Tanssii hullu Amalia kamalia tansseja tanssii

Siellä se penkoo

Kakkulapioita kapioita kirstusta penkoo

Lakanoissa on kauniisti kirjailtu "A"

Ja välillä se itkee

Sodassa kaatunutta maatunutta majuria itkee

Joka sieltä jostan ei palannutkaan

Kahvipöydässä

Sama homeinen pullakranssi

Josta homeen pois voi raaputtaa

Särky hellittää

Tai sen unohtaa kun tanssii

Ja muistoihinsa nukahtaa

Korkealla kunnahalla hongat huminoi, kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi. Jätkät siellä päänsä hiellä leivän saada voi, mut huilatessaan unelmoi.

Vierailija kirjoitti:

Jää velkainen talo ja nälkäiset mahat, saa lapion myydä kun loppuu rahat

...juna hiljaista miestä jyskyttää ...

Varkain vien taikka lainaan...

Mä lainoihin ja lyhennyksiin sotkeuduin, sulle tärkein oli kaakeloitu paskahuussi.

Käy siskokseni tuuli, yö, ne laulaa laulujaan

Laskut tulee ajallaan mut maksan myöhässä. Ei riitä tili tuli, tili meni Korvaako kela? Pikavippikierre, kuka kuittaa velat?

Makaa joulukuusi kaatuneena miksi itket pikku-Leena komerossa piilossa vanhemmilta. miksi isi ja äiti riitelitte tuskin edes huomasitte nythän on jouluilta.

Meit oli poikia raitilla viis, oli tyttöjäkin mut ei välitetty niist

En tahdo sinua enää

Nyt on aika lähteä kauas pois

Junan ikkunasta katsoin sua silmiin

En enää tahtoisi elää

Kuin uneni lävitse äänesi kuulla voin

Näen silmieni edessä juoksevan elämän filmin

En näe sinua enää

Juna kauas pois minut kuljettaa

Silti tunnen sinun istuvan penkillä mua vastapäätä

En tästä unesta herää

En enää käsillä voi sua koskettaa

Ja nyt se kaikki mitä sinulle annoin on kylmää jäätä

Olisitko kenenkään rakas

Enemmän kuin hyytävä syli

Missä nukkua voit yhden yön yli

Kun sanot vaimollesi: "Karataan"

Tässä on terveiset siltojen alle

Siellä se on Jarkka ja Niemisen Kalle

Ne innosta hehkuen lähtivät maailmalle

Taivas oli kattona seikkailijalle

Kumpikin nyt on jo vuosia juonut

Ja rantojen miehiksi nahkansa luonut

Tai ehkä ne onkin jo maatuneet mullan alle

Pieni pala taivasta onnettomalle

Voitte juopotella keskenänne

kysyä vaikka itseltänne

miksi me näytimme katkerilta

kun on lattialla lahjasukset katkenneet

ja oksennukset riippuvat rinnuksilta

Pikkuveljen kanssa lähden

meidän kotoa nyt on pakko päästä pois

Näkyy loiste joulutähden

joka mummon luokse johtaa meidät vois

Pihvinuijaksi käy vellikauha, spagetiksi pelkkä kanttinauha, säilyy järkkymätön mielenrauha kun ei piittaa riskeistä. Voi kakunkoristeeksi saippuaa vuolla, ja ruokamyrkytykseen kaikki kuolla, kun jälkiruuaksi saa lautaset nuolla, niin päästään tiskeistä.

Mä joskus valintamyymälän kassajonossa huomaan jonkun vanhemman naisen mua siinä mielessä kiinnostavan. Mä niinkuin janoinen katselen kuivuneen joen uomaa. Ei tätä janoa juomalla sammumaan saa, ei vaikka laulujansa renkuttaa ja täällä ikuisen nuoruuden lähteellä vanhenee.

Sä vielä vuosia myöhemmin joskus muistut mieleen. Jokin tuoksu tai tunnelma tuttuja tunteita aiheuttaa. Kun siinä kiireiden keskellä kyyneleitään nielee ja vaikka kadulla tuskin sua tuntisinkaan, voit olla varma että kenkuttaa, kun täällä sinua etsien päättömästi harhailen

Mä löysin paperikaupasta Marjatan, se siellä kirjekuoria myi, kun sulle rakkauskirjeitä innoissani kirjoitin. Sä kai iskitkin sen postinkantajan, et tiedä kuinka hämmästyin kun kuulin teidän ehtineen mennä jo naimisiin.

Mä sulle kymmenen kirjettä päivässä saatoin laittaa ja niihin kirjoitin sen mitä kirjoita en enää uudestaan, kun niistä kirjeistä taisikin koitua pelkkää haittaa, kuinka syvältä silloin se kouraisekaan

kun aivan yllättäen kuulla saa: sä olit postinkantajan kanssa mennyt naimisiin.

Ja jos yksi oli yksin ja toinen oli toisen mä kolmanneksi jäädä sain, kun en oikein edes tiennyt mistä siinä kilpailtiin. Mä en usko selityksiin, niihin uskoa vois en kun tunteillani leikit vain ja olit postinkantajan kanssa mennyt naimisiin.

Sä vielä vuosia myöhemmin joskus muistut mieleen. Jokin tuoksu tai tunnelma tuttuja tunteita aiheuttaa. Ne silti saavat vain tuntemaan kaiken menneen pieleen. Ei ole helppoa sammuttaa kaipaustaan kun näitä laulujansa renkuttaa ja täällä ikuisen nuoruuden lähteellä vanhenee.

On turha rakentaa polkua jatkuvaa, jos kaikki katoaa.

Olin tulossa duunista himaan, oli helvetillinen helle ja mun ulko ovella seisoi joku hämärän näköinen pelle. Mä pysähdyin siihen ja meinasin ladata kaalin, mut se naurahti kuivasti kerran, kai se arvasi saaneensa saaliin.

Se kuiskasi hiljaa: "olet matkalla kadotukseen, mutta saat mitä ikinä tahdot, jos vain pääsemme sopimukseen". Voi jeesus ne kiiluvat silmät ja ne kasvoilla märkivät arvet. Mä huomasin vasta silloin että sen päästä kasvoi sarvet

Minkä tähden kaikki hylkeet on lähes sukupuuttoon pyydetty. Ja meri oksentaen sylkee kaiken paskan mitä sinne on syydetty. Kenen syytä ovat saasteet, ja kohtapuolin koditon delfiini. Lajirikkaus on haaste, jos säilyä voi sokea pingviini. Omantunnon ääntä kuunnella saahan, jos melomalla Frans Joosefin maahan itse suhteemme luonnonsuojeluun ratkaistiin. Ryöstökalastus ei tulosta tuota, kun vedenpintakin on hyllyvää suota. Me trooliverkkojen vaijerit pihdeillä katkaistiin, ja syvään sukellettiin. Jos vielä omatunto soimaa niitä jotka ovat kaikkeen myöntyneet. Ehkä joukossa on voimaa, vaikka mukaan ovat harvat työntyneet. Niin moni elämäänsä tuhlaa vain lojumalla tv-tuolissaan. Se ei voi olla pelkkää juhlaa, jos myöntää olevansa joskus huolissaan.

Itkisitkö onnesta

jos panisin sua kunnolla?

Tosimiehen mittainen, vaikka millä sitten mittaat sen. Kun pyyhin kyyneleet pois, kuin tulla vois huominen.