-90 syntyneet, mikä elämäntilanne teillä?

Sinkku, osa-aikaisena töissä ja opiskelupaikkaa haen taas. Ellen pääse opiskelemaan, pakkaan kamat rinkkaan ja lähden maailmalle.

Vakityöt miehellä ja minulla, vuokra-asunto ja eka lapsi tulossa.

Yrittäjä olen, tienaan vaan tällä hetkellä todella surkeasti. Viime vuosi oli rahan ja työmäärän suhteen yltäkylläisen hyvä. Kamala asiakkaiden metsästys ja työpaikan haku päällä, vaikka toisaalta en haluaisi luopua yrittäjän elämästä. Amk-koulutettu mieheni vm. 91 käy pätkätöissä varastolla, ei millään työllisty logistiikka-alan korkeampiin tehtäviin. Lapsia ei ole eikä tule, asutaan vuokralla ja säästetään aspiin. Kissa löytyy. Eli varmaan tälle ikäluokalle aika perusarkea :D 

Naimisissa ollut 1,5 vuotta, viime vuonna pääsin opiskelemaan unelmieni alaa, kesällä olisi tarkoitus olla reissussa 4 viikkoa ja vuoden lopussa jättää ehkäisy pois.

Ostettiin häiden jälkeen myös oma yhteinen asunto. Molemmilla oli ollut ennen sitä myös omat omistusasunnot. Yhteinen koirkin meillä on.

Kaksi lasta, opiskelen. Avioero tulossa.

Työttömyyttä, masennusta ja yksinäisyyttä/ulkopuolisuutta. Ei ole harrastuksia, ei mielenkiinnon kohteita. Opintolainaa kaatuupäälle, mutta kyllä tässä selvitään päibäkerrallaan. Ja vaikka en elä niin ainakin olen ja olen siitä kiitollinen.

Mies 1996

Naimisissa, 9 vuotta kokopäivätöitä tehty, pari tutkintoa suoritettu ja kolmas käynnissä, vakituinen työ, asuntolainaa reilusti jäljellä, vauva syntyy syksyllä. Ihan tavallisena elämänä pidän tätä ikääni nähden.

Sinkku ja pätkätöissä, yliopistosta valmistuin pari vuotta sitten. Asp-tilillä olisi valmiina rahat lainaa varten, mutta tarvitsisin ensin varmemman työpaikan. Perheen haluaisin pian perustaa, mutta sopivaa miestä ei ole tullut vastaan ja vielä en ole valmis hankkimaan lasta yksin. Koiran voisin tässä piakkoin hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa ollut 1,5 vuotta, viime vuonna pääsin opiskelemaan unelmieni alaa, kesällä olisi tarkoitus olla reissussa 4 viikkoa ja vuoden lopussa jättää ehkäisy pois.

Ostettiin häiden jälkeen myös oma yhteinen asunto. Molemmilla oli ollut ennen sitä myös omat omistusasunnot. Yhteinen koirkin meillä on.

Ihanaa kuulla että kaikilla meillä ysäri-/lamalapsilla ei mene huonosti. Itsellä toki on ammatti mutta valmistuin 2015, jota pidettiin yhtenä huonoimpana vuonna valmistua.

Mies 1996

Olen vuoden nuorempi mutta vastaan silti. On vakityöpaikka mutta haen syksyllä opiskelemaan. Poikaystävän kanssa asun vuokra-asunnosta. Kauhean kaukaiselta tuntuu vielä lapset ja omistusasunto tässä elämäntilanteessa, lähinnä opiskeluhaaveiden takia.

Työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumassa, takana noin 1.5 vuoden työttömyys ja 3 vuoden ammattikoulu. Ei puolisoa tai lemmikkejä. Hienoa, että jotkut tämänkin sukupolven edustajat onnistuvat. :)

Olen yh-lähihoitaja.

Vakityö, tosin osa-aikaisena(eikä edes omaa alaa) kun jatko-opiskelen samalla. Avomiehen kanssa juuri ostettiin yhteinen oma rivitalo-asunto. Koira meillä on ja vauvastakin olen haaveillut jo pitkään.

Opiskelen toista tutkintoa, pari muksua ja mies löytyy. Vielä pari vuotta sitten oli omistusasunto ja vakityöt kummallakin, mutta nyt siis alaa vaihtamassa ja vuokralla asutaan. Kivaa elämää :)

Naimisissa, yksi lapsi. Tällä hetkellä opiskelen, vuoden päästä olisi tarkoitus valmistua. Rakas perhe, ihania ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olen vuoden nuorempi mutta vastaan silti. On vakityöpaikka mutta haen syksyllä opiskelemaan. Poikaystävän kanssa asun vuokra-asunnosta. Kauhean kaukaiselta tuntuu vielä lapset ja omistusasunto tässä elämäntilanteessa, lähinnä opiskeluhaaveiden takia.

Sama, tosin olen sinkku ja vuokralla asun. Ei siis ole vielä lapsihaaveita, ehkä myöhemmin mikäli elämäntilanne sallii. Tarkoitus hakea opiskelemaan toista tutkintoa ja elää nuoren ihmisen elämää. 

Vuokratyöntekijänä 2vuotta saanu olla yhdessä samassa firmassa ja sitä ennen olin työtön 3v, vuokralla asutaan, ei lapsia, ei lemmikkejä. Säästöjä kerrytetään omaan asuntoon.

T. 1991

Muutin ulkomaille ja opiskelin unelmieni alaa. Sain lapsen nuorena ja opiskelut jäi puolitiehen. Lapsen isän kanssa ei toiminut ja erottiin. Nyt uusi mies, jatkoin opiskelut loppuun, vakityö hyvässä asemassa, asutaan vuokralla ja lisää lapsia ei ole tulossa. Elämä on ihan tasaisen hyvää.

Mitä nää alapeukut on :D Jotain huonoa elämäntilanteessa vai mikä mättää?

Naimisissa, yksi alle 2v lapsi ja toisen laskettuaika toukokuussa. Omakotitalo (ja siis lainaa). Miehellä hyvä vakityö, itse hoitoalalla joten työllistyminen helppoa. Olen toistaiseksi kotona ja ajatus olla ainakin siihen saakka, että tuleva vauva täyttää 1,5 vuotta. Elämä on perushyvää, olen onnellinen. Kaipaan oikeastaan vain matkustelua, mutta tällä hetkellä elämäntilanteesta johtuen rahat eivät siihen riitä.

T. 1990