Ajatteletko, että ihmisen tulisi aina kehittyä, mennä eteenpäin, opiskella lisää, tulla viisaammaksi? Olla ikuinen oppija?

Kehittymistä pitäisi tapahtua ihan iän ja elämänkokemuksen myötä. Joillekin jatkuva opiskelu ja lisäkouluttautuminen sopii, osa ei halua edes lopettaa opiskelua, koska ei ole löytänyt vielä paikkaansa työmarkkinoilla. Joskus voi olla ok palata koulunpenkille vaikkapa 40-50 -vuotiaana alanvaihdon yhteydessä.

Ei kuitenkaan voida vaatia, että jokaisen on kouluttauduttava ja opiskeltava koko ajan jotain lisää, varsinkaan, jos se tarkoittaisi töistä pois jäämistä tai ympärivuorokautista raadantaa. Ihmisellä on muutakin arvoa kuin olla mahdollisimman kilpailukykyinen työntekijä koko ajan.

Kyllä ajattelen, se on minulle aivan itsestäänselvyys, ihmisen päämäärä ja elämänlaadun mitta. En voisi edes elää muulla tavoin. Samalla kuitenkin nautin myös niistä aloittajan mainitsemista ns. pienistä asioista.

Tietysti omaa aivotoimintaa pitää harjoittaa, itsen takia.

Tyhmä jäärä on muillekin harmi.

En pahemmin opiskele enää, lähinnä perussanat uudesta kielestä, jota puhutaan maassa, johon olemme matkustamassa.

Täyttelen ristikoita, luen uutiset netistä ja kirjoja ihan paperiversioina.

Teinien kanssa pysyy hyvin kartalla mm. älypuhelimen kanssa.

.

Kaikkiaan olen opiskelut 18 vuotta, riittänee. Toki henkisellä puolella tulee koskaan valmista.

63v eläkeläinen (osittain työelämässä)

Kyllä ajattelen, ja tapahtuuhan sitä itsendä kehittämistä ja oppimista työssäkin, ei pelkästään erikseen opiskelemalla. Tosin, itse suoritan parhaillaan kolmatta korkeakoulututkintoa, työn ohella. Tutkinto on loppusuoralla ja jonkinasteinen suvantovaihe menossa, kerään voimia lopputyöhön. Tällä hetkellä odotan ja ajattelen että kun tämä on tehty niin käynpä hetken vain ihan töissä kuin normaalit ihmiset ja panostan enemmän omaan fyysiseen hyvinvointiini ja perheeseen. Mutta toisaalta ajattelen, ehkä ensimmäistä kertaa 15vuoteen (sillä nuo viimeiset vuodet itseni kehittäminen on ollut työ ja koulupainotteista), että nyt voisin seuraavaksi oppia jonkun uuden "vapaa-ajan" taidon, esim aloittaisinko ratsastamisen, pianon soiton harjoittelun tai jotain muuta vastaavaa. Olisi ihanaa osata soittaa pianoa täydellisesti!

Vierailija kirjoitti:

Vai riittääkö sinulle elämän pienet ilot, et tarvitse tietoa muusta?

Mä nautin kovasti elämän pienistä iloista, ja haluaisin oppia vielä enemmän nauttimaan joka hetkestä. Mutta haluaisin ehdottomasti myös kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Mun mielestä kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei siis sulje toistaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä on myös tasannevaiheita. Joskus sukelletaan myös alaspäin.

Ihana lohdullinen kommentti.

Mielestäni keskitie asiassa on hyvä. On tärkeää opiskella asioita ymmärryksen lisäämisen vuoksi. Itse en koe tarpeelliseksi kuitenkaan "kaiken" perinpohjaista opiskelua.  Opiskelee itselle tärkeitä aiheita tarvittavissa määrin.

Nykyään ajattelen, että on mukava vain nauttia elämän rauhallisista hetkistä, ilman hirveää hälinää. On aikaa myös pelkästään itsensä toteuttamiselle ilman liikaa päänvaivaa. Mietiskely vähentää hyvin stressin määrää, kun informaatioähky painaa päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen. Olisi hienoa elää näin, mutta aina joku vastoinkäyminen pilaa kaiken.

No mutta siitä juuri on kyse, olet vain ymmärtänyt oppimisen väärin. Ns. vastoinkäymiset ovat väärinymmärrettyjä myötäkäymisiä. Niiden tarkoitus on haastaa sinut kehittymään, pyrkimään tilanteen ja olosuhteiden yläpuolelle.

Mikään millä on merkitystä, ei tule itsestään ja 'helpolla".

Itse en voi ymmärtää, miten omaan ulkonäköön ja/tai fyysiseen kuntoon keskittyvät eivät tajua, että henkinen kasvu on elämässä pallljon tärkeämpää. Ulkokuori ja lihakset rapistuvat väistämättä iän myötä, mutta sisäistä elämäänsä treenannut kohoaa korkeammille leveleille niin kauan kuin henki pihisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai riittääkö sinulle elämän pienet ilot, et tarvitse tietoa muusta?

Mä nautin kovasti elämän pienistä iloista, ja haluaisin oppia vielä enemmän nauttimaan joka hetkestä. Mutta haluaisin ehdottomasti myös kasvaa ja kehittyä ihmisenä. Mun mielestä kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei siis sulje toistaan pois.

Tämä. Työelämä vaatii jatkuvaa kehitystä, yritän vastata vastimuksiin omien voimavarojen mukaan, mihinkään tahdotottomaan, alistetun robotin asemaan en suostu, olen ihminen.

Tärkeintä on perhe, koti. Sinne sydämeni kiinnostus kohdistuu; lapseni ovat tärkeimmät. Kaunis, siisti, ja lämmin koti jossa kaikilla on hyvä olla, se on tärkeintä. Hyvää ruokaa, siistiä ja puhdAsta ja äiti joka on läsnä ja välittää.

Haluan tarjota lapsilleni parhaan mahdollisen lähtökohdan, ja olla ihana vaimo. Toisten palveleminen tekee elämälleni tarkoituksen.

Aina on opittava uutta ja mentävä eteen päin. Muuten ei kohta pysy edes paikallaan vaan taantuu.