Miten saan miehen ymmärtämään, että en todellakaan halua koiraa?

Et luota siihen, että mies hoitaa koiran, jos asia stressaa noin paljon? Vaan että koira jäisi sun vastuulle? Silloinhan syy olla haluamatta koiraa on ilmeinen.

Sanot sille miehelle viimeisen kerran että et todellakaan halua koiraa.

Jos koira tulee taloon niin joko mies ja koira lähtee tai sinä ja vauva PISTE!

Se vaan ei onnistu niin että mies lupaa ihan yksin huolehtia koirasta sillä sinulle se kuitenkin jää kun mies on töissä, harrastuksissa ja kavereiden kanssa ym ym. Tosi epäreilua koiralle joutua perheeseen jossa sitä ei kaikki halua.

En minäkään suosittele koiranpentua ja vauvaa samaan aikaan. Voi olla haastava kombo, jos ei ole ollut lasta eikä koiraa aiemmin. Ja jos ei koiraa edes halua..

"En ihan oikeasti halua meidän perheeseemme koiraa. Haluan olla kotonani rauhassa ilman karvaisten eläinten läsnäoloa. Lisäksi koirat likaavat ja sotkevat paljon, monista lähtee myös karvaa. Tämä lisää kotitöitä huomattavasti, jotka lisääntyvät jo vauvankin myötä." 

Kas näin. Voit korvata nuo kirjoittamani perustelut omillasi, mikäli eivät tunnu sinusta sopivilta.

Vierailija kirjoitti:

Et luota siihen, että mies hoitaa koiran, jos asia stressaa noin paljon? Vaan että koira jäisi sun vastuulle? Silloinhan syy olla haluamatta koiraa on ilmeinen.

Kyse ei ole tuosta. Luotan että mies kyllä hoitaisi koiran. Kyse on siitä, että en halua koiraa meidän kotiin enkä meidän pihalle. En halua koiran läsnäoloa omaan kotiini.

Ei sitä koiraa kannata ottaa jos yhtään tuntuu, että sitä ei jaksa hoitaa. Vauvan kanssa on ihan riittävästi tekemistä. Ja jos koiranpennun miehesi haluaa niin se pentuaika on ihan kamalaa ja kusta jokapaikassa.

Mieluummin ensin vauva ja sitten koira, jos se on pakko miehen saada, ja mies saa sitten myös hoitaa koiran ulkoilutuksen ja ruokinnan ja pentukoulutuksen. Kerro asia näin.

Eli miehesi on aina kotona hoitamassa koiraa...ei käy töissä?  Eikä missään muuallakaan?

Paras kuitenkin hommata joku "Lapinkoira" joka voi olla pihalla vaikka paukkupakkasilla vai onko sellaisia edes olemassa. Koira raukka. Siis oikeasti...ei voi ottaa koiraa jos toinen ei sitä halua.

Vauvassa on ihan tarpeeksi tekemistä, huolehtimista ja kasvattamista ilman että sitä samaa pitää tehdä koirallekin.

Joo, ei missään tapauksessa koiraparkaa kakaran ja kilahtelevan akan kiusattavaksi.

Ei missään nimessä koiraa, jos toinen ei sitä halua. Koira aistii sen, jos siitä ei pidetä. :(

Sanot miehelle, että ei koiraa. Eikö tämän pitäisi olla miehelle sillä selvä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et luota siihen, että mies hoitaa koiran, jos asia stressaa noin paljon? Vaan että koira jäisi sun vastuulle? Silloinhan syy olla haluamatta koiraa on ilmeinen.

Kyse ei ole tuosta. Luotan että mies kyllä hoitaisi koiran. Kyse on siitä, että en halua koiraa meidän kotiin enkä meidän pihalle. En halua koiran läsnäoloa omaan kotiini.

Jos mies on työttömänä kotona nyt ja tulevaisuudessa, niin silloin voisin luottaa, että hän hoitaa koiran. Muussa tapauksessa hoitamista riittää varmasti sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et luota siihen, että mies hoitaa koiran, jos asia stressaa noin paljon? Vaan että koira jäisi sun vastuulle? Silloinhan syy olla haluamatta koiraa on ilmeinen.

Kyse ei ole tuosta. Luotan että mies kyllä hoitaisi koiran. Kyse on siitä, että en halua koiraa meidän kotiin enkä meidän pihalle. En halua koiran läsnäoloa omaan kotiini.

Entä jos mies murtaa jalkansa tai kätensä vauva-aikana? Tai sairastuu kovaan influenssaan, eikä saa lähteä viikkoon ulos? Tai entä, jos hänen pitää lähteä työmatkalle? Tai entä, jos koiralla on vatsatauti miehen työpäivän aikana, ja koiran pitäisi päästä tunnin välein ulos ripuloimaan tai se ripuloi sisälle?

Niin kuin moni muukin sanonut jo niin ei koiraa perheeseen, jos kaikki ei sitä halua eikä missään nimessä nyt, kun perheeseen tulossa vauva. Koiran eka vuosi ja vielä.tokakin on tosi vaativia ja raskaita, se ei todellakaan mene siinä sivussa. Kahta vauvaa ei yhtä aikaa! Laita nyt selvät rajat tähän, sun (miehesikin) aika ja energia menee vauvan hoitoon ja äitinä ja isänä olemiseen kaiken arjen pyörittämisen ohella. Koiraa ei tule. Ja itse siis olen koiraihminen ja meillä on nyt vuoden ikäinen koira - sitä suuremmalla syyllä sanon, että ei missään nimessä koiraa tuohon tilanteeseen.

Ei tietenkään koiraa, elleivät molemmat sitä halua. Sitäpaitsi kun vauva syntyy niin sinä olet varmaan kotona ja mies töissä. Mä pidän koirista mutta mulle olisi ollut ihan painajainen hoitaa yhtä aikaa vauvaa ja koiraa. Älä missään nimessä suostu.

Koiraa ja vauvaa joutuu vahtimaan yhdessä ihan eri tavalla, ei niitä voi jättää keskenään! Mitäs jos koira puree vauvaa, kun vauva esim. vaan konttaa ja käy koiran turkkiin kiinni koiran varoituksista huolimatta? Vauvaa on vaikea ottaa metsälenkille (no onnistuu kantorepussa) tai koirapuistoon ja koiraa ei voi ottaa leikkipuistoon. Koiranpentu voi syödä vauvanlelut ja vauva vaikka tukehtua koiranruokaan, kun oppii konttamaan. Tai sitten kaikki menee kuin Strömsöössä vai meneekö?

Voiko mies ottaa koiran mukaan töihinsä ja voiko hän ottaa ulkokoiran? Jos koira jäisi kotiin päiväksi, niin tilanne olisi juuri sellainen, jota pelkäätkin. Sinä opettaisit sen kuivaksi ja pentu leimautuisi sinuun, eikä siitä ikinä tulisi miehesi koiraa.

Meillä ulkokoira käy vain kerran päivässä sisällä syömässä ja vähän seurustelemassa. Toisen ruoan saa ulkona. Mies metsästää sen kanssa. Lapset myös lenkittävät. Sillä on lämmitetty koppi ja iso tarha pihalla.

Koira rakastaa kaikkia perheessä. Ei ole koiraa kohtaan oikein ottaa koiraa perheeseen, jossa yksi perheenjäsen ei sitä halua eikä suhtaudu siihen rakastavasti.

Tietääkö miehesi, mikä työ siinä on kun koiran ottaa?

-pennulla ulkoilutus joka 15.minuutti, (leikin, syönnin, juonnin ja unien jälkeen) jos ei halua pissaa jokapaikkaan

-intensiivinen koulutus, jos ei halua ongelmakoiraa

-leikitys

-ulkoilutus

-ruokinta

-mahdollinen turkin trimmaus ja hoito, kynsien säännöllinen leikkaus

-eläinlääkärikulut

-koiran totuttaminen yksinoloon

Se on aikamoinen homma. Ja vielä vauva samaan syssyyn. En itse haluaisi.

t.kokemusta saksanpaimenkoiran pennusta

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että ei koiraa. Eikö tämän pitäisi olla miehelle sillä selvä?

Pitäisi, mutta ei jostain syystä haluta ymmärtää. Olemme olleet aika pitkään yhdessä ja alusta saakka mielipiteeni on ollut aivan selvä. Ehkä tämä muu elämänmuutos perheistymisen myötä vaikuttaa, ja asiaa ei yhtään helpota se, että lähipiiri lisää vettä myllyyn. Ikään kuin jotenkin itsestäänselvyytenä kuuluisi asiaan, että lapsen myötä pitää hankkia myös lemmikkejä.

Miehillä on moneen muuhunkin asiaan hyvin helppo ja vaivaton lähtökohta, kyllä se koira siinä sivussa menee. No ei se mene, kun sen kanssa pitää jonkun tehdä paljon hommia, sisäsiisteyden, koulutuksen jne. kanssa. Yleensä se jää naisten vastuulle, niin kuin lapsetkin.