Mitas mielta sellaisesta etta mies muistaa lapsensa aitia aitienpaivana vain (halvalla) kaupan kakulla? Ei esim. lasta ja aitia ravintolaan tai anna muuta lahjaa?

Miksi sellainen ei ole sinulle mieleen vaan haaveilet kalliimmista lahjoista? Onko todellisuus sitä, että raadat keittiössä ja nalkutat miten uhraudut ja sitten palkaksi saat halpaa kakkua? Silloin kannattaa vähän miettiä, tuliko valittua oikea puoliso. Se mikä elämänvalinnoissa silloin on pielessä, löytyy peiliin katsomalla.

Ihan kivahan se on, jos mies muistaa edes jotenkin, mutta lasten ja äidin välinen juttuhan se on, eikös?

meillä isi auttaa lapsia korttien tms teossa ja se riittää mulle hyvin

muista että ahneella on paskainen loppu

meillä ei isäntä oo viä muistanu ja tuskin tulee muistamaankaan. Jo kahvit pannussakin olis saavutus. Eli olisin todella tyytyväinen ap:n kuvailemaan tilanteeseen.



Kuka helvetti kehtaa laskee lahjan arvon rahassa!

Ei tuollaisen perusteella voi kertoa mielipidettä miehestä. MInulla on ihana mies, vaikka ei äitienpäivälahjoja kannakaan. Aamukahvit yrittää laittaa nätisti, voileivät yms, mutta kakun teen itse jos teen :)

Onneksi ei rupea leipomaan. Sitä kakkua ei varmaan kukaan söisi :)

Olisin tosi otettu.

Miehen tehtävä on muistaa omaa äitiään. Lisäksi jos lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he osaa tehdä yksin mitään äitinsä muistamiseksi, on miehen tehtävä auttaa heitä siinä. Esim. juuri tuon kakun hankkiminen ja vaikka lapsen kanssa kortin askarteleminen.

Meillä ei mies muista millään tavalla :( Ja joka kerta loukkaannun tästä... Joskus menee ja ostaa " väkisin" kukan yms.

Kannattaisikohan sitä omaakin asennetta hiukka tarkistella????

Enkä odota mitään kummempaa, paitsi äitienpäivänä en kokkaa! Lasten kortit ja omatekoiset lahjat ovat kultaakin kalliimpia aarteita.

Kyllä silti mies on äitienpäivänä jonkun kakkusen ostanut ja kahvit keittänyt, koska lapset eivät vielä osaa itse . Mutta se riittää. Omalle äidilleen hän kyllä ostaa ihania äitienpäivä lahjoja. Musta se on ihana asia.

ja ahnekkin vielä!!!! oleppa nyt kiitollinen et muistaa edes jotenkin, kun toinen vaihto ehto olis olla muistamatta lainkaan.

olen aina miehelleni sanonut et aivan sama poimiiko voikukkia mulle otan ne mielelläni vastaan kunhan muistaa edes jotenkin.¨

Sä olet sitten varmaan vienyt miehes syömään isän päivänä ja kantanut lahjat sänkyyn

na ja itse olen sitä mieltä että en haluakaan koska en ole mieheni äiti. lapsilta saan kortit ja ne ovat ihanat. enkä koskaan ole kyseenalaistanut sitä että mieheni ei minua rakastaisi. nuo kortit ovat mielestäni kaikein parhaimmat. lapsuuden kodissanikaan ei ollut koskaan muuta kuin kakku jonka vielä äiti itse leipoi. hassuinta on mielestäni se että äitienpäivänä äidin pitäisi saada " omaa aikaa" lapsilta ja isäinpäivänä isät saavat " laatu aikaa" lapsien kanssa.

Ainoastaan sen että paneutuisi lasten kanssa jonkun tekoon. Voi niitä kortteja sun muita, ne ovat ihania. Viime äitienpäivänä, mies keitti pojan kanssa itse kahvit (2v) ja tekivät pojan ehdoilla hienon voileivän ja kävivät ulkona hakemassa minulle pojan valitseman kauniin risun ulkoa kukaksi ja kantoivat sen yhdessä minulle sänkyyn. Se on ollut minun tähän astisin parhain äitienpäivä. Tarjottimella oli vielä itse piirretty kortti. Ai että, vieläkin hymyilyttää. Poika oli intoa täynnä ja se hymy mikä siitä tuli kun minä aidosti olin ihastunut pojan saavutuksiin äitienpäivän kunniaksi.



Lisää näitä tämmöisiä..

Vaalea leipä jonka päällä sekalaisesti ketsuppia, sinappia, parsaa, juuston palanen, tonnikalaa, yksi ananaspala ja ripaus maitoa.. =D =D

Voitte uskoa että hyvää oli ;) Mutta se toinen teki sen ihan itse.. *sydän*

Esim. se, että mun mieheni ei vie mua ravintolaan, osoittaa ihan sitä, että hän tuntee hyvin vaimonsa. :) Tietää siis, että paljon mieluummin syön kiireettä kakkua kotona ja hän vaikka kokkaa, kuin lähden ravintolaan syömään.

Tuo päivä on äitiENpäivä, eli silloin juhlitaan KAIKKIA äitejä. Miksi muuten muistetaan myös isoäitiä, hänhän on synnyttänyt vain yhden lapsen, ei sinua tai lapsiasi.

Itse en ikinä vie äidille ja mummoille muuta kuin itse poimimia valkovuokkoja ja voi sitä riemua viime vuonna, kun 5 v poikani vihdoin oli itse osannut mennä poimimaan kukkia, hänen isänsä ei asu meillä, eikä ole ohjaamassa lasta äidin muistamiseen. Minusta kaupan kukat on enemmän viitsimättömyyttä, vaikka kivoja toki nekin. Kakkua ei tarvita, mutta jos joku sen leipoisi tai ostaisi, olisihan se komeeta.



Nyt kun seurustelen, en kyllä ajattele, että miehen pitäisi mua muistaa, mutta on kivaa, kun mies kannustaa lasta muistamaan. Ja muistaa omaa äitiään tietysti.

Siitä vähän loukkaannuin, mutta on mies sen jälkeen petrannut. Mutta ei meillä ihmeitä ole juhlapäivinä yleensä ja joskus taas lähdetään ihan ulkomaanmatkallekin, riippuu vähän millä mielellä ollaan. En odota mitään muuta kuin sen kahvin sänkyyn (ja hieman tuoretta leipää).



Koululainen tekee itse aina jotain ihanaa.



Pienin ei vielä muista mitenkään muuta kuin ole suloinen koko ajan..