Miten lopetit tupakanpolton?

Aloitin 16-vuotiaana polttamaan säännöllisesti, poltin vähän yli kolmekymppiseksi keskimäärin askin päivässä. Lopetin ekan kerran Allen Carrin Stumppaa tähän-kirjan avulla. Sanoin ekan kerran koska sillä kertaa aloitin tupakoinnin uudelleen oltuani puolitoista vuotta polttamatta. Poltin kaksi vuotta ja lopetin uudelleen, ihan seinään. Kävin aamuröökillä ja sanoin et tää oli tässä. Ja nyt oon ollut kohta kaks ja puol tupakoimatta. Viime vuonna tuli kolmeen eri otteeseen poltettua pari tupakkaa sosiaalisissa tilanteissa, mut niistä ei onneks tullut jäätyä koukkuun uudelleen. Aikamoista tulella leikkimistä, tiedän... Mulla ei tullut fyysisiä viekkareita lainkaan mut psyykkiset jatkuvat vieläkin. Tekee välillä tupakkaa niin pirusti mieli...onneks asutaan tosi kaukana kaupasta ni ei tuu ihan helposti lähdettyä ostoksille.

Luin tuon Stumppaa tähän kirjan, ja jo ennen sitä olin ajatellut jo pidempään että lopetan polttamisen.

Minusta se ajatustyö pitää tehdä ensin, että on "valmis" lopettamaan, ei niin että spontaanisti "nyt loppui" (helpompi alkaa taas polttamaan).

En suosittele nikotiini-valmisteita, tarkoitus on päästä eroon kokonaan, ei vaan vaihtaa "roippuvuuden saantitapaa" toiseen.

Yksi hyvä keino on myös tarkkailla niitä ketkä polttavat, ryppyinen lima kurkussa koriseva mummo edessäsi kaupan kassalla, sellainenko haluat olla?

Tupakoijat ovat orjia, eivät mitään "fiksuja ja filmaattisia" ihmisiä, on PAKKO päästä pakkasillakin ulos röökille, se nikotiinin himo on riippuvuus.

Ja asia jota pidin ennen turhana lässytyksenä onkin paljastunut todeksi: tupakoijat haisevat todella pahalle. Tupakan savu ei haittaa (huom, ulkona jos joku esim. polttaa pysäkillä) mutta se vaatteisiin ja hiuksiin ja ihoon pinttynyt "vanhan tupakan" haju on kammottava, erityisen pahana se haisee tupakoijissa kun on kostea ilma ulkona.

Yritin vuosien ajan käyttämällä nikotiinituotteita. Se oli virhe jota en suostunut myöntämään. Nikotiinille ei pääse eroon nikotiinista. Nyt olen ollut jo pitkän aikaa polttamatta kun lopetin ilman nikotiinituotteita ja lääkkeitä. On ollut suht helppoa vaikka koukku oli kova. Älkää ihmiset kokeilkokaan muuta kuin seinään lopetusta. Ainoa kestävä tapa

Lopettaminen oli ihan järjettömän helppoa, luonteeni lujuus on tässä asiassa hyve, ja monessa muussakin asiassa. Luulin kun kuulin, että monilla on kaikenlaista ongelmaa, tärisevää kättä, vieroitusoireita, kiukunpuuskia ja kaikkea, ei mitään, sanoin itselleni: TÄÄ ON VIIMEINEN SÄTKÄ JA THAT'S IT. Helppoo!

Lopetin nuuskalla 32-vuotiaana, poltin 20 vuotta.

Osa ihmisistä hoitaa asian niin ettei tee päätöstä lopettamisesta. He vain laittavat tupakan tauolle ja tuo tauko on voinut kestää jo vaikka 30 vuotta. Mutta mitään lopetuspäätöstä eivät ole tehneet.

Poltin 25 vuotta, lopetin imemällä nikotiini-inhalaattoria. Olennaista oli imeä sitä nimenomaan silloin, kun aikoi mennä kioskille ostamaan vielä yhden askin.

Lopettelin ihan silleen rauhallisesti parin kuukauden aikana. Ei kannata stressata siitä tai on vaan vaikeampaa. Vaikeinta siinä on se sosiaalinen puoli jos on tottunut käymään tupakkatauoilla, polttamaan kahvin, ruuan jälkeen ym. Opettelin ensin olemaan polttamatta normaalina tupakka-aikoina ja poltin vasta sitten kun tuli todella kova halu.  Pikkuhiljaa pystyi olemaan kauemmin polttamatta ja sitten yksi päivä jätin tupakat ostamatta.

Miksi lopetit?

15 vuotta poltin askin päivässä.

Lopetin kertaheitosta ilman mitään korvikkeita. Myöskään tuon 15 vuoden aikana en ikinä edes yrittänyt lopettaa/vähentää.

Kaikki lähtee korvien välistä. Oma suunnitelmani muhi sen jonkun puoli vuotta. Vaimokin alkoi jossain vaiheessa huomautella tupakinpoltosta, mutta jos yrittää toiselle mieliksi lopettaa niin se ei tule onnistumaan.

Kaikki lähti siitä että otin eräs lauantai kännit, koska humalassa tuli yleensä poltettua enemmän. Tällä kertaa join paljon erilaisia juomia, että saisin mahdollisimman kovan krapulan. Poltin myös paljon (~2,5 askia taisi mennä).

Sunnuntaipäivä meni aivan uskomattomassa krapulassa maaten, joten ei tehnyt mielikään tupakkia - korkeintaan joskus illasta, mutta maltoin mieleni.

Maanantaina heti työpäivän aluksi marssin työnjohtajan puheille että olisin vapaaehtoinen koko viikoksi erääseen tehtävään jossa on aivan helvetillinen kiire. Kun on kiire, niin aika kuluu äkkiä eikä pysty lähtemään välissä tupakalle.

Tupakat olivat tietenkin taskussa koko ajan töissä. Niitä ei saa jättää kotiin, koska sitten niitä ajattelee ja tulee hätä. Se sama puolikas tupakka-aski oli yli kuukauden ajan koko ajan mukana, ennen kuin uskalsin jättää sen kotiin.

Perjantaina oli siis jo lähes viikko savuttomuutta takana. Ja kuten sanottua, juovuksissa tuli poltettua enemmän, ja varsinkin jos joi olutta. Joten perjantaina heti töiden jälkeen ostin korin olutta, ja siemailin niitä sitten. Lauantai-aamun yllätys oli mm. se, että krapula oli oluen määrään nähden huomattavasti lievempi, koska ei ollut polttanut tupakkia.

Vaimo alkoi ihmetellä joskus 3. viikon kohdalla kaupassa, että "eikö pidä ostaa tupakkia". Siinä vasta sanoin että en ole kolmeen viikkoon polttanut yhtään.

Luulin että hankalimmat tilanteet olisi aamutupakka ja kahvin jälkeinen, mutta yllätys oli se että viimeisimmät "tekisi mieli tupakkia" -tilanteet oli siinä töistä lähdön jälkeen, joka polttaessa oli se savuke jonka olisi ensimmäisenä voinut jättää pois.

Ja myöskin sitä ei passaa sanoa "tupakkalakoksi" tai että "olen lopettanut tupakanpolton". En ole nyt vaan polttanut 9 vuoteen yhtään ainoaa tupakkaa.

Lopetin 40-vuotiaana. Olin polttanut on/off-tapaan useita vuosia ja ekan kerran 13-vuotiaana. Välissä useita lopettamisia ja taukoja. Tapasin nykyisen mieheni, joka ei polta. Lisäksi pelästyin ienrajan vetäytymistä. Onneksi ei näy, kun hymyilen. En käytä mitään korvikkeita ja mieliteot on hävinnyt. Alkuun näin painajaisia siitä, että olin taas polttanut.

Poltin 10 vuotta. Lopetin kun tulin raskaaksi.

Aloin polttamaan sikareita.

En ostanut tupakkaa. Ei kun oikeasti, minä unohdin tupakoida. Muutama kuukausi myöhemmin muistin asian, mutta kun se haiseekin niin hirveälle niin ei huvittanut aloittaa. Tupakointi kuului enemmän siihen aikaan kun elämä oli muutenkin vähän raiteiltaan ja kaikki oli hälläväliä.

Minä lopetin tupakoinnin sähkötupakan avulla.

Kk kesti vieroittua nikotiinista. Tein nikotiininesteen jossa oli nikotiinia 4mg/ml. höyryttelin sitä viikon. Sen jälkeen laimensin nesteen 2mg/ ml vahvuiseksi. Sitä höyryttelin viikon. Sitten laimensin nesteen 1mg/ml vahvuiseksi ja sitä höyryttelin viikon ja sen jälkeen lopetin höyryttelyn,

Sain reilusti alle 2mg niktotiinia päivässä ja loppuaikoina reilusti alle 1mg höyryttelemällä eikä nikkiksiä juuri ollut. Helppoa kuin heinänteko.

Poltin aika lailla tasan 35 vuotta yhteensä. Välillä oli n. 2 vuoden tauko eli lopetin tasan siinä vaiheessa, kun exän kanssa päätettiin yrittää lasta. Olin polttamatta imetysajan loppuun eli kun lapsi oli jotain hitusen päälle vuoden. 

Viimeinen vuosi oli aikaa, kun olin juuri jäänyt työttömäksi. Poltin noin 1.5 - 2 askia päivässä eli käytännössä ketjussa. Terveydelliset syyt tärkeimmät, astmani oli tosi paha siinä vaiheessa ja muutenkin kunto huono. Mies poltti myös , hän vähän vähemmän. Oltiin aiemmin kokeiltu yhdessä tupakoinnin lopettamista varmaan 5 kertaa, jopa niillä Zyban-lääkkeilläkin. Niistä tuli aivan karmeat sivuvaikutukset ja se kokeilu loppui melkein alkuunsa. Kerran homma karahti karille lomareissulla, kun mietittiin terävinä, että ei polteta tupakkaa vaan ostetaan pikkusikareita. Siinä kävi sitten niin, että poltettiin kaksi askia pikkusikareita päivässä kumpikin. Ne taisivat olla 10 kappaleen askeja. Siirryttiin takaisin tupakkaan sitten .

Käännekohta oli astman paheneminen. Lopetettiin molemmat tupakointi ja se päätös on onneksi pitänyt. Lopettamisesta on nyt 6 vuotta. Enää ei tee mieli tupakkaa kuin toisinaan, kun jostain leijailee vastasytytetyn tupakin tuoksu