärsin myös paniikkihäiriöstä. Opiskelut jäi siihen. Olin myös koulukiusattu ja itsetuntoni oli/on todella huono. Nyt kolmekymppisenä olen paremmassa kunnossa ja mietin monesti opiskelemaan lähtemistä. Se vaan tuntuu niin vaikealta enää mennä opiskelemaan. Miten sitä enää pärjäisi vaikka yliopistossa ja osaisiko enää mitään. Vuosien saatossa tähän työhön on tottunut ja ajatus opiskeluista on käynyt yhä vaikeammaksi.

Itse koen kuuluvani tuohon kiltti tyttö-kategoriaan ja työskentelen kaupan kanssalla. Olen työskennellyt jo viisi vuotta, mutta olen myös keväällä valmis maisteri. Kaikki koulun lomat ja useimmat viikonloput olen viettänyt töissä, ja jotkut asiakkaat varmaan ajattelevat, että olen siellä vakituisesti enkä tee muuta. Eipä se minua juurikaan haittaa, olen ihan ylpeä siitä, että olen jaksanut työskennellä koko opiskeluajan.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt tätä usein viime aikoina. Voin jokseenkin ymmärtää heidänlaisensa työskentelyn esimerkiksi lastentarhanopettajina, sairaanhoitajina tai muissa vastaavissa "amisammateissa".

Näiden kilttien tyttöjen kohdalla hämmennystä siis herättää se, etteivät ole opiskelleet itselleen parempaa ammattia. Tuskin heillä nyt ainakaan aikaa on liiaksi voinut seurusteluun, yöelämään tai muihin vastaaviin hömpötyksiin mennä. Tottakai, voihan ihminen olla ulkonäöltään vaikka minkälainen harmaavarpunen ja silti olla sitten mieleltään ties millainen rämäpää, jota ei opiskelu kiinnosta, mutta aika harvinaista tällainen kyllä on.

Mitä syitä siis voi olla näiden ns. kilttien tyttöjen kunnianhimottomuuteen?

Lastentarhanopettaja ja sairaanhoitaja amisammatteja...? 

Lto:n hommissa ei hissukka pärjää, on oltava avoin ja sosiaalinen, osattava hoitaa sujuvasti ja luontevasti yhteyksiä vanhempien, lastensuojelun, koulujen, neuvolan ym. moniammatillisen kentän kanssa. On uskallettava esiintyä julkisesti ja olla todella luova. Liian ujot ja estyneet ihmiset karsiutuvat heti pääsykokeissa.

Samoin (mm. teholla, ensihoidossa tai ensiavussa työskentelevän) sairaanhoitajan on oltava rohkea ja sosiaalinen tapaus ja kouluttauduttava hommiinsa helvetin hyvin, sillä hoitoalalla pienikin virhe on kohtalokas. Töissä joutuu sairauksien ohessa kohtaamaan väkivaltaa, hankalia omaisia ja kuolemaa. 

up