Mikä on kaikkein vaikein oppiaine yliopistossa?
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ollut matematiikka ja kvanttifysiikka.
Vaihdoin matematiikkaan, kun en pärjännyt teoreettisessa fysiikassa. Matematiikkaa en kokenut järin vaikeaksi.
Mulle varmaan kielet olisivat vaikeampia. Tosin en ole edes opiskellut niitä, en tiedä millaista taitoa tavoitellaan. Mutta en vain jaksaisi päntätä päähän tuhansia sanoja ja fraaseja.
Toivottavasti et ole tosissasi sitä mieltä, että vielä yliopistotasolla kieliaineiden opiskelu olisi fraasien ja sanojen ulkoaopettelua:D Kieliaineissa yleensä on jo pohja olemassa, kun niitä opiskellaan ja opiskelu taas voi olla eri kielitieteellisten teorioiden käsittelyä, kielitieteen historiaa ym. Varsinkin kielitieteen teoriat ovat abstrakteja ja niillä on myös filosofinen ulottuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Tilastotiede.
Mä olen käynyt vuosia sitten tilastotieteen peruskurssin. Se oli mielestäni vaikea (kannattaa ymmärtää sitä taustaa vaste, että minulla oli lukiossa lyhyt matikka, jonka sain jotenkin kahlattua läpi). Jotkut eivät myös pääse siitä läpi ekalla yrittämällä. Vasta myöhemmin olen ajatellut, että vaikeutta nosti se, että kurssia piti opettaja, jota ei kiinnostanut asia yhtään ja joka ei selittänyt sisällöistä yhtikäs mitään (oli vain vittuuntunut, koska tutkijana hänen piti pitää alkeiskurssia). Sittemmin olen monta kertaa törmännyt siihen, että jotkut vaikeaselkoiset asiat voi selittää hyvin niin, että ne voi jopa ymmärtää. Yliopistossa erityisesti abstraktien kirjojen kohdalla tämän huomasi, jotkut olivat selkeämpiä, jotkut eivät millään tuntuneet aukeavan, vaikka oli kuinka itse yritti pinnistellä, että saisi asiasta kiinni.
Raamatun kääntäminen muinaiskreikasta ja hepreasta suomeksi.
mikä on kellekkin. Tietyt aineet vaatii aivojen muiden osien käyttöä kuin muut aineet. Ei matemaatikko ymmärrä välttämättä kuvanveistoa, tai ei lääkäri ymmärrä taidetta. Ja ei muusikkoa kiinnosta fysiikka.
Kvanttikemia. Siinä menee raja ainakin mulla. Ja on yliopistotutkinto muulta alalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kauppatieteet ei niitä ainakaan ole. lääketiede voi olla yksi vaihtoehto. ainakin siinä on niin vi..tusti opeteltavaa.
No ei, suoraviivaista mieleen painamista se on.
Vastaan matematiikka tai fysiikka. Vain pieni osa ihmisistä pystyy aidosti ymmärtämään vaikkapa newtonilaisten fluidien laskennallisen käsittelyn.
Tossakin on isot erot sen mukaan missä ohjelmassa on. Yliopistolla ei ole matematiikka eikä fysiikka läheskään yhtä vaikeaa kuin Otaniemessä.
Korkean tason (laudatur-tason) matematiikka, fysiikka ja tilastotiede on erittäin vaativaa myös yliopistossa. Pelkällä ahkeruudella tuskin pärjää noissa. Jostain peruskursseista en tiedä. Aikanaan kun opiskelin TKK:ssa niin siellä oli matikassa A-kurssit ja B-kurssit ja nuo A-kurssit (peruskursseissa) oli yllättävän vaativia, siis ero lukion laajaan matikkaan oli todella suuri.
Oopperan balettikoulu. Ei moni läpäisisi. Bolshoin baletti akatemia. Käykää nyt ensin se ja tulkaa sitten kertomaan onko otaniemen matikat vaikeita vai ei. Veikkaan että on ihan eri tason vaikeuksia.
Sotilas akatemian sukellusvene kurssit. Jos sua ei haittaa olla ahtaassa kopissa meren pohjassa vaikka kahta kuukautta niin ehkä se on sit omalla tavallaan " helppoa"
Sanoisin että astronauttikoulutus nasalla voi kysyä kanttia. Etenkin se pudotus veteen tai sentrifuugi yms harjoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Sotilas akatemian sukellusvene kurssit. Jos sua ei haittaa olla ahtaassa kopissa meren pohjassa vaikka kahta kuukautta niin ehkä se on sit omalla tavallaan " helppoa"
Missä unissa tämmöstä? Suomella ei ole eikä saa sopimuksien mukaan olla sukellusveneitä.
Niin, mikä nyt on kellekin vaikeaa. Mulle olisi yo-matikka, vaikka lukiotasolla vielä pärjäsin siinä ihan hyvin. Itse opiskelen lääkiksessä, se ei tunnu vaikealta, melko työläältä kyllä.
Okei, eli ei olla eri mieltä siitä miten asiat ovat vaan siitä mitä ne vaikeuden kannalta tarkoittavat. Musta on luonnollisempaa, järkevämpää, helpompaa ja kaikin tavoin muutenkin miellyttävämpää painottaa ymmärtämiseen. En koe syvällisyyttä eli sitä teoreettista fokusta vaikeuttavaksi vaan helpottavaksi tekijäksi. Ankara teknisyys taas on minusta raskasta eli vaikeaa, se on vaivalloista eikä suuren muistamis- ja harjoittelumäärän avuksi luoda laajempaa ymmärrystä johon tiedot helposti asettuisivat.
Oletin, että tästä ollaan melko lailla yhtä mieltä sekä yliopistolla että Otaniemessä, koska olen kohdannut itseni kanssa samanmielisiä mielipiteitä enkä juurikaan vastakkaisia. Koitin tätä ilmaista tiiviisti jo alusta asti. Mutta olet nyt sitten ehkä ensimmäinen kohtaamani laskija, jonka vahvuusprofiili on sen verran erilainen että kokee tuon toisinpäin.