Lue keskustelun säännöt.
Kelan pääjohtaja lyö tiskiin kovan luvun aktiivimallista: Toimeentulotuesta tullut monille elämäntapa – "Sitten kun tulee tällainen väliintulo, he säikähtävät"
06.03.2018 |
–Ennen Kelan tuet olivat aika selkeitä. Asiakas sairastui, sai tukea ja tuli terveeksi. Ei ollut tällaisia mielenterveyden diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat.
Juuri näin, järjestelmä suunniteltiin tilapäiseen apuun, ei niin että nämä mussukat elävät koko elämän tuilla.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-paajohtaja-lyo-tiskiin-kovan-luv…
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.
Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys
Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.
Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.
Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.
Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.
Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.
Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.
Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.
Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?
Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.
En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.
Eihän sinun osaamisesi riitä, jos kerran et saa normaalia työpaikkaa. Ja itse olen reilusti päälle 40 ja uudessa työpaikassa, joten iästä se ei ole kiinni.
Juuri näin, kukaan ei halau sinusta maksaa normaalia palkkaa! Ei työnantajat voi ottaa ihmisiä töihin jotka ei ole tuo yritykselle edes oman palkkansa verran hyötyö. Ammattimiehet kyllä työllistyy kun ne saavat palkkansa tienattua. Sosialismi on täällä monella ihanteena, ymmärrän siellä laiskatkin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen
Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?
Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.
Päätin valita toisin.
Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.
Näiden palstan inisiöiden opettaminen on kuin sikaa opettaisi laulamaan. Poistun paikalta positiivisten ihmisten joukkoon, jääkää surkeaan tilanteeseen syyttämään sipilää ja yritystukia ja ei muuta kun good luck vaan. Toivokaa että Suomi Oy saa lainaa jatkossakin teidän ruokkimiseen ja hallitus pysyy lampaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen
Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?
Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.
Päätin valita toisin.
Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.
Näiden palstan inisiöiden opettaminen on kuin sikaa opettaisi laulamaan. Poistun paikalta positiivisten ihmisten joukkoon, jääkää surkeaan tilanteeseen syyttämään sipilää ja yritystukia ja ei muuta kun good luck vaan. Toivokaa että Suomi Oy saa lainaa jatkossakin teidän ruokkimiseen ja hallitus pysyy lampaana.
Samaa mieltä. Jos 35 -vuotias on henkisesti niin väsynyt, että ei jaksa etsiä töitä kotiovea pidemmältä ja kokee vääryydeksi aktivoinnin, niin voi voi. Onko sellaisesta eläjäksi enää, kysympähän vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau, palataanko kaikki yhdessä ellin aikakoneella 50-luvulle, jolloin kaikki oli hyvin!
Järjestelmä luotiin väliaikaiseksi avuksi niille, jotka sairastuivat, nämä meidän "työttömät" on kelvotonta työmarkkinoille, eikä järjestelmä kestä makoilijoita.
Lähestyt ongelman ydintä. Työttömissä on tosiaan paljon sellaisia, jotka eivät kelpaa työmarkkinoille (erilaisista sairauksista ja mielenterveysongelmista kärsiviä). Jos et ole ihan tynnyrissä elänyt, niin lienet huomannut, ettei sinne työmarkkinoille meinaa terveetkään kaikki enää kelvata niin saati sitten kehäraakit.
Enää puuttuukin se ratkaisuehdotus, miten näiden kelvottomien suhteen tulisi menetellä.
Mitenkäs olisi vaikka työleirit? Tai sitten jotenkin muuten järjestetään heille joku helppo ja yksinkertainen työ matalalla palkalla. Siitä he saavat työkokemusta, joka auttaa heitä tulevaisuudessa siirtymään paremmin palkattuihin tehtäviin.
En usko, että mikään sairaus tai mt-ongelma on oikeasti este työnteolle. Tiedän montakin tyyppiä, joilla on ties mitä sairauksia ja mt-ongelmia, mutta he silti paiskivat täyttä häkää töitä. Työnteko itseasiassa auttaa pääsemään ainakin mt-ongelmista eroon, kun siitä ihminen saa sisältöä elämäänsä ja tarkat rutiinit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen
Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?
Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.
Päätin valita toisin.
Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.
Näiden palstan inisiöiden opettaminen on kuin sikaa opettaisi laulamaan. Poistun paikalta positiivisten ihmisten joukkoon, jääkää surkeaan tilanteeseen syyttämään sipilää ja yritystukia ja ei muuta kun good luck vaan. Toivokaa että Suomi Oy saa lainaa jatkossakin teidän ruokkimiseen ja hallitus pysyy lampaana.
Samaa mieltä. Jos 35 -vuotias on henkisesti niin väsynyt, että ei jaksa etsiä töitä kotiovea pidemmältä ja kokee vääryydeksi aktivoinnin, niin voi voi. Onko sellaisesta eläjäksi enää, kysympähän vaan.
Kumpikaan ette kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja päätätte vastata/lopettaa keskustelun hyökkäyksellä/harhautuksella.
Luetun ymmärtäminen: ikähaarukka oli melko laaja ja vaihtoehtoina oli elämäntilanne/henkinen väsymys.
Todellakin, työssäkäyvät eivät tässä ketjussa anna kovin laadukasta kuvaa itsestään ja älyllisistä kyvyistään. Silti pokkana väittävät että työttömissä on jokin vika kun työttömiä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau, palataanko kaikki yhdessä ellin aikakoneella 50-luvulle, jolloin kaikki oli hyvin!
Järjestelmä luotiin väliaikaiseksi avuksi niille, jotka sairastuivat, nämä meidän "työttömät" on kelvotonta työmarkkinoille, eikä järjestelmä kestä makoilijoita.
Lähestyt ongelman ydintä. Työttömissä on tosiaan paljon sellaisia, jotka eivät kelpaa työmarkkinoille (erilaisista sairauksista ja mielenterveysongelmista kärsiviä). Jos et ole ihan tynnyrissä elänyt, niin lienet huomannut, ettei sinne työmarkkinoille meinaa terveetkään kaikki enää kelvata niin saati sitten kehäraakit.
Enää puuttuukin se ratkaisuehdotus, miten näiden kelvottomien suhteen tulisi menetellä.
Mitenkäs olisi vaikka työleirit? Tai sitten jotenkin muuten järjestetään heille joku helppo ja yksinkertainen työ matalalla palkalla. Siitä he saavat työkokemusta, joka auttaa heitä tulevaisuudessa siirtymään paremmin palkattuihin tehtäviin.
En usko, että mikään sairaus tai mt-ongelma on oikeasti este työnteolle. Tiedän montakin tyyppiä, joilla on ties mitä sairauksia ja mt-ongelmia, mutta he silti paiskivat täyttä häkää töitä. Työnteko itseasiassa auttaa pääsemään ainakin mt-ongelmista eroon, kun siitä ihminen saa sisältöä elämäänsä ja tarkat rutiinit.
Joo, nimeks leirille vois laittaa vaikka gulag tai Arbeitslager
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.
Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys
Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.
Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.
Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.
Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.
Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.
Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.
Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.
Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?
Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.
En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.
Eihän sinun osaamisesi riitä, jos kerran et saa normaalia työpaikkaa. Ja itse olen reilusti päälle 40 ja uudessa työpaikassa, joten iästä se ei ole kiinni.
Juuri näin, kukaan ei halau sinusta maksaa normaalia palkkaa! Ei työnantajat voi ottaa ihmisiä töihin jotka ei ole tuo yritykselle edes oman palkkansa verran hyötyö. Ammattimiehet kyllä työllistyy kun ne saavat palkkansa tienattua. Sosialismi on täällä monella ihanteena, ymmärrän siellä laiskatkin pärjää.
Miksi kukaan ei "halau" maksaa hänestä kunnon palkkaa? Mihin perustat väitteesi että hän ei toisi edes palkkansa verran "hyötyö"?
Mitä ihmettä sinä annat työnanatjallesi vastineeksi jos ulosantisi on tuota luokkaa, virheineen ja päätelmineen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.
Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.
Ihmiset ovat outoja. Mietitään miten työttömiä voisi kepittää parhaiten, kun oikea ongelma on työpaikkojen vähyydessä. Tässäkään oikea ongelma ei ole niissä muutamassa "masentuneessa" vaan oikeasti masentuneissa, jotka haluaisivat päästä sairaalahoitoon, mutta eivät pääse. Ilman asianmukaista hoitoa ei ole toivoa paremmasta
Nyt on työvoimapula, mutta pubin pertsa ei kykene töihin
Aktiivimallihan oli kopioitu alunperin tanskasta ? Jopa sieltä tuli suomelle viestiä kuinka huonosti oli toteutettu heidän toteuttamansa aktiivimalli. Nimittäin siellä kansa menee töihin sitä tukea vastaan, mutta se tuki on 1700 euroa nettona (jos muistan oikein)
He suoraan hämmästelivät tätä suomen orjatyövoima-mallia.
Kyllä minä menen tekemään tuota aktiivimalli työtä , jos saan siitä palkan. Ihan iloisesti sen teenkin, töitä kun haluan, mutta myös palkkaa haluan siitä työstä minkä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau, palataanko kaikki yhdessä ellin aikakoneella 50-luvulle, jolloin kaikki oli hyvin!
Järjestelmä luotiin väliaikaiseksi avuksi niille, jotka sairastuivat, nämä meidän "työttömät" on kelvotonta työmarkkinoille, eikä järjestelmä kestä makoilijoita.
Lähestyt ongelman ydintä. Työttömissä on tosiaan paljon sellaisia, jotka eivät kelpaa työmarkkinoille (erilaisista sairauksista ja mielenterveysongelmista kärsiviä). Jos et ole ihan tynnyrissä elänyt, niin lienet huomannut, ettei sinne työmarkkinoille meinaa terveetkään kaikki enää kelvata niin saati sitten kehäraakit.
Enää puuttuukin se ratkaisuehdotus, miten näiden kelvottomien suhteen tulisi menetellä.
Mitenkäs olisi vaikka työleirit? Tai sitten jotenkin muuten järjestetään heille joku helppo ja yksinkertainen työ matalalla palkalla. Siitä he saavat työkokemusta, joka auttaa heitä tulevaisuudessa siirtymään paremmin palkattuihin tehtäviin.
En usko, että mikään sairaus tai mt-ongelma on oikeasti este työnteolle. Tiedän montakin tyyppiä, joilla on ties mitä sairauksia ja mt-ongelmia, mutta he silti paiskivat täyttä häkää töitä. Työnteko itseasiassa auttaa pääsemään ainakin mt-ongelmista eroon, kun siitä ihminen saa sisältöä elämäänsä ja tarkat rutiinit.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tätä ymmärryksen puutetta.
Tajuatko että mt-ongelmia ja sairauksia on monenlaisia ja eritasoisia?
Vaikka sinä tunnet monia jotka paiskivat töitä niin kaikista ei siihen ole. Eikä se ole laiskuutta. Säälittää ihmiset joiden mielikuvitukseen ei mahdu että elämänsisältöä saa muualtakin kuin töistä. Tai rutiineja. Tai jotka ovat niin reppanoita että jos joutuisivat työttömäksi olisivat niin hukassa että elämän mielekkyys olisi yhtä olematonta kuin arjenhallinta.
Oi herranjestas.
On täälläkin ns. uhrauduttu, korkeakouluopiskeltu ja tehty uraa yli viisitoista vuotta ennen kuin yhden lapsen kehtasin saada.
Siitä huolimatta vastustan aktiivimallia, koska jokainen meistä on yksilö: joku pärjää paremmin, joku huonommin, enkä minä voisi mennä ketään osottamaan sormella, että "makaa" huvikseen kotona iloiten almuista, joita yhteiskunta antaa.
Mitä mielenterveysongelmiin tulee, "ei niitä ennen ollut", koska niistä ei tiedetty yhtä paljon kuin tänän päivänä eikä oireille edes ollut nimeä.
Esim. eräs 30-luvulla syntynyt läheiseni sairasti paniikkihäiriötä lähes koko ikänsä apua saamatta, koska tätä sairautta "ei ollut olemassa" kai ennen 90-lukua.
Onneksi sai diagnoosin ja lääkityksen hyvissä ajoin ennen kuolemaansa, ettei ihan koko elämä mennyt kaupan tai pankin kassajonoa tai ylipäätään ulosmenoa pelätessä.
Joka tapauksessa tilanne on se, että Suomessa tai Suomen kaltaisessa järjestelmässä jotkut eivät aina pärjää yhtä hienosti kuin toiset, ja niiden toisten jotkujen on maksettava mm. siitä, ettei kaikille tasan käy onnenlahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihmisen vähän pitäisi ottaa itsekin vastuuta ja poistua sieltä mukavuusalueelta. Tässä on ongelma, koska liian iso porukka on päättänyt vain nauttia oikeuksista vailla velvollisuuksia. Velvollisuus on ottaa vaikka se nollatuntisoppari, jos ei parempaa ole. Vastuu on ihmisellä itsellä, ei yhteiskunnalla tai yrityksillä luoda toistaitoisella suojatyöpaikkaa. Jos työmarkkinat ei muuten huoli, niin ura haetaan sitten ihan sieltä pohjan kautta.
Ja kyllä, muuttaakin voi tai hakeutua tarvitsemaansa koulutukseen, vaikka koulutus ei olekaan siinä naapurikadulla. Näin minullekin sanoi työkkärin virkailija, että kiva, että haen koulutukseni vaikka kauempaa, enkä odota sen ilmestymistä kilometrin päähän 10 vuotta.... Ei todellakaan ollut perheenäitinä herkkua ravata vuotta 500km:n päässä läsnäolopakkoa vaativilla kursseilla. Rahaa paloi, lapsia oli ikävä ja pitkät matkat rasitti ihan fyysisestikin saati vieraassa kaupungissa palloilu ja jossain soluluukussa punkkaaminen lähiopetusjaksoilla. Solu lähes nelikymppiselle ei ole mikään mukava asuinmuoto... Pakko on vaan yrittää, ei voi jäädä makaamaan kotiin ja säälimään itseään. Kannatti kyllä, sain heti töitä. Laskinkin sen varaan, että tuo koulutus tuo työn, kun alan ihmisistä on kova pula. Valitettavasti vain lähempää ei sitä vaadittua koulutusta siihen saanut.
Työleirit voisi sitten keskittää yhteen paikkaan, toki nimeksi tulisi sitten kesk itys leiri. Arbeit macht frei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen
Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?
Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.
Päätin valita toisin.
Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.
Näiden palstan inisiöiden opettaminen on kuin sikaa opettaisi laulamaan. Poistun paikalta positiivisten ihmisten joukkoon, jääkää surkeaan tilanteeseen syyttämään sipilää ja yritystukia ja ei muuta kun good luck vaan. Toivokaa että Suomi Oy saa lainaa jatkossakin teidän ruokkimiseen ja hallitus pysyy lampaana.
Samaa mieltä. Jos 35 -vuotias on henkisesti niin väsynyt, että ei jaksa etsiä töitä kotiovea pidemmältä ja kokee vääryydeksi aktivoinnin, niin voi voi. Onko sellaisesta eläjäksi enää, kysympähän vaan.
Kumpikaan ette kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja päätätte vastata/lopettaa keskustelun hyökkäyksellä/harhautuksella.
Luetun ymmärtäminen: ikähaarukka oli melko laaja ja vaihtoehtoina oli elämäntilanne/henkinen väsymys.
Todellakin, työssäkäyvät eivät tässä ketjussa anna kovin laadukasta kuvaa itsestään ja älyllisistä kyvyistään. Silti pokkana väittävät että työttömissä on jokin vika kun työttömiä ovat.
No vastataanpa siihen sinun kysymykseesi. Tiesitkö, että kunnilla on velvollisuus tarjota koulupaikkaa kunnassaan asuville lapsille. Näin ollen, jos muutat kunnasta toiseen, lapsi saa siellä uudessa kunnassa koulupaikan. Ei kukaan lapsi siitä rikki mene, että muuttaa joskus elämässään paikkakunnalta toiselle. Sen sijaan sen lapsen tulevaisuus näyttää aika hemmetin heikolta, jos sillä on vanhempi, joka 35 -vuotiaana heittää hanskat naulaan ja alkaa makoilemaan kotona henkisesti väsyneenä, koska ne lapset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.
Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys
Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.
Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.
Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.
Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.
Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.
Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.
Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.
Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?
Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.
En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.
Eihän sinun osaamisesi riitä, jos kerran et saa normaalia työpaikkaa. Ja itse olen reilusti päälle 40 ja uudessa työpaikassa, joten iästä se ei ole kiinni.
Mielenkiintoista.
Haukutaan että pummit eivät suostu menemään töihin. Kun joku sitten kertoo kuinka ei pääse vaikka yrittää niin haukutaan osaamisen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.
Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.
Ihmiset ovat outoja. Mietitään miten työttömiä voisi kepittää parhaiten, kun oikea ongelma on työpaikkojen vähyydessä. Tässäkään oikea ongelma ei ole niissä muutamassa "masentuneessa" vaan oikeasti masentuneissa, jotka haluaisivat päästä sairaalahoitoon, mutta eivät pääse. Ilman asianmukaista hoitoa ei ole toivoa paremmasta
Nyt on työvoimapula, mutta pubin pertsa ei kykene töihin
Vai työvoimapula, salli mun nauraa.
Mutta miksi pubin Pertsan pitäisi olla se joka töihin pääsee tai joutuu kun on kamalan paljon ns normaaleja työttömiä jotka oikeasti haluaisivat saada työpaikan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen
Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?
Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.
Päätin valita toisin.
Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.
Näiden palstan inisiöiden opettaminen on kuin sikaa opettaisi laulamaan. Poistun paikalta positiivisten ihmisten joukkoon, jääkää surkeaan tilanteeseen syyttämään sipilää ja yritystukia ja ei muuta kun good luck vaan. Toivokaa että Suomi Oy saa lainaa jatkossakin teidän ruokkimiseen ja hallitus pysyy lampaana.
Samaa mieltä. Jos 35 -vuotias on henkisesti niin väsynyt, että ei jaksa etsiä töitä kotiovea pidemmältä ja kokee vääryydeksi aktivoinnin, niin voi voi. Onko sellaisesta eläjäksi enää, kysympähän vaan.
Kumpikaan ette kykene vastaamaan esitettyyn kysymykseen ja päätätte vastata/lopettaa keskustelun hyökkäyksellä/harhautuksella.
Luetun ymmärtäminen: ikähaarukka oli melko laaja ja vaihtoehtoina oli elämäntilanne/henkinen väsymys.
Todellakin, työssäkäyvät eivät tässä ketjussa anna kovin laadukasta kuvaa itsestään ja älyllisistä kyvyistään. Silti pokkana väittävät että työttömissä on jokin vika kun työttömiä ovat.
No vastataanpa siihen sinun kysymykseesi. Tiesitkö, että kunnilla on velvollisuus tarjota koulupaikkaa kunnassaan asuville lapsille. Näin ollen, jos muutat kunnasta toiseen, lapsi saa siellä uudessa kunnassa koulupaikan. Ei kukaan lapsi siitä rikki mene, että muuttaa joskus elämässään paikkakunnalta toiselle. Sen sijaan sen lapsen tulevaisuus näyttää aika hemmetin heikolta, jos sillä on vanhempi, joka 35 -vuotiaana heittää hanskat naulaan ja alkaa makoilemaan kotona henkisesti väsyneenä, koska ne lapset...
Yhtä tyhmä kuin aiemmat. Luet siis että 35-v on henkisesti väsynyt?
Niinkin voi toki olla ja silloin tarvitsee apua.
Onhan avautuminen. Onko tää aktiivimalli nyt ihan onnistunut, eikö tää tuota vaa enemmän hommia. Työmarkkinatuesta viedää n4% ja sen voit hakea sitten takaisin toimeentulotukena. En ymmärrä mikä järki.
vakityötä tai pitkiä työsuhteita on vaikea saada. suuri osa tarjolla olevista on lyhyitä, max pari kuukautta. lapsilleko ei aiheuta ongelmia jatkuva muutto ja hoitopaikan tai koulun vaihto sekä ihmissuhteiden nopea muuttuvuus?
t: lapseton mutta sydämen ja järjen omaava
Te-kurssitkin ovat joillekin elämäntapa.