Kelan pääjohtaja lyö tiskiin kovan luvun aktiivimallista: Toimeentulotuesta tullut monille elämäntapa – "Sitten kun tulee tällainen väliintulo, he säikähtävät"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä pullamössö sakkia löytyy, ei jaksa käydä töissä, kun saman saa makoilemalla

Löytyy, tuhansittain, mutta kun 90% heistä ovat tulleet maahan pakolaisstatuksella, niin asiasta ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Minne?

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Meillä on jo nykyisin koko ajan kasvava määrä niitä lapsia ja perheitä, jotka elävät yhteiskunnan tuilla sukupolvesta toiseen. Ei se tilanne siitä enää huonommaksi muuttuisi vaikka kuinka leikkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.

Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.

Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.

Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.

Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.

Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Minne?

Ei työssäkäyvä jaksa/osaa ajatella noin pitkälle. Riittää kun uhotaan vihamielisesti.

Vierailija kirjoitti:

Pointtihan on siinä, että silloin kun Kelan systeemi rakennettiin ne mielenterveyskuntoutujat olivat töissä kuten muutkin. Ei silloin kirjoiteltu ahdistussaikkuja tai masennuseläkkeitä parikymppisille. Kummasti ne muiden ihmisten seurassa ja mielekästä työtä tekemällä paranivatkin ne ahdistukset. Tällä hetkellä niitä diagnooseja käytetään nimenomaisesti työstä välttelyyn. Kun ahdistaa niin ei edes kouluttauduta miksikään ja sitten onkin 25 -Veestä eteenpäin hyvä huudella kun ei ole työpaikkoja tarjolla. On niitä, mutta kun pitäisi osatakin jotain.

Yhteiskunnallisen tutkimuksen mukaan näille mt -tapauksille toimivin ratkaisu olisi työ. Jos ei pääse sellaisenaan töihin, niin tuettuna. Työstä saa onnistumisen kokemusta, hieman rahaa ja päivärytmin. Työpaikkojen sosiaaliset suhteet tukevat heikommassa asemassa olevaa oleellisesti. Pitäisikin päästä kokonaan pois näistä mt saikuista ja eläkkeistä ellei kyse ole todella vakavista sairauksista kuten esim. paranoidista skitsofreniasta.

Loistava kirjoitus! Omalla rahalla saa olla poissa töistä, en mielelläni veronmaksajana kustanna "kun ei kiinnostanut nuorena, ei ole töitä, en pääse kouluun, viinaa maistuu jne" elämistä millään tuella. Ottakaa vastuu elämästänne ne jotka siihen fyysisesti voitte. Tuet on tarkoitettu ihmisille ketkä eivät voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.

Ketään ei kiinnosta *ittuakaan sun mielipiteet siitä, kuinka heidän tulisi elää. Et tarvitse muuta kuin nyrkin silmään.

Heti selittyi miksi tämäkin kirjoittaja on köyhä ja työtön. P.S. Käytöstavat pitäisi oppia kotona

Eikun tämäkin on Kelan pääjohtajan vika. Kyllä kun tätä palstaa lukee niin toivon että vauhdilla kiristetään kaikkia mahdollisia omasta aktiivisuuden vähyydestä johtuvia tukia. Selityksiä tuntuu löytyvän kyllä jokaiselta. Sairas maa ja luuseri kansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.

Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.

Nykyään esim. masennus johtaa helposti toimeentulotuen saajaksi ihan syrjäytymisen kautta. Ihminen ei esimerkiksi saa opiskeltua kunnon ammattia tai pääse kunnolla työelämään kiinni, jolloin ongelmat pitkittyvät. Työttömyys itsessään masentaa, vaikka ihminen olisi jo työkykyinen muuten.

Varsinkin nuoria kuuluukin mielestäni aktivoida, jos elävät toimeentulotuella. Tiedän tapauksen, jossa masentunut nuori sai elää yksinään tt-tuella yli vuoden, ennen kuin jokin etsivä nuorisotyö ja sosiaalitoimi edes tapasivat henkilön kasvotusten ja aloittivat ongelmien kartoittamisen.

Kannustaminen aktivoi kuitenkin paremmin, kuin tällainen "rankaiseminen". Pitäisi aina olla kannattavaa poistua kotoa työpajalle, työkokeiluun tai keikkatyöhön ilman, että tuet katkeavat hetkeksi kokonaan.

Mielenterveyden hoitoon pitäisi muutenkin panostaa. On liian yleistä, ettei hoitoa saa tai siihen ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.

Ketään ei kiinnosta *ittuakaan sun mielipiteet siitä, kuinka heidän tulisi elää. Et tarvitse muuta kuin nyrkin silmään.

Heti selittyi miksi tämäkin kirjoittaja on köyhä ja työtön. P.S. Käytöstavat pitäisi oppia kotona

Eikun tämäkin on Kelan pääjohtajan vika. Kyllä kun tätä palstaa lukee niin toivon että vauhdilla kiristetään kaikkia mahdollisia omasta aktiivisuuden vähyydestä johtuvia tukia. Selityksiä tuntuu löytyvän kyllä jokaiselta. Sairas maa ja luuseri kansa.

Mene sinä ostamaan kortsuja.

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen

Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.

Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.

Nykyään esim. masennus johtaa helposti toimeentulotuen saajaksi ihan syrjäytymisen kautta. Ihminen ei esimerkiksi saa opiskeltua kunnon ammattia tai pääse kunnolla työelämään kiinni, jolloin ongelmat pitkittyvät. Työttömyys itsessään masentaa, vaikka ihminen olisi jo työkykyinen muuten.

Varsinkin nuoria kuuluukin mielestäni aktivoida, jos elävät toimeentulotuella. Tiedän tapauksen, jossa masentunut nuori sai elää yksinään tt-tuella yli vuoden, ennen kuin jokin etsivä nuorisotyö ja sosiaalitoimi edes tapasivat henkilön kasvotusten ja aloittivat ongelmien kartoittamisen.

Kannustaminen aktivoi kuitenkin paremmin, kuin tällainen "rankaiseminen". Pitäisi aina olla kannattavaa poistua kotoa työpajalle, työkokeiluun tai keikkatyöhön ilman, että tuet katkeavat hetkeksi kokonaan.

Mielenterveyden hoitoon pitäisi muutenkin panostaa. On liian yleistä, ettei hoitoa saa tai siihen ei ole varaa.

Niinhän tämä olisi kaikille edullisinta, mutta heti herää täälläkin suuri huuto orjatöistä ja työttömien tappolistoista, vaikka kyse nimenomaisesti on aktivoida. Se, että himmataan siellä kotona tt-tuella vuodet ahdistaa varmasti kenen tahansa pollaa. Ja typerimmänkin tulisi tajuta, että tämän kaltaisista kuntouttavista ja aktivoivista toimenpiteistä ei todellakaan makseta viittä tonnia kuussa sille potilaalle. Ei antibioottikuurin syömisestäkään saa palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.

Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.

Nykyään esim. masennus johtaa helposti toimeentulotuen saajaksi ihan syrjäytymisen kautta. Ihminen ei esimerkiksi saa opiskeltua kunnon ammattia tai pääse kunnolla työelämään kiinni, jolloin ongelmat pitkittyvät. Työttömyys itsessään masentaa, vaikka ihminen olisi jo työkykyinen muuten.

Varsinkin nuoria kuuluukin mielestäni aktivoida, jos elävät toimeentulotuella. Tiedän tapauksen, jossa masentunut nuori sai elää yksinään tt-tuella yli vuoden, ennen kuin jokin etsivä nuorisotyö ja sosiaalitoimi edes tapasivat henkilön kasvotusten ja aloittivat ongelmien kartoittamisen.

Kannustaminen aktivoi kuitenkin paremmin, kuin tällainen "rankaiseminen". Pitäisi aina olla kannattavaa poistua kotoa työpajalle, työkokeiluun tai keikkatyöhön ilman, että tuet katkeavat hetkeksi kokonaan.

Mielenterveyden hoitoon pitäisi muutenkin panostaa. On liian yleistä, ettei hoitoa saa tai siihen ei ole varaa.

Niinhän tämä olisi kaikille edullisinta, mutta heti herää täälläkin suuri huuto orjatöistä ja työttömien tappolistoista, vaikka kyse nimenomaisesti on aktivoida. Se, että himmataan siellä kotona tt-tuella vuodet ahdistaa varmasti kenen tahansa pollaa. Ja typerimmänkin tulisi tajuta, että tämän kaltaisista kuntouttavista ja aktivoivista toimenpiteistä ei todellakaan makseta viittä tonnia kuussa sille potilaalle. Ei antibioottikuurin syömisestäkään saa palkkaa.

Oikein sitten, jos kukaan muukaan ei siitä työpanoksesta saa taloudellista hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen

Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?

Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.

Päätin valita toisin.

Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat : D No voiskohan niitä mielensairauksia sitten hoitaa vähän paremmin ja tehokkaammin! Vaikeat mt ongelmat vaatii vuosien hoidon, kun eivät ole viikossa myöskään kehittyneet. Kukaan ei voi mitään sille jos vaikka on lapsena tullut isän raiskaamaksi ja viitsii traumatisoitua siitä, kun kukaan ei ole ajoissa puuttunut asiaan.

Ennen mielisairaat olivat sairaalassa vuosia, eivät toimeentulotuen hakijoina. Samaan voitaisiin palata takaisin, koska sairaalajaksot todella ovat tehokkaampia kuin avohoito. Aika monen "masennus" katoaa, kun tiedossa on 3 kk jakso suljetulla osastolla.

Ihmiset ovat outoja. Mietitään miten työttömiä voisi kepittää parhaiten, kun oikea ongelma on työpaikkojen vähyydessä. Tässäkään oikea ongelma ei ole niissä muutamassa "masentuneessa" vaan oikeasti masentuneissa, jotka haluaisivat päästä sairaalahoitoon, mutta eivät pääse. Ilman asianmukaista hoitoa ei ole toivoa paremmasta

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen

Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?

Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.

Päätin valita toisin.

Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.

Kyllä elän ja mielelläni sen teenkin, katsos kun mulla on yli 20 vuotta työelämää takana ja iän takia tuskin enää uutta saan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.

Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.

Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.

Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.

Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.

Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.

Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?

Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.

En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.

Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.

Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.

Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.

Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.

Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.

Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?

Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.

En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.

Eihän sinun osaamisesi riitä, jos kerran et saa normaalia työpaikkaa. Ja itse olen reilusti päälle 40 ja uudessa työpaikassa, joten iästä se ei ole kiinni.

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

m85 kirjoitti:

Veronmaksaja kirjoitti:

Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.

Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...

Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.

Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.

Kyllä nykysuomalaiselle pitää kai verovaroin taata se parisuhteenkin pysyvyys ja lapsille koulu kivalla "omalla" paikkakunnalla! Tietysty työpaikan pitää olla max 500m talosta "kun ei ole autoa" jne. Ja sitten valitetaan kun taas ei ole töitä ja neljättä vuotta toimeentulotuella, sanon että haloo! On pikkusen vieraannuttu mikä on ns. normaalia "uhrautumista" työpaikan suhteen

Kerro vaan minne dumppasit lapset ja miten hoidit heidän oppivelvollisuutensa muuttojen aikana? Miksi työpaikan takia pitäisi "uhrautua"?

Siksi kun elämässä (paitsi suomessa saa) ei nyt saa kaikkea kivaa uhrautumatta. Olen itse aluksi"uhrautunut" 3v lukiossa+ 6v yliopistossa, ei ollut yhtään toiminnan ihmiselle kivaa enkä tykännyt. Mutta toinen vaihtohto olisi olla marmattamassa ostarilla kun -30€ Sipilä vei ilmaiseksi saadusita rahoista orjatyövoiman verukkeella.

Päätin valita toisin.

Valmistumisen jälkeen (tein opiskeluajan samalla hanttitöitä koko ajan) en saanut 3kk aikana alantöitä kotipaikkakunnalta, harmitti tietysti. Laajensin hakuja ja muutin 400km työpaikan perässä. "uhrauduin", ei ollut kivaa jättää kaikkia tuttuja ja vanhempia elämästä ja muuttaa täysin yksin kaupunkiin josta et tuntenut ketään. Ensimmäinen 2v kävin vaan töissä, sillä en halunnut olla "perustoimistopena" vaan edetä ja kartuttaa varallisuutta. Ei ollut taaskaan kivaa, sanoisin uhrautumiseksi. No nyttästä on 20v ja en ole enää töissä, omasta halustani. En ole saanut yhteiskunnalta opintotuen jälkeen euroakaan almuja enkä tule saamaan. Sen sijaan olen kasvattanut 20v aikana varallisuuden joka mahdollistaa sen, että voin tehdä niitä asioita kun haluan ja olla sitä kautta vapaa. Omasta mielestäni olen sen ansainnut, muiden mielipiteellä ei kyllä väliäkään. Niin elkää hirveästi viitsikö lässyttää "miksi pitäisi uhrautua" ei ehkä tarttekkaan, mutta älä elä muiden rahoilla jotka sen tekevät.

Ethän sinä vastannut lapsista ja koulusta mitään. Moni muukin on "uhrautunut" samalla tavalla kuin sinä. Siitä huolimatta saattaa joutua työttömäksi 35-60-vuotiaana. Elämäntilanteesta riippuen -tai ihan henkisestä väsymyksestä- ei kuitenkaan ole järkeä tai halua (ihan ymmärrettävästi) lähteä enää moiseen ruljanssiin. Luuletko että nykyiset työttömät eivät ole opiskelleet ja olleet töissä ennen työttömyyttään? Osa on ollut sinua kauemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:

http://valtionbudjetti.fi/

Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.

Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys

Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.

Olen pitkäaikaistyötön. Jäätyäni työttömäksi olin yli nelikymppinen. Siihen asti olin aina saanut työn jota hain. Kaksi ammattitutkintoa olen suorittanut, muun ajan ollut työelämässä.

Haen töitä, todella aktiivisesti. osallistun vapaaehtoisesti "työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin" = yhtä tyhjän kanssa, en juo, en polta, koti on siisti ja kaunis, harrastan liikuntaa ja kulttuuria (ilmaissellaisia) jne.

Yksikään työnantaja ei ole kutsunut minua haastatteluun. Vaikka cv ja hakemukset on viilattu huippuunsa asiantuntijan kanssa.

Minussa ei ole mitään vikaa, ilmeisesti ikäni puolesta en kelpaa enää.

Miksi minut tulisi karkottaa ja miksi työnantajia ei laiteta vastuuseen siitä että eivät edes haastattele työttömiä? Valitetaan että "aines on heikkoa" jne järkyttävää halveksuntaa.

Suurimman osan työttömistä ongelma on se että heitä ei hyväksytä palkkatöihin, ei se että heille sellaiset eivät kelpaisi.

Hyvin samanlainen tilanne minullakin. En kaipaa enkä halua aktivointia enkä kurssia elämänhallintaan saati oppia kuinka työpaikoilla kuulua käyttyätyä. En tarvitse kokeiluja, kuntouttavia, pajoja enkä ymmärrä miten hyötyisin siitä että 518€ kuussa & 9€/päivä tekisin jopa kuuden tunnin päiviä raskasta työtä. Ilman loma- tai eläkekertymää sekä työterveyspalveluja. Muut hyötyisivät kyllä mutta miksi työttömät olisivat velvollisia hyväksikäytettäviksi? Jos annan aikaani tai osaamistani tai teen jotain mihin osaamistani ei tarvita haluan kyetä elättämään siitä saatavalla tulolla itseni. Olisiko kukaan näistä jotka huutavat että työttömien täytyy sitä ja tätä ja uhrautua itse valmis moiseen?

Kuinka kokisin kuuluvani joukkoon ja olevani osa yhteisöä jos muut saavat normaalit työsuhteeseen kuuluvat edut mutta minä en? Nousisiko itsetuntoni? Tuskin vaan ihan päinvastoin.

En minä ja tuskin moni muukaan kuvittelee tai vaatii siitä maksettavan viittä tonnia kuussa mutta jonkinlainen palkka eikä mitään taskurahoja siitä olisi saatava.

Eihän sinun osaamisesi riitä, jos kerran et saa normaalia työpaikkaa. Ja itse olen reilusti päälle 40 ja uudessa työpaikassa, joten iästä se ei ole kiinni.

Että ihan  tällaisen päätelmän teit. Et tiedä osaamisestani mitään mutta olet tietysti asiantuntevampi kuin minä tai ne ammattilaiset joiden kanssa olen asioinut. Ja koska sinä reilusti päälle 40 olet saanut uuden työpaikan pitäisi kaikkien saada tai heissä on jotain vikaa tai riittämättömyyttä.

Välillä tuntuu että töihin ei oteta niitä kuusen kirkkaimpia kynttilöitä.