Lue keskustelun säännöt.
Miten taipuu verbi "tuta"?
01.03.2018 |
Minä tutaan, sinä tutaat, hän tutaa, me tutaamme jne
Vai
Minä tuttaan, sinä tuttaat, hän tuttaa, me tuttaamme jne
Vai miten?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee verbistä tuntea, eli sana tuta ei taivu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittääkseni "tuta" on ns. vanhaa kieltä, eli verbi ei ole enää aktiivisesti käytössä nykykielessä ja siitä on jäänyt elämään vain tuo taivutus. (En siis osaa kommentoida miten se on joskus muinoin mahdollisesti taipunut.)
Tuta esiintyy verbin saada yhteydessä. Eli taivutat saada-verbin normaalisti ja pidät sanan tuta aina perusmuodossaan. Hän saa tuta. He saivat tuta sen nahoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saada tuta = saada tuntea, tuta on siis verbi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vrt kusta:
Kusen, kuset, kusee, kusemme, kusette, kusevat
Tuta:
Tuen, tuet, tuee, tuemme, tuette, tuevat
Verbi
tuta
(taipumaton, sanonnoissa) tuntea
Saat tuta vihani!
Saat tuta tulet Pohjolan / Ja Suomen sulo maailman / Ja kansan Kalevaisen. (Mustakallio)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on taipumaton sana. Jos tällaiset asiat askarruttavat, kannattaa käyttää Kielitoimiston sanakirjan ilmaista verkkoversiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä voi olla näin älyvapaita vastauksia? Ovatko ihmiset oikeasti näin vieraantuneet suomesta? Minä saan tuta, sinä saat tuta, hän saa tuta ja niin edelleen. Tuntea.
Ei ole verbi.