Mitä psykiatrin vastaanotolla tapahtuu?

Up!

Mä oon miettinyt että pitäisi hankkia apua ammattilaiselta, en vaan ole vielä uskaltanut soittaa..

Sää makaat sellasessa hammaslääkärituolissa. Kerrot traumoistasi ja psykiatri välillä kysyy että miltä se susta tuntui.

Ei välttämättä poikkea suuresti mistä tahansa lääkärikäynnistä. Ensin kysyy vointia ja sitten pitää selittää omia oireitaan ja tuntemuksia. Saattaa kysyä myös päivärutiineista, työstä ja harrastuksista sekä ihmissuhteista. 20 minuutin jälkeen siirrytään todennäköisesti puhumaan lääkityksestä. Oikeaa lääkitystä saatetaan joutua hakemaan kauankin (siis useita käyntejä psykiatrilla). Käyntiä on turha jännittää mitenkään, kannattaa vain selittää oma olotilansa niin rehellisesti kuin pystyy.

Mulla psykiatri istui pääni takana niin etten nähnyt häntä, samalla kun itse makasin hammaslääkärituolissa. Näytti sieltä erinäköisiä mustetahrakuvioita, joita minun piti tulkita. Lopuksi hän heilutteli silmieni edessä sellaista vanhanaikaista taskukelloa, siitä tuli mukavan unenomainen ja rento olo.

Lääkäri kyselee sinulta voinnistasi , lähi ja menneisyyden tapahtumista, perhe ja ystäväsuhteista.

Hyvä psykiatri tulkitsee olotilaasi taitavasti ja ehdottaa monasti lääkehoitoa, jotta olosi kohenisi. Sen jälkeen ajatellaan miten elämäntilannettasi voisi parantaa niin ettei ahdistaisi.

Syväluotaavaa keskustelua. Ole kuitenkin vastauksissasi täsmällinen, mutta älä kuitenkaan liian seikkaperäinen.

Minä yritin kertoa lääkärille, että pyrin viettämään aamulla kahvia keittäessäni ahdistushetken, johon kasataan päivän murheet ja sitten ne haudataan, niin nyt minun tiedoissani lukee, että ahdistus johtuu kahvista riippuvaisuudesta, joka juontaa tupakoinnin lopettamisen seurauksena tapahtuvasta, kolmen kuukauden periodilla muuttuilevasta solutoiminnasta - että näin...

Oletko mielestäsi hullu EN(   )  KYLLÄ( X ). 200 euroa kiitos ja nähdään taas ensiviikolla.

Lääkäri kyselee, miksi olet tullut vastaanotolle, millaisia oireita sinulla on ja kartoittaa elämäntilannettasi/historiaasi. Oireista riippuen hän saattaa sitten ehdottaa esim. lääkitystä tai muuta hoitoa.

Oman kokemukseni mukaan psykiatrit ovat vähemmän "lääkärimäisiä" kuin monet muut lääkärit.

Psykiatri kyselee vointiasi ja sinä vastailet kysymyksiin. Mä tykkäsin käydä. Vähän yli pari vuotta kävin ja muutama kuukausi sitten loppui mun käynnit sillä olen nyt remissiossa ja koin etten tällä hetkellä tarvitse seurantakäyntejä.

Mä hajoilin aluksi syystä tai toisesta sinne vo:lle, mutta kyllä se sen kesti. Psykiatri kyseli nykyisyydestä ja menneisyydestä. Fiksu tyyppi, ymmärsi mun oirehdintaa ennen kun itse tajusin mitään ja kirjoitti keskivaikean masennuksen dg:n jolla sain varmimmin kela tuetun terapian. Todellisuudessa mun ongelmat on enemmän falce self- ja itsetunto -tyyppisiä, jotka kyllä johtaa ajoittain masennukseen. Mutta terapia varmimmin auttaa. Käyn harvakseltaan seurannassa nykyään. Puhutaan ihan kaikista jutista aika vapaasti. Ikinä ei oo tehty mitään testejä tms. Lääkkeet käydään aika äkkiseltään läpi lopuksi, kumpikaan meistä ei oo katsonut ensisijaiseksi lääkehoitoa mun kohdalla (ainoastaan nukkumiseen ja yölliseen ahdistukseen). Jos hänen tarvii tarkemmin tietää jotain hän kysyy, minä vastaan.

Kiitos kaikille :)

-Ap

Hän selvittää perusjutut, kuten onko sinulla harhoja tms. "oikeita" mielenterveysongelmia vai oletko "normaali" , mutta masentunut. Muista, että jokainen kysymys voi olla kompa ja hänen tarkoituksensa on esim. huumorin varjolla saad sinut sanomaan jotain jonka perusteella voi antaa vakavamman diagnoosin. Kerrot lapsuusjutut, vaikka ei kiinnostaisi, koska ne silti haluavat jäädä jankkaamaan niitä. Muista pillahtaa itkuun, koska siitäkin katsovat sitä "normaaliutta".  Toivo paljon harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Hän selvittää perusjutut, kuten onko sinulla harhoja tms. "oikeita" mielenterveysongelmia vai oletko "normaali" , mutta masentunut. Muista, että jokainen kysymys voi olla kompa ja hänen tarkoituksensa on esim. huumorin varjolla saad sinut sanomaan jotain jonka perusteella voi antaa vakavamman diagnoosin. Kerrot lapsuusjutut, vaikka ei kiinnostaisi, koska ne silti haluavat jäädä jankkaamaan niitä. Muista pillahtaa itkuun, koska siitäkin katsovat sitä "normaaliutta".  Toivo paljon harjoituksia.

Kun sain lähetteen psykiatrille työterveyslääkäristä, syynä masennus- ja ahdistustila, ei psykiatri kysynyt yhtään mitään lapsuudestani. Eikä yrittänyt lyödä leimaa minulle.

Oikeasti, psykiatri oli mukava, asiantunteva nainen, jonka apu oli minulle todella arvokasta. Hän kuunteli minua ja ymmärsi minun ongelmia. Minulla ei ole pahaa sanaa sanottavaa hänestä.

Psykiatrit eivät käytä Rorschach-testiä enää. Potilaat eivät myöskään makaa missään divaanissa, jokainen istuu ihan tavallisella tuolilla. Psykiatrin vastaanottohuone on tavallinen lääkärin vastaanottohuone, eihän siinä on mitään "mielenkiintoista rekvisiittaa".