Työttömän burnout
Salakkavala loppuinpalaminen eli työuupumus joka iskee liian innokaille työttömille työnhakijoille sinnikkäästä yrittämisestä. Lopulta tuönhaku ottaa voiton elämästä, unohdat syödä ja päädyt lopulta tippaletkun jatkoksi. Silti, vaikka hakee töitä henkensä kaupalla hengellään leikitellen, ei tipu kutsun kutsua yhteenkään työhaastatteluun.
Kommentit (25)
"Kyllä tekevälle löytyy töitä"
Kun ei löydy niin ei löydy, vaikka hain töihin 8-10h päivässä.
Silloin kun itse kävin töissä niin mulla ei käynyt mielessäkään että työttömyys olisi oikeasti näin raastavaa. Olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta saakka ja opiskellut kaksi ammattia tehden siinä ohessa töitä. Siinä kun toiseen ammattiin valmistuin, ei lukuisista työhakemuksista huolimatta edes haastattelukutsua tullut. Toistuvasti se sama virsi "valintamme ei kohdistunut sinuun", mutta yleensä ei edes sitä vaan pelkkää hiljaisuutta. Kahdessa kuukaudessa oli koko itsetunto romutettu, kelpaamaton olo ja hirveä häpeän tunne. Rahaa ei ole mihinkään ja motivaatiota päivä päivältä vähemmän. Stressi ja ahdistus tilanteesta on jatkuvaa. Koskaan ei työelämässä ollut näin stressaavaa, ei edes silloin kun opiskeli samalla. Jatkuva epävarmuus ja huoli pärjäämisestä ei tee hyvää yhtään kenellekään. Pettymystä pettymyksen perään vaikka kuinka tosissaan yrittää töitä hakea ja panostaa hakemuksiin.
Että juu, kyllä mieluummin kävisin töissä kun olisi ne rutiinit ja vakaat tulot ja normaali elämä. Saisi ehkä jopa bussikortin ladattua taas pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Työttömän stressi oikeasti tuhat kertaa vakavampi kuin työssä käyvän. En yhtään epäile, että työttömät palavat loppuun.
Kyllä! Minua esim. stressaa se, että joka hetki osaamiseni jonkun mielestä heikkenee, että maineeni on mennyttä (ihmiset helposti ajattelee, että työttömässä on jotakin vikaa), että aktiivisesta työnhausta huolimatta minua pidetään jonakin yhteiskunnan laiskana loisena.
En voi suunnitella tulevaa kesää mieheni ja perheeni kanssa, koska milloin tahansa saatan päästä haastatteluun ja töihin, jolloin olen todennäköisesti firman puhelinpässinä koko kesän muiden työntekijöiden lomaillessa.
Välttelen tuttuja, koska tiedän, että aina joku ottaa esille työttömyyteni tai ylipäätään sen, missä olen töissä. Valitsen jopa kaupassakäyntiaikani, että näyttäisin myyjien mielestä normaalilta, työssä käyvältä ihmiseltä. Lapsilleni olen sanonut, että teen etätöitä, kun ovat kyselleet, mitä teen työkseni.
Tässä todellakin elää vain puoliksi. Se, että rahaa tulee vain Kelan työmarkkinatuki 600 €/kk, ei hirveästi stressissä helpota. Onneksi miehellä on työpaikka.
Toivon jokaiselle työttömiä laiskoiksi sohvalla makaajiksi haukkuville itselleen potkuja seuraavissa YT:issä. Ja muille työttömille kovasti tsemppiä! Yritetään vaan jaksaa hakea ja toivoa parempaa. Tämän stressin jälkeen ei mikään työstressi tunnu enää miltään.
Up