Millainen on tuntemasti ihminen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Yksi ihminen - kaksi suuntaa.

Kuminaama ja kumitissit, tuuliviiri.

Antaa b-rappua, nielee ja harrastaa mielellään s/m-leikkejä.

Panen, mutta ei tuosta parempaa ole - sori, vaimosta en tuon takia eroa

Vierailija kirjoitti:

Kuminaama ja kumitissit, tuuliviiri.

Antaa b-rappua, nielee ja harrastaa mielellään s/m-leikkejä.

Panen, mutta ei tuosta parempaa ole - sori, vaimosta en tuon takia eroa

Sen verran vielä että on työnarkomaani, keräilee pinterestiin mietelauseita ja kaikki äijät on sitä käyttäneet hyväksi.

Paras ystäväni. Sairaus ei vaikuta elämääni mitenkään.

Voi ei, olisin kaivannut asiallisia vastauksia :(

Lähipiirissä on henkilö; on kyllä aika mahdoton. Tosin voi olla että siinä on muutakin kuin bipo, eli jotakin persoonallisuushäiriötä päälle tms. En haluaisi vältellä ketään mutta häntä kyllä välttelen. Imee mehut ja energian ympäriltään eikä huoneessa ole kuin hän jos on ihmisiä paikalla ja hänen mielialansa mukaan muut sitten 'hengittää'. Toinen vaihtoehto on että murjottaa kuin pieni lapsi ja kaikki on sitten hiirenhiljaa sen takia. Ahdistavaa ja superrasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni. Sairaus ei vaikuta elämääni mitenkään.

Elääkö hän täysin normaalia elämää? Onko hänellä kaikki hyvin?

ap

rasittavuudenhuippu kirjoitti:

Lähipiirissä on henkilö; on kyllä aika mahdoton. Tosin voi olla että siinä on muutakin kuin bipo, eli jotakin persoonallisuushäiriötä päälle tms. En haluaisi vältellä ketään mutta häntä kyllä välttelen. Imee mehut ja energian ympäriltään eikä huoneessa ole kuin hän jos on ihmisiä paikalla ja hänen mielialansa mukaan muut sitten 'hengittää'. Toinen vaihtoehto on että murjottaa kuin pieni lapsi ja kaikki on sitten hiirenhiljaa sen takia. Ahdistavaa ja superrasittavaa.

Tiedätkö yhtään, hyväksyykö hän itse sairautensa? Käykö säännöllisesti hoidossa? Onko lääkitys kunnossa? Paljon kysymyksiä. Olen ymmärtänyt, että jos hoitotasapaino on hyvä, on oireetkin vähäisiä.

Hubby. Lempeä mies, naurettavuuksiin saakka eläinrakas, älykäs, mutta hajamielinen. Parantaa elämänlaatuani pysyvällä tavalla. Kakkostyyppiä; hypot näkyvät tiettynä kireytenä, levottomuutena ja puhenopeuden kasvuna, eivät juuri teoissa. Depikset hellittäneet vuosien myötä, stressitön arki avainasemassa. Nuorena heittelehti enemmän.

Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.

En koskaan ottaisi tuollaista ihmistä elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Hubby. Lempeä mies, naurettavuuksiin saakka eläinrakas, älykäs, mutta hajamielinen. Parantaa elämänlaatuani pysyvällä tavalla. Kakkostyyppiä; hypot näkyvät tiettynä kireytenä, levottomuutena ja puhenopeuden kasvuna, eivät juuri teoissa. Depikset hellittäneet vuosien myötä, stressitön arki avainasemassa. Nuorena heittelehti enemmän.

Onko hänellä lääkitystä? Eihän kakkostyypissä välttämättä tarvita, varsinkin jos tilanne on noin vakaa?

ap

Ihmishirviö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni. Sairaus ei vaikuta elämääni mitenkään.

Elääkö hän täysin normaalia elämää? Onko hänellä kaikki hyvin?

ap

Elää normaalia elämää ja kaikki on hyvin. Muutama vuosi sitten oli maniajakso jolloin meni aika lujaa, mutta muuten tilanne on hallinnassa ja hän on aivan tavallinen töissä käyvä kouluikäisen lapsen äiti.

Ex-puoliso. Raha-asiat kuralla, epäluotettava ja epäluuloinen. Sairauden ollessa remissiossa kaikin puolin mukava ihminen, mutta sairaus jyrää ajoittain oman persoonan yli ja tekee elämästä h-ttiä. Masennus on kammottavaa, mutta niin on toinenkin ääripää. Vaikuttaa voimakkaasti myös läheisiin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.

Hienoa kuulla, että olet sinut sairautesi kanssa. Kannat siitä hienosti vastuun? Onko sinulla tyyppi I vai II? Käytätkö jotain lääkkeitä?

ap

Tunsin yhden naisen, jolla elämä on mennyt kuin vuoristoradassa. Tosi arvaamaton monella tapaa. Ei uskoisi jos ei tietäisi mitä ongelmia on itselleen hankkinut

Vierailija kirjoitti:

rasittavuudenhuippu kirjoitti:

Lähipiirissä on henkilö; on kyllä aika mahdoton. Tosin voi olla että siinä on muutakin kuin bipo, eli jotakin persoonallisuushäiriötä päälle tms. En haluaisi vältellä ketään mutta häntä kyllä välttelen. Imee mehut ja energian ympäriltään eikä huoneessa ole kuin hän jos on ihmisiä paikalla ja hänen mielialansa mukaan muut sitten 'hengittää'. Toinen vaihtoehto on että murjottaa kuin pieni lapsi ja kaikki on sitten hiirenhiljaa sen takia. Ahdistavaa ja superrasittavaa.

Tiedätkö yhtään, hyväksyykö hän itse sairautensa? Käykö säännöllisesti hoidossa? Onko lääkitys kunnossa? Paljon kysymyksiä. Olen ymmärtänyt, että jos hoitotasapaino on hyvä, on oireetkin vähäisiä.

Kyllä ymmärtää; oli kai helpottunut kun löytyi joku selitys käytökselleen jne. Hoidossa on ainakin käynyt ja syö kyllä lääkkeet. Hirveä olla julma ja pahoittelen kylmää tekstiäni. Yritän ajatella että hän on sairas eikä mahda sille mitään minkälainen on. On vaan kerrassaan niin mahdoton ihminen että sitä ei pysty edes selittämään. Mutta varmasti hänessä on hyviäkin puolia ja onkin. On vaan niin vaikeaa kun hän on niin 'tuulella käyvä' eikä koskaan tiedä mistä se tuulen suunta on sitten :(

Vierailija kirjoitti:

Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.

Kysyttiin ihmisiä kenet TUNTEE, ei mitään säälin hakua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras ystäväni. Sairaus ei vaikuta elämääni mitenkään.

Elääkö hän täysin normaalia elämää? Onko hänellä kaikki hyvin?

ap

Elää normaalia elämää ja kaikki on hyvin. Muutama vuosi sitten oli maniajakso jolloin meni aika lujaa, mutta muuten tilanne on hallinnassa ja hän on aivan tavallinen töissä käyvä kouluikäisen lapsen äiti.

 Ihana kuulla! Jos vain jaksat vielä vastata, tiedätkö onko hänellä lääkitys ja/tai jatkuva hoitokontakti psykiatrialla?

Ymmärrän, jos et halua puhua hänen asioistaan enempää, mutta jos näin anonyymisti voit, niin olisin kiinostunut?