Mitkä asiat teille on tärkeitä pitkissä parisuhteissa?

Luottamus siihen, että molemmat olemme tässä, vaikka tulisi seitsemän vaikeaa vuotta peräkkäin. Että voi tosiaan sinisilmäisesti luottaa siihen että "mieheni ei jätä minua".

Tietenkin tähän sisältyy monia asioita, yhteiset arvot ja tulevaisuuden haaveet, toisen arvostus ihmisenä, hellyys, armollisuus, lämpö toista kohtaan ja myös hänen virheilleen armollisena olo. Mutta mitään näistä mainituista ei voi "aina olla". Välillä tulee kausia tai ainakin hetkiä, jolloin joku näistä ei toteudu. Silloin ainoa kantava on se luottamus siihen, että antaa ajan korjata asian, ja toinen odottaa ja on kanssani silti. Elämä on pitkä aika olla aina hellä, lämmin, arvostava, saati synkronoitu haaveiden suhteen.

Ja luottamus myös siihen, että toinen haluaa aina minulle vain hyvää. Että mitä tahansa tapahtuu, vaikka hän olisi joskus inhottava, luotan siihen, että sydämessään hän oikeasti haluaa minulle vain hyvää. Toisin sanoen, kumppani ei katkeroidu, ei vihaa, eikä syytä, vaan on armollinen.

Vastaukseni on siis luottamus.

Tässä on lähes kaikilla "luottamus" korkealla arvoasteikossa. Itsekin pidän sitä tärkeimpänä. Joku, jonka kanssa jakaa asiat jotka itseäkin pelottavat ja joita ei haluaisi kuulla toistettavan ääneen kenenkään muun suusta. Joku joka nauraa vain oikeissa kohdissa. Joku jonka arvomaailma on niin samanlainen, että hän ei tee valintoja joita itse en voisi tehdä myös. Ja että toisessa ei ole sellaista luotaantyöntävää, jota täytyisi kavahtaa: että toisen ominaishaju miellyttää, kosketus on hyvä ja läheinen, ei ole kurjia tapoja joilta pitäisi ummistaa silmät.

Meillä oli lähes 20 vuotta näin. Kuinka nopeasti kaikki voi romahtaakaan, kun toinen pettää. Jää vain kevyt huumori, ja sen voi jakaa muidenkin ihmisten kanssa. Se erityinen kontakti, joka on rakentunut, putoaa luottamuksen menettämisen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- Uskollisuus ja muutenkin luotettavuus

- Seksi ja läheisyys. Ja tämän pitää olla sellaista mistä molemmat nauttii.

- Hyvä huumori ja yhteiset arvot.

- Toisen kunnioittaminen ja se että ei valiteta turhasta ja nautitaan arken pienistä asioista.

- Avoimuus ja rehellisyys. On tärkeää että molemmat voivat rehellisesti puhua kaikesta ilman, että toinen suuttuu tai alkaa huuto riita. Eli kompromissit!

- Toisen hemmottelu, tämä ei tarkoita välttämättä kalliita lahjoja vaan esim minulle on tosi ihanaa jos mies on yllätyksenä vaikka siivonnut koko talon. Mulle nämä on pieniä mutta tärkeitä asioita jotka tehdään omasta halusta puolin ja toisin.

- Tehdään asioita yhdessä, harrastetaan, matkustellaan tai mitä vaan!

Aika kova lista. Voiko nuo kaikki toteutua yhdessä parisuhteessa?

Tämä lista on oikeastaan minimivaatimusmäärittely. Ainakin minun mielestäni.

Yhteinen arvomaailma ja maailmankatsomus. Ne on kaiken pohja. Aluksi rakastuneina tietysti kaikkea koetetaan sietää ja katsotaan asioita vaaleanpunaisten lasien läpi. Ja ollaan puhumatta "vaikeista asioista". Ensimmäiseen pariin vuoteen riittää runsas seksi ja läheisyys, siitä eteenpäin vahvaa suhdetta jatkaa luottamus ja huumori yms. Sen jälkeen kaikki murenee pikkuhiljaa, jos ollaan poliittisesti ja elämänkatsomuksellisesti kaukana toisistaan. Ensin loppuu huumori, sitten läheisyys ja seksi, sitten lopulta myös luottamus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koko aikuisikäni kaivannut miestä, joka olisi aidosti keskustelutaitoinen, ajatuksistani kiinnostunut, ja jolla olisi myös itsellään kiinnostavia ajatuksia. Minulle ihanteellinen parisuhde olisi sellainen, jossa käydään jatkuvaa dialogia. Saisin toisen mielen avuksi omaan ajatteluuni.

En voi kuvitella suurempaa läheisyyttä toisen kanssa.

Etsinnät jatkuvat.

Tuohon on pakko kommentoida, niin vaikka olen naimisissa niin olen tavannut paljon tuollaisia miehiä. Itselleni ei kuitenkaan edes vapaassa miehessä riittäisi tuo vaan pitää olla halua/kemiaa olla toisen lähellä. Tosin myötätunto ja fiksuus on usein jo sellainen yhdistelmä että alkaa myös haluamaan toista ihmistä, mutta ei välttämättä. Vaikea silti kuvitella että haluat vain tuota parisuhteelta. Tuollaisen keskusteluyhteyden voisit saada vaikka terapeutin tai kaverin kanssa, mutta et saa silti hyvää parisuhdetta.

ap

Terapeutin kanssa? Öh.

Tuntuu vähän, että sulle syntyi joku muu kuva siitä mitä tarkoitan kuin se, mitä oikeasti tarkoitin. On mulla joidenkin ystävien ja sisareni kanssa tuollainen yhteys ollutkin hetkittäin. Mutta se tietenkin katkeilee jo siitä, että ei olla elämänkumppaneita, eikä kehity syväksi, joten ei ole sama asia.

Kyllä mä odotan toki kumppaniltani myös kaikkia perusasioita. En kelpuuta alkoholisoitunutta, tunnekylmää, tavattoman rumaa, 30 vuotta itseäni vanhempaa, henkisesti väkivaltaista tai haisevaa miestä vain siksi että hän täyttää tuon ehdon.

Paha sanoa mitään tuohon, että sinun on vaikeaa kuvitella. Selvä, sinun on vaikeaa kuvitella.

up