Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii

Tyhjään pihaan

 katselet ikkunasta

 päivääsi vihaat

 vaikka on aamu vasta

 aamusta iltaan

 on liian pitkä matka

 tahtoisit luovuttaa

 pää käskee: jatka

Oisit Richterin asteikolla syntisen kaunis mies

Viidessä vuodessa ihminen oppii vaikka päällään seisomaan. Viidessä vuodessa opi ei unohtamaan rahojaan...

Elämää, elämää on tämäkin.

Naisten naurattaja koskaan ollut en

vaikka veljesi niin luulee

Martti löi mua makaroniksi kutsuen

Vaikka kaunis on sulle nainen,

lenkkimakkara on suomalainen mies

ja kateellinen

Kerro terveiset lapsille.

Ei niistä saduista koskaan

toteutunut ainoakaan

Ei tullut valkoista ratsua

Ei ritaria haarniskassaan

Oih... mitä nyt?

Kahvia kaipaa moni janoinen suu, ja voileipäkakkupöydän ääreen kuin huomaamatta hakeutuu.

Halusin sulle lahjoittaa

Kotona itsetehtyjä kynttilöitä

Ja jos sua kiihottaa

Pitäisin niittivöitä aina mieliksi sun

Ehkä saha oli tylsä, ehkä höylä liian terävä.

Vierailija kirjoitti:

Kahvia kaipaa moni janoinen suu, ja voileipäkakkupöydän ääreen kuin huomaamatta hakeutuu.

Ai noinko se menee! Olen aina ihmetellyt, että miten se voileipäkakku hakeutuu huomaamatta pöydän ääreen...

Ja taas sä kyllästyt

Tai kuoliaaksi tympäännyt

Kun sulla on vain ristikkolehdet

Ja kauniit ja rohkeat ja kirjakerho

Älä hyppää Baby Jane

Nyt pojat tanssimaan,

eivät tytöt sitä huomaa,

jos vain sormilla vilkutellaan.

Tai jos jäädään istumaan,

ja tyhjän lasin reunaa,

lusikalla kilkutellaan

Etupenkiltä lasin läpi lennettyäni olin vierinyt pienarta pitkin, ojan pohjalla hampaita sylkiessäni minä oksensin verta ja itkin.

Laineen Piia

ei meistä koskaan tullut aikuisia

vaikka luulimme silloin

se leikkiä ei ollutkaan

Laineen Piia

muistan kasvojasi suloisia

nyt sua meikkivoiteiden alta tuskin tunnistaa

sielu täynnä kyyneleitä

ja unelmia särkyneitä

ei ulkokuori niitä peitäkään

emme olleet enkeleitä

vaan itseemme pettyneitä

ei aika jätä rauhaan meitäkään

Laineen Piia

ei musta koskaan tullut tuomaria

olin laiska ja holtiton

kiinni mistään saanut en

Laineen Piia

vaikka muistot ovat katkeria

niin ne kertovat kaiken sen

mistä haaveilen

Pelkäätkö mua jos suutelen sua, kun itku meikin tuhri

mä muuta tehdä en voi,  karkuun jos juokset pelkäätkö mua?

Näin kylmänä yönä

keskikaupungin tuulessa

kun kukaan ei huomaa

lävistystä mun huulessa

Ei korkokenkiä

eikä edes näitä siipiä

kun aika on hiipiä

kotiin takaisin

hölmöksi tunsin minä itsenikin,

vaikka kaikesta halusin puhua sulle,

mä vain häntääni heilutin