Kelan pääjohtaja lyö tiskiin kovan luvun aktiivimallista: Toimeentulotuesta tullut monille elämäntapa – "Sitten kun tulee tällainen väliintulo, he säikähtävät"
–Ennen Kelan tuet olivat aika selkeitä. Asiakas sairastui, sai tukea ja tuli terveeksi. Ei ollut tällaisia mielenterveyden diagnooseja, jotka jatkuvat ja jatkuvat.
Juuri näin, järjestelmä suunniteltiin tilapäiseen apuun, ei niin että nämä mussukat elävät koko elämän tuilla.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/kelan-paajohtaja-lyo-tiskiin-kovan-luv…
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Joissakin suvuissa jo 3- 4 sukupolvea elänyt toimeentulotuella.
Näitä sukuja tulee joka tapauksessa aina olemaan, oli järjestelmä mikä/millainen hyvänsä. Vrt. ravikansa.
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Ennen oli mahdollista tehdä töitä vähän huonommallakin koulutuksella ja terveydellä, nykyään vaaditaan täsmäkoulutus ja tuhat eri korttia mihin tahansa töihin lisäksi tukien byrokratia estää varsinkin yksinäisiltä tehokkaasti pätkätöiden tekemisen.
Pointtihan on siinä, että silloin kun Kelan systeemi rakennettiin ne mielenterveyskuntoutujat olivat töissä kuten muutkin. Ei silloin kirjoiteltu ahdistussaikkuja tai masennuseläkkeitä parikymppisille. Kummasti ne muiden ihmisten seurassa ja mielekästä työtä tekemällä paranivatkin ne ahdistukset. Tällä hetkellä niitä diagnooseja käytetään nimenomaisesti työstä välttelyyn. Kun ahdistaa niin ei edes kouluttauduta miksikään ja sitten onkin 25 -Veestä eteenpäin hyvä huudella kun ei ole työpaikkoja tarjolla. On niitä, mutta kun pitäisi osatakin jotain.
Yhteiskunnallisen tutkimuksen mukaan näille mt -tapauksille toimivin ratkaisu olisi työ. Jos ei pääse sellaisenaan töihin, niin tuettuna. Työstä saa onnistumisen kokemusta, hieman rahaa ja päivärytmin. Työpaikkojen sosiaaliset suhteet tukevat heikommassa asemassa olevaa oleellisesti. Pitäisikin päästä kokonaan pois näistä mt saikuista ja eläkkeistä ellei kyse ole todella vakavista sairauksista kuten esim. paranoidista skitsofreniasta.
Vierailija kirjoitti:
Pointtihan on siinä, että silloin kun Kelan systeemi rakennettiin ne mielenterveyskuntoutujat olivat töissä kuten muutkin. Ei silloin kirjoiteltu ahdistussaikkuja tai masennuseläkkeitä parikymppisille. Kummasti ne muiden ihmisten seurassa ja mielekästä työtä tekemällä paranivatkin ne ahdistukset. Tällä hetkellä niitä diagnooseja käytetään nimenomaisesti työstä välttelyyn. Kun ahdistaa niin ei edes kouluttauduta miksikään ja sitten onkin 25 -Veestä eteenpäin hyvä huudella kun ei ole työpaikkoja tarjolla. On niitä, mutta kun pitäisi osatakin jotain.
Yhteiskunnallisen tutkimuksen mukaan näille mt -tapauksille toimivin ratkaisu olisi työ. Jos ei pääse sellaisenaan töihin, niin tuettuna. Työstä saa onnistumisen kokemusta, hieman rahaa ja päivärytmin. Työpaikkojen sosiaaliset suhteet tukevat heikommassa asemassa olevaa oleellisesti. Pitäisikin päästä kokonaan pois näistä mt saikuista ja eläkkeistä ellei kyse ole todella vakavista sairauksista kuten esim. paranoidista skitsofreniasta.
Nykyään yritetään hoitaa muullakin kuin alkoholilla. Vaikka tietysti ennen oli paremmin, kun nämä vain juopottelivat ja kun ei tarvinnut kouluttautuakaan pitkälle, niin mitäs väliä vaikkei pää häävisti toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.
Ketään ei kiinnosta *ittuakaan sun mielipiteet siitä, kuinka heidän tulisi elää. Et tarvitse muuta kuin nyrkin silmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.
Ketään ei kiinnosta *ittuakaan sun mielipiteet siitä, kuinka heidän tulisi elää. Et tarvitse muuta kuin nyrkin silmään.
Heti selittyi miksi tämäkin kirjoittaja on köyhä ja työtön. P.S. Käytöstavat pitäisi oppia kotona
Ennen ei ollut diagnooseja = kukaan ei koskaan sairastanut.
Mieletön logiikka korkeakoulutetulla ihmisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
m85 kirjoitti:
Veronmaksaja kirjoitti:
Ihan vajaita nää palstan ihmiset! Heistä on ihan normaalia että "toimeentulotuella" eletään vuodesta toiseen ja marmatetaan kun ei ole töitä ja plaa plaa. Itse ei tietenkään voida muuttaa paikkakuntaa, kouluttautua, yrittää tai tehdä vapaaehtoistyötä sen heille ILMAISEN RAHAN vuoksi. Pitäisi tulla kun manulle illallallinen kun on "oikeus siihen". Onneksi joku uskaltaa asioista puhuakkin, se on hyvä kun ei ole poliitikko Kelan johdossa niin ei tarvitse vaalien takia luusereiden persettä nuolla.
Ei voi muuttaa koska sitten avokki menettäisi työnsä ja siinä nyt eiole taas mitään järkee, sinä oot selkeesti sinkku kun tälläsiä aivopieruja päästelet? Ja toisen minimipalkasta ei riitä kahdelle vaikka kuinka pyörittelet, sittenkyllä jos seon yli 2000€/kk, tästä voi vaan unelmoida...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.
Mihin dumppasit lapset? Meillä tekee mies reissutyötä, hän ei voi hoitaa lapsia arkisin. Kouluikäisiä ei voi muutenkaan retuuttaa pitkin ja poikin Suomea, koska koulu.
Ei ollut lapsia. Lapset hommattiin vasta kun oli jo vakityö ja muutama vuosi työkokemusta. Mutta joo, lapset tietysti mutkistavat tilannetta eikä voi ainakaan jatkuvasti muuttaa. Sinänsä yksittäinen muutto ei ole vielä retuuttamista. Tollasessa tilanteessa kun kuvailet niin on perheneuvottelun paikka. Ehkä olisi aika miehen jäädä kotiin ja vaimon mennä töihin vaikka sitten matkan päähän? Tai voiko mies vaihtaa pois reissutöistä? Tai jos mies on reissutöissä niin voiko niille reissuille lähteä jostain muualtakin kuin nykysijainnksta? Vaikeita kysymyksiä, johin ulkopuolinen ei voi antaa yleispätevää ohjetta. Monet asiat ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja eikä ”pakon sanelemia”, ja jos ei ole pakon sanelemaa niin mun mielestä verovaroin ei tarvitse vapaaehtoisia valintoja tukea, vaan jokainen vastaa elämäntapavalintojensa seurauksista ihan itse.
Ketään ei kiinnosta *ittuakaan sun mielipiteet siitä, kuinka heidän tulisi elää. Et tarvitse muuta kuin nyrkin silmään.
Heti selittyi miksi tämäkin kirjoittaja on köyhä ja työtön. P.S. Käytöstavat pitäisi oppia kotona
Sieltä on opittukin, että tuollaisilta työnnetään pää vessanpönttöön niin monesti, että räpätys lakkaa. Tuollaiset eivät yleensä edes tee mitän hyödyllistä, muuta kuin soittavat suutaan. Toiset kuuntelevat sitten töitä tehdessään joutavaa paskanjauhantaa.
Ai nyt syyllistetään jo mielenterveytensä menettäneet? :D
Miksi muuten mt diagnoosilla haetaan ylipäätään lähinnä niitä saikkuja ja eläkkeitä? Mikä maailmanloppu se on? Moni työssäkäyvä käy ihan onnistuneesti töissä vaikka on erilaisia mt diagnooseja. Itsekin tiedän bipo papin, adhd/bipon sossun, bipo ahdistuneen yliopistoproffan jne. Eikä näistä kukaan hoida itseään alkoholilla.
Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.
Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys
"Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Sosiaalimenot selvästi ja ylivoimaisesti suurin menoerä. Katsoitko itse linkkiäsi? Vaivauduitko miettimään sekuntiakaan mitä argumenttia yrität esittää? Vai oletko niitä suusta vaahtoavia järjenjättiläisiä, joiden ratkaisu kaikkeen on yritystukien tai sopeutumiseläkkeiden poisto.
122: taitaa olla kyse kovasta vihasta ja kateudesta niitä kohtaan jotka elävät (aina, kuinka sattuukaan) juuri sen valittajan selkänahoista revityillä rahoilla tekemättä mitään. Ei välitetä ovatko vaihtoehdot huonoja tai katastrofaalisia kunhan se "luuseri hyväksikäyttäjä" saadaan tekemään ihan mitä tahansa tai ainakin kärsimään (vielä enemmän).
Hallitus ja media menestyksekkäästi ovat propagoineet asian eteen. Vähän kuin Goebbels aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mielenterveyskuntoutujana kaipaisin että haastateltu avaisi vähän, mitä tarkotti "mielenterveyden diagnoosilla, joka jatkuu ja jatkuu"? Nykyisissä nuorissa, siis niissä samoissa joista Elli kertoo kantavansa huolta, on paljon lama-ajan lapsia, joiden mielenterveys on heikoissa kantimissa. Sitä ei paranna viikon jakso päiväosastolla sairaalassa eikä edes Kelan tukema, maksimissaan kerrallaan kolmen vuoden psykoterapia (josta pitää muuten maksaa itse vielä omavastuuosuus, ei ole kokonaan tuettua!).
Itselläni on traumatausta, joka on aiheuttanut mm. persoonallisuushäiriön, pakko-oirehäiriön sekä kroonisen masennuksen. Tuntuu tosi pahalta lukea että Kelan pääjohtaja(!) ei ymmärrä, miten jonkun diagnoosit voivat "jatkua". Syönhän minäkin lääkkeitä ja käyn viikottain terapiassa, mutta ei ihminen ole kone: en ole automaattisesti työkykyinen sitten kun terapia on ensi vuonna käyty loppuun.
Ps. Oikeus toimeentulotukeen voi syntyä sellaisellakin, joka ei olisi siihen muuten oikeutettu, jos on vaikkapa noita terapian omavastuuosuus-laskuja. Itselläni ne pelkästään tekevät noin satasen kuussa. Siihen päälle lääkkeet, matkustaminen terapiaan ja takaisin ym. on nopeasti on kasassa se vaje, jolla saa perustoimeentulotukea.
Oliko tosiaan tuollaista päästänyt suustaan?! Vaihtoon! Sipilän kanssa pellolle.
Ja kuka tilalle?
Vierailija kirjoitti:
Usein mielenterveysongelmaisten ja työttömien vihaajilla tuntuu olevan ylevänä motiivina yhteisten rahojen säästö. Tällä logiikalla se säästö kannattaisi aloittaa mieluummin sellaisista kohteista, mistä sitä voi täysin kivuttomasti leikata ilman että syntyy lisäkustannuksia:
Jos sairaalle tai työttömälle ei makseta tukea, hän menettää asuntonsa ja joutuu kadulle, ajautuu rikolliseksi tai tekemään töitä pimeästi minimipalkalla tai sairastuu vielä vakavammin jolloin joutuu sairaalaan tai täyspäiväiseen hoitolaitokseen. Pahimmillaan hän vetää mukaan koko perheensä, myös lapset.
Hmm, kannattaako säästöä ajatellen maksaa mieluummin yhdelle ihmiselle tukea vai parin sukupolven sairaus- ja sosiaalietuudet, sekä rikollisuuden aiheuttamat kustannukset ja veromenetykset, siinäpä kysymys
Työttömät ja rikolliset kannattaa karkottaa maasta ja viedä kansalaisuus. Kuka siipeilijöitä jaksaa elättää.
Ennen löytyi myös työtä. Ei masentuneen tarvinnut hakea kymmeniä paikkoja ja masentua enemmän kun ei saa edes vastausta, vaikka panosti hakemukseen tunteja. Ja ennen löytyi myös töitä joita puolikuntoisena pystyi tekemään, nyt pitää panostaa 110% ja olla paras ja taitava ja kaikkensa antava. Töissä saa jatkuvaa negatiivista palautetta kun ei taas ollut tarpeeksi nopea/myyvä/kaunis/tuote oli pari milliä väärään suuntaan/ruoassa kaksi grammaa liikaa juustoa. Kun asiakkaalta tulee suoraa kehua, pomo kysyy miksi et myynyt sitten enemmän sitä ja tätä sille. Terveisin jo pitkään masentunut...
Voi muuttaa. Yksin. Niin kuin minä ja monet tuttuni tekivät 90-luvulla. Oman alan töitä oli vain Helsingissä niin muutin sinne, mies jäi kotipaikkakunnalle kun hänellä oli töitä siellä. Vuokrasin huoneen soluasunnosta ja viikonloppuisin matkustin kotiin 2.5 tuntia suuntaansa julkisilla. Vuoden verran sitä kesti, sitten tuon Helsingin työkokemuksen avittamana sain oman alan ihan ok työpaikan 40 km päästä kotoa. Vieläkin oon saman työnantajan palveluksessa, paremmissa hommissa tosin, ja saman miehen kanssa.