Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia kaverin kanssa, jonka elämä pyörii hänen ja miehensä draaman ympärillä, eikä hän tee mitään parantaakseen asioita?
08.03.2018 |
Tapasin viime vuoden lopulla mukavanoloisen naisen, jonka kanssa aloimme tapailemaan lastemme leikkitreffien yhteydessä. Samalla kahvittelemme itse. Alku olikin lupaava. Tyttäremme rakastavat toistensa seuraa, sitä on ilo seurata. Meillä on ollut ihan hyviä keskusteluja opintoihin, lapsiin, liikuntaan ja töihin liittyen.
Hyvin pian puheisiin tuli hänen miehensä lähinnä verbaalinen ja emotionaalinen väkivalta. Ehkä se perinteinen tarina, raha-asiat, alunperin jo epätasa-arvioinen suhde, tukiverkkojen puute. Olen ollut kuuntelijana. Heidän suhteensa on ollut pitkä, ja kuvio näyttää jatkuneen jo pitkään. Kenties se on ajan saatossa karkottanut kaveripiiriä ympäriltäkin. Nykyään kuitenkin tuntuu, että minä olen hänen tukipilarinsa, ja keskustelut käydään siitä, mitä mies milloinkin teki ja sanoi. Minulla on tällä hetkellä itselläkin rankka elämänvaihe, joskin hyvässä mielessä, ja tuntuu hieman petetyltä ja turhalta olla tässä kuuntelijana ja tukena, kun mikään ei muutu.
Onko kukaan muu täällä ollut samankaltaisissa tilanteissa? Miten toimitte ylläpitääksenne tasapainoa? Suostuitteko olemaan vuodesta toiseen kuuntelijana ja katsoitte vierestä miten mikään ei muutu? Vai muuttuiko kenties jokin ja miten?
Tämähän ei ole suoraan minun ongelmani, mutta siitä on tullut minun ongelmani, koska toivoisin ennen kaikkea tasapuolista ystävyyssuhdetta. Nyt tämä on lähtenyt väärille raiteille.
Kommentit (4)
Mä yksinkertaisesti lopetin kuuntelemisen ja vähensin seuranpitoa. Ei auttanut muu, koska se levy oli jäänyt jumiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juokse ja lujaa. Ystävien kanssa vois joskus myös pitää hauskaa ja hakea yhdessä positiivisia elämyksiä. Toki on hienoa, jos luottamuksellisen suhteen voi rakentaa jonkun kanssa ja puhua myös vaikeista asioista. Siinäkin olisi tärkeää muistaa vastavuoroisuus. Mua ainakin tympäisee puhua tuuleen, että toinen ei edes muista, mitä sille viimeksi kerroit. Tarpeeksi kun tulee toistoa, että pitäis nähdä ja oispa kiva nähdä, niin jossain vaiheessa siitä saa tarpeekseen. Tulee vedätetty olo ja alkaa hakeutua sellaiseen seuraan, jonka kanssa oikeasti voi tehdä mukavia asioita. Kenenkään ei pitäisi alkaa roskapöntöksi, itse tein sen virheen.
Kiitos vastauksistanne tähän mennessä.
Konkreettisia korjausehdotuksia on tosiaan annettu, eli täytyypä ensi kerralla kylmän viileesti penätä niiden perään. Tähän mennessä se on ollut sitä, että mitään ratkaisuja ei tunnuta kuuntelevan tai ainakaan vastakommentoitavan muuten kuin "juu, totta" ja sitten alkaa se sama valitus taas jostain uudesta draamasta. Se onkin se asia, joka on synnyttänyt tätä turhautumista ja epäilystä, että onko minut nyt narutettu draamaqueenin kaveriksi ja draamojen kuuntelijaksi. Ei sellaiseen halua omaa elämäänsä ja fiiliksiään tuhlata.
Toinen on tosiaan tuo, että jos kerron, että lapseni on vaikka biologisella isällään tämän viikon, eikä voi siis tulla mukaan kyläilemään, se unohdetaan parissa päivässä ja aletaan kyselemään perään. Aivan kuin minun asiat eivät kiinnostaisi niin paljon, että voisi edes muistaa näitä asioita. Joskus voi unohtaa, mutta kun on tosiaan useammin käynyt. Sama juttu, minulla olleet vaikeudet tai surut näkyvät hänelle korkeintaan niin, että niiden avulla voin ymmärtää häntä paremmin.
Ymmärrän kyllä, että vaikeassa tilanteessa itsekeskeisyys lisääntyy, mutta etäisyyden ottaminen kävi itselläkin jo mielessä, kun sama levy vain jatkui. Ei myöskään kiinnosta kuunnella kuinka hän haukkuu miestään selän takana, kertoo karmeuksia hänestä, ja somessa postailee sydänkuvia siitä kuinka kaikki on hyvin.
Olen alkanut tuntemaan että hän Nauttii jollain kierolla tavalla tuosta tilanteesta ja kierosta suhteestaan.
ap
Ratkaisukeskeisyys, eli napakat korjausehdotukset ongelmiin (terapia, pariterapua jne), sen jälkeen aiheen vaihto.
Tämän jälkeen aina kun tulee uudestaan samaa jauhamaan, niin kysyt onko tehnyt mitään näistä korjausehdotuksista.
Jos vastaa "en mä kun ei mikään kuitenkaanauta", niin kerrot ettet voi auttaa ellei hän myös auta itseään.