Onko muilla fiilistä, että jotakin pitäisi tehdä elämällään? En vaan tiedä, että mitä haluan elämältäni.
"You have to make the right choice. As long as you don't choose, everything remains possible.". En osaa tehdä yksinkertaisempia päätöksiä, niin miten voin päättää, että mitä tahdon elämälläni tehdä. Tuntuu, että pitäisi hankkia paljon uusia kokemuksia tai katuu vanhana. Minun elämä on hyvin tylsää, mutta lopulta tykkään olla vaan kotona. Silti koko ajan takaraivossa jyskyttää, että entä jos kadun vanhana, että vain pelasin pelejä, roikuin av-palstalla ja katsoin netflixiä. Olen 24, vakaassa parisuhteessa, käynyt ammattikoulun ja lukion ja sen jälkeen yrittänyt päästä opiskelemaan. Ollut muutamissa määräaikaisissa työsuhteissa ja käyn tällä hetkellä satunnaisesti töissä. Tälläistä se elämä kai on. Käydään töissä ja sitten tehdään ruokaa, siivotaan, katsellaan tv:tä, lenkkeillään..Oikeastaan pidänkin siitä, mutta silti en pääse ajatuksesta irti, että voiko mun elämä olla aina tälläistä?
Mulla on kaveri, joka on aivan päinvastainen kuin minä. Hän on matkustellut todella paljon, asunut Italiassa, ollut vaihdossa ulkomailla, käynyt korkeakoulun. Hän on hyvin sosiaalinen luonne ja tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Ei pitäisi siltikään peilata omaa elämäänsä toisen elämään, koska olisinko oikeasti nauttinut sohvasurffauksesta tuntemattomien luona? En todellakaan. Olisin rukoillut, että pääsen omaan sänkyyn. En edes tykkää matkustamisesta. Ei mulla siitä paljon kokemusta ole, mutta jo kotimaassa matkustaminen kotikaupunkiini on raastavaa.
Mulla on sellainen olo, että haluaisin elää ainankin 100 erilaista elämää. Yksi olisi tälläinen, kun nyt elän. Yksi olisi taas kaverini sosiaalinen elämä. Yksi olisi kotiäidin elämä ja perus punainen tupa ja pihamaa. Yksi olisi sinkkuhipsterinainen, joka asuu Kalliossa..yms. En voi valita noita kaikkia.
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana
Tiedän toki, että olen vielä nuori ja ehdin tehdä vaikka mitä. Mutta haluanko oikeasti tehdä ja jos haluan, niin mitä? Kunhan en tee päätöstä, niin koko maailma on auki.
Kommentit (24)
Minulla pahat mielenterveysongelmat estävät etenemästä elämässä. Haaveet jo suunnilleen haudattu. 24v
Niinkuin joku jo sanoikin, niin kaikki eivät löydä erityistä intohimoa mihinkään. Mitä mä sitten tykkään aidosti tehdä? Tykkään maata sängyssä miehen kainalossa lämpimän peiton alla, tykkään katsoa elokuvia ja sarjoja, pelata koneella ja pelata lautapelejä, sisustaa, nähdä kavereita, silitää koiraa, syödä kakkua, lukea kirjoja yms. En tiedä, että miten noista voisi rakentaa mitään sen suurempaa intohimoa. Rakastan pieniä arkisia juttuja.
Hyviä pointeja tullut tässä keskustelussa, jotka saavat miettimään. Se on totta, että arkussa on sama vaikka olisit kuningas tai maanviljelilä. Pelkään vain eniten katkeruutta, joka valtaa myöhemmin, jos elämä on vain lipunut ohi. Olen jo nyt hieman katkera lapsuudelleni, joka ei ollut kaikista tavallisin. Toivoisin, että voisin elää senkin uudestaan eritavalla. Tuo katkeruus on sellainen asia, jota minun pitää itsessäni kehittää ja oppia pois tavasta.
Ap
Mitä väliä sillon on loppujenlopuksi, mitä sillä elämällään on tehnyt? Elämä loppuu joskus ja kaikki siinä saavutettu haihtuu pois, joten yks hailee mitä on tehnyt. Kuolleena ei tunnu yhtään kummemmalta, onko jättänyt Mount Everestille kiipeilyt välistä vai ei.