Millainen on tuntemasti ihminen, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö?
Mikä suhde sinulla on tähän ihmiseen? Miten vaikuttaa elämääsi?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.
Kysyttiin ihmisiä kenet TUNTEE, ei mitään säälin hakua
Kuka kehtaa sanoa noin, tuntematta toista, joka jakaa tarinansa. Tottakai erityisesti omakohtaiset kokemukset ovat kiinnostavia!
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.
Hienoa kuulla, että olet sinut sairautesi kanssa. Kannat siitä hienosti vastuun? Onko sinulla tyyppi I vai II? Käytätkö jotain lääkkeitä?
ap
2 tyyppi, ja mainitsinkin jo tekstissäni minulla olevan lääkitys. Käytän mielialaa tasaavia lääkkeitä ja sen lisäksi ketipinoria "tasoittamaan oloa" ja nukahtamiseen, koska en sairaudesta johtuvan ahdistuneisuuden vuoksi juurikaan pysty nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä itse. Rinnalla on kuitenkin myös epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikuttaa myös asiaan. Tunnen olevani ailahteleva, esimerkiksi tuntea oloni todella onnelliseksi, teen paljon asioita, käyn jopa ylikierroksilla, mutta yhtäkkiä tapahtuu romahdus. Ei jaksa, haluaa kuolla. En huomaa tämän vaikuttavan ihmissuhteisiini juurikaan Ehkä näkyy vain mielialojen ja jaksamisen vaihteluna. Maniakausina olen myös jatkuvasti menossa mukana, nautin alkoholia, näen ystäviä. Sitten masennuskautena taas juuri ja juuri jaksan nousta sängystä. Lääkitys on, 2 krt/vko käynnit psyk.polilla. Mielestäni olen sairauttani lukuunottamatta normaali työssäkäyvä nainen. Eniten tämä varmaan näkyyy puolisolle mielialojen vaihteluna ja joskus jopa turhilla riidoilla. Tunnistan kuitenkin itse niin hyvin erilaiset kauteni ja mielialani, joten pystyn "peittämään" tämän puolen läheisiltäni. Sairastanut nyt 8 vuotta.
Hienoa kuulla, että olet sinut sairautesi kanssa. Kannat siitä hienosti vastuun? Onko sinulla tyyppi I vai II? Käytätkö jotain lääkkeitä?
ap
Niin, ja sitä piti vielä sinulta kysyä, että miksi kyselet? Tai siis, mikä asiassa kiinnostaa? (Kuulostipa jotenkin töykeältä, en kysymystäni kuitenkaan ilkeeän sävyyn tarkoita, vaan ihan mielenkiinnosta mietin!)
-10/22
Tunnen neljä. Kaksi heistä on menehtynyt. Eli tunnen kaksi, molemmilla alkoholiongelma, miehiä. Toinen ylimielinen ärsytys, toinen mukava ja vauhdikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras ystäväni. Sairaus ei vaikuta elämääni mitenkään.
Elääkö hän täysin normaalia elämää? Onko hänellä kaikki hyvin?
ap
Elää normaalia elämää ja kaikki on hyvin. Muutama vuosi sitten oli maniajakso jolloin meni aika lujaa, mutta muuten tilanne on hallinnassa ja hän on aivan tavallinen töissä käyvä kouluikäisen lapsen äiti.
Ihana kuulla! Jos vain jaksat vielä vastata, tiedätkö onko hänellä lääkitys ja/tai jatkuva hoitokontakti psykiatrialla?
Ymmärrän, jos et halua puhua hänen asioistaan enempää, mutta jos näin anonyymisti voit, niin olisin kiinostunut?
Hänellä on lääkitys, en tiedä tarkemmin millainen. Säännöllinen hoitokontakti on, mutta nykyään tapaamisia on kai aika vähän. Aiemmin hän kävi myös psykoterapiassa mutta sillekään ei ilmeisesti ole enää tarvetta. Sairaus on tosiaan hyvin hallinnassa ja ystävä on motivoitunut huolehtimaan itsestään.
Minä itse ja myös mieheni.
Syön kiltisti lääkkeitä, sitoudun hoitoon, käyn ryhmäterapiassa, hakeudun vertaistuen piiriin ja tunnistan itsessäni ensioireet. Olen siis melko helppo tapaus.
Mies ollut myös oireeton pitkän aikaa toimivan lääkityksensä ansiosta.
Hyvä ystävä, erittäin älykäs, monipuolisesti lahjakas, lojaali, sitkeä ihminen. Käy töissä, harrastaa paljon. Ei vaikuta muuten elämääni, mutta toki surettaa kun hänellä on ahdistuneisuutta ja masennusta.
Kaveri. Erittäin älykäs, on töissä vaativassa virassa. Maniavaiheessa on ollut melkoinen seksihirmu. Kaunis nainen, joten miehiä on kaatunut. Hänellä on lääkitys ja on käynyt hoidoissa. Todella mukava nainen.
Ystäväni: ollut nyt pitkään ok, opiskelee yliopistossa. Tiedostaa, että vaikka lääkitys on nyt kunnossa, tilanne voi muuttua. Ihana tyyppi. Kärsii kyllä sairaudestaan, maniavaiheessa jäi asunnottomaksi jne. Yritän jatsoa, ettei lähde menemään liian kovaa tai matalasti.
Isä, ykköstyyppiä, työkyvyttömyyseläkkeellä. Herkkä ja yksinkertainen mies joka joutui itseään suurempien voimien ravistelemaksi ja on siitä lähtien tehnyt aivan kaiken elämässään väärin. Moni on antanut hänelle tilaisuuksia, kerran toisensa jälkeen, ja aina on tuottanut pettymyksen. Hänen varaansa ei voi laskea mitään, ikinä. Ei ole niin pientä odotusta, ettei se olisi hänelle liikaa. Nuorempana kanavoi jotain kaaosdemonia manioidensa aikana. Tarinat on synkällä tavalla huvittavia, mutta koska olen ilmeisen traumatisoitunut ja elämäni on pilalla, en jotenkin saa ketään näkemään niissä tätä puolta.
Nykyään niin voimakkaasti lääkitty ettei riistäydy hallinnasta kovin usein, mutta aivot on hapertuneet eikä varmasti ole enää normaaliälyinen, dementian ensioireet alkaneet vuosikymmeniä tavallista aiemmin, ja osin lääkkeiden vaikutuksesta ei ole koskaan oikein hereillä ja valpas.
Ystävä, kakkostyyppiä. Noin 35, korkeasti koulutettu ja teki arvostettua ja vaativaa työtä kunnes sekosi, nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Hallitsee arkielämänsä kuitenkin hyvin, vaikka vuosittain viettää aikaa osastolla. Lääkkeiden takia erittäin lihava. Pitkässä onnellisessa parisuhteessa. Mukava, huumorintajuinen ihminen. Ihanan outo.
Tuttava, en tiedä kumpaa tyyppiä. Myös noin 35, tekniikan alan tutkija. Ulospäin täydellisen oloinen ihminen, en tiedä mitä taisteluja hän on joutunut sairautensa kanssa käymään, mutta kuulemma vakavia. Sai kuitenkin tilanteen hienosti haltuun. Kaunis, varakas, naimisissa, pärjää hyvin urallaan.
Ei enää muutamaan vuoteen (Luojan kiitos, sanoo vaimo - aika raskaita kokeiluja ja vuosia on takana). Hoitosuhde on edelleen olemassa. Pysyvää työkyvyttömyyseläkettä haettu viiden kuntoutustukivuoden jälkeen ja myös fyysisten sairauksien vuoksi, ne heikentävät myös henkistä jaksamista.