Lue keskustelun säännöt.
jestas, onko oikeesti lapsia jotka tekevat noin paljon " pahaa" , ja ovat noin villeja kun siina ketjussa luki (lyomisesta)?????
18.04.2006 |
Siis mulla 4 lasta (2 poikaakin on jos joku väittää et he ovat villimpiä) eikä nyt IKINÄ tuommoisia juttuja keksineet, huh, siis uskomattomalta kuulostaa. Tunkevat asioita outoihin paikkoihin, repivät lakanoita, vaippoja kattolamppuihin....käääk*** Iltatähti nyt 2v eikä IKINÄ revi, heitä, riko (tahallaan)...tai muuten käyttäyty noin....hm...mitä sanoisin...hullusti. En voisi kuvitella et hän edes keksisi ruveta purkaamaan sänkyä tai heittämään roskiksesta tavaraa ympäri kämppää - olen aivan sanaton. Tietysti hänkin juttuja keksii mut hallooo, rajaa siinäkin. Eilen esim sylki peilin päälle mut totteli ja lopetti kun selitin että ei niin voi tehdä....Onko tämä siis ihan tavallista, että teillä on lapsia jotka ovat tämmöisiä tornaadoja et pitää vahtia joka sekunti? En uskalla edes ajatella minkälaisia he ovat teiniikäisinä....mun vanhin 14v ja NYT vasta alkaa se haasteellinen aika. Kommentteja?
Kommentit (61)
Ja jos tunnet kestäväsi tuon kokeilevan käytöksen. Mutta siinä vaiheessa, kun käytös menee sellaiseksi, että (toiseen ketjuun viitaten) revit lapsia hiuksista ja huudat heille kuin hullu, kaikki ei ole kunnossa. Ei sinulla eikä lapsilla.
Vierailija:
Saimme kaksi poikaa kahden vuoden välein. Mikään ei mennyt samalla tavoin kuin tytön kanssa. Jätkät ei nukkuneet, olivat tissiriippuvaisia, nyt isompana kamalan kovaäänisiä riehujia. Leikin lomassa tapahtuu kaikenlaista kokeilevaa hävitystä ja tuhoa. Järkipuhe ei tepsi, jäähyt joskus. Minusta se on täysin normaalia, en ole kaivannut diagnooseja enkä ammattiauttajaa. Eikä taatusti ole perheessä mitään epätavanomaista. Lepoa ja rauhaa olen kyllä kaivannut monesti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi rauhallisempi ja kaksi vilkkaampaa. Kaikki ovat tehneet jotain pientä koetta, eivät nyt mitenkään vimmalla ja jatkuvasti.
Nuorimman kanssa suljimme vessan oven ulkopuolelta, koska hän jatkuvasti kippasi pönttöön lelujaan ym. n. 1-2 vuoden ikäisenä. Myös tuuletusikkunat olivat suljettuina huoneissa, joissa hän oli. (saattoi heitellä ikkunasta tavaraa ulos, tätä teki myös toinen vilkas lapsi suunnilleen saman ikäisenä). Oppivat kyllä myöhemmin, ettei niin voi tehdä, mutta tavaroiden heittelyä jatkui jonkun ajanjakson.
Kaikkea ei edes muista, jotain pientähän tapahtuu vähän väliä. Nyt kaikki lapset jo isompia, varsinaista tälläistä toimintaa ei tietenkään satu.
Sinä äiti, jonka pojat touhuavat kaikenlaista tuhoavaa. Kuulostat väsyneeltä ja pojilta järkevä tekeminen hukassa. Voitko saada jostain apua lasten hoitoon. Lapsesi tarvitsevat ulkoilua ja selkeää päivärytmiä, jolloin älytön touhuaminenkin jää pienemmälle. Ja he tarvitsevat jakamatonta huomiota. Ymmärrän täysin, jos olet heidän kanssaan kaksin, ettet jaksa hommaa pyöräyttää oikeille raiteille. Kysy neuvolasta apua, voisitko saada esim. kodinhoitajan ulkoiluttamaan poikia tai lapset aamupäiväksi hoitoon. Tai jos sulla on joku oma ystävä, sukulainen, joka osallistuisi arkeenne. En nyt varmasti muista oliko sun miehes muuttanut pois. Jokatapauksessa isän kanssa voisi yrittää jakaa hommia ja tehdä aikataulut joita opetella sitten suunnilleen noudattamaan. Päivään tulee ryhtiä ja poikien oleminen paranee. Samoin oma olosi. Ja sinulla ehkä aikaa hengähtää hiukan ja saada hommaanne kokoon.
Tsemppiä! Hae apua jostain!
Meillä on neljästä lapsesta kolme tehnyt monenlaista ' pahaa' pienempänä. On pengottu kukkamultaa, tutkittu huulipunia, piirretty muuallekin, kuin paperille, paiskottu esineitä, sekoiteltu maidot ja vedet ruokaan, yritetty ratsastaa koiralla, testattu lyömistä ja puremista ja paljon paljon muuta.
Meillä tihutyöt on kielletty yksinkertaisesti ilmoittamalla joko tiukalla äänellä " EI" tai sanomalla " Ei saa purra, kiusata koiraa, lyödä, sotkea, rikkoa mitään, piirtää lattiaan ym. ym." ja ottamalla lapset pois tekemästä tihutyötä. Jästipäisin lapsista on testannut useammin kuin muut, mutta hänkin on vähitellen oppinut, että on olemassa asioita joita ei yksinkertaisesti tehdä.
Yksikään näistä lapsista ei ole ollut ilkeä, tuhma, epänormaali tai muutakaan negatiivista - no, ehkä ärsyttävä, mikäli itse olen ollut väsynyt. He ovat opetelleet elämään ja koska en ole etukäteen kertonut kaikkia niitä asioita, joita ei saa tehdä, he ovat tehneet niitäkin luullen niitä sallituiksi kunnes ne on kielletty.
Lapsen ei ole tarkoitus oppia kaikkea kerralla, hän saa testata asioita kunnes oppii ne, vaikka oppimiseen käytettäisiin 275 kieltokertaa. Tässä taitaa tulla se ero. Toiset vanhemmat kokevat nämä pahanteot todella kamalina, toiset pitävät niitä oppimisena. Toiset haluaisivat lastensa oppivan asiat yhdellä sanomalla, toiset taas jaksavat toistaa, toistaa ja toistaa samaa kieltoa kunnes se menee lapsen päähän. Ja joskus varmasti sattuu vanhemmallakin ylilyöntejä.
Kerroin neljästä lapsestani kolmen testanneen näitä ilkitöitä pieninä. Neljäs lapseni ei ollut rauhallisempi tai oppivaisempi kuin muut, hänellä vain on kehitysvamman lisäksi liikuntavamma, joka on mahdollistanut minun puuttumiseni tilanteisiin ennen kuin niitä on tapahtunut ja lisäksi hänellä on voimakkaita autistisia piirteitä, jotka ovat aikaansaaneet sen, että lapsi on mieluummin istunut leikkihuoneen lattialla laittamassa leluja kauniisiin riveihin, kuin liikkunut ympäri asuntoa tekemässä pahuutta. Näistä käytösmalleista valitsisin seuraavalle lapselle mieluummin tutkimisen ja löytämisen ilon jopa erehdysten kautta, kuin rauhallisen aloillaan olemisen.
T: Kahden pojan äiti ja tuttavapiirissä 20 poikaa eikä yhtään tuollaista tapausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Helppo jeesustella ja taivastella, kun ei itsellä kokemusta.
ömän vilkas ja utelias. Kiltti ja hellä poika mutta uskomattoman nokkela ja kekseliäs, tekee jatkuvast jotain pientä (työntää päänsä ahtaisiin paikkoihin -> jää kiinni, kaataa tavaroita vessanpönttöön, nakkelee tavaroita, laitaa videoihin tavaraa, kiikkuu joka paikkaan, laittaa hellan levyt päälle ohimennessään, yrittää juosta suoraan tielle missä autoja... Hetkeksikään ei voi jättää ilman täyttä vartiointia ja sehön on vanhemmille todella raskasta. Silti maailman ihanin poika jolla on aina hymy korvissa!
Uskon ja toivon että rauhoittuu kunhan vanhenee, ruumiillista kuritusta meillä ei harrasteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iahn turha huuutaa ja sen jälkeen huokailla, ja sinun siivotessasi riehunnan jälkiä lapset jatkaa tuhoamistaan...
Mää vastailin siihen toiseen ketjuun eilen jokusen kerran.. Olen sitä mieltä että lapset ei ole pahojaan vaikka tekee hölmöyksiä! Mulla on kaks lasta jotka opettelee liikkumaan. Ei ne tee silti pahojaan vaikka onkin vilkkaita.. Kun vuoden ikänen oppii ettei kukkapurkille mennä ihasteleen niin sinne ei mennä!
Säännöt ja kiellot on, niitä ei koiteta pitää vaan ne pidetään.
Tässäkin ketjussa joku ilmotti et ei enää jaksa kieltää, mies kieltää?? No haloo!
Lapset tarttee rajat, rakkautta, paljon leikkejä, ulkona leikkimistä.. Eikö normaali ole sitä että koko perhe voi hyvin ja jaksaa? Ihmiset väsyy eikä se oo huonon ihmisen merkki. Hyvä ihminen päinvastoin myöntää itselleen ettei jaksa ja hakee ja vaatii apua.
Mua kanssa kiinnostaa miten 2- vuotias löytää ripsarin, kerkee sen avaamaan ja sottaan?? Mulla on saman ikänen ja se ei oo koskenutkaan siihen eikä tosiaan sitä löydä ja kun hoksaa missä se on niin ei hetkeen sinne vielä ylety! :)
Mulla siskolla on nykysin lapset isien puolella kasvatettavana -ei ole saanut niitä itse pysyyn kurissa. Kertonu miten kävi juomassa lähibaarissa ja aamulla kun lapset herää niin ne sotkee ensim kämpän, pukee vaatteet ja lähtee ulos. Sisko herää kun ovi lyödään kiinni ja huutaa ikkunasta et tulee takasin, muksut kääntyy katsomaan ja juoksee vaan pois! Ja mitä siskoni teki? Huokasee ja menee nukkuun.. Tollasta 5- vuotiaiden kasvattamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sekin varmasti vaikuttaa, jos on kaverina samanlainen tuholainen. Muistakaapa sekin, että lapsi täytyy opettaa leikkimään, vasta 2-3 -vuotiaana ne alkavat keksiä uusia, omia leikkejä. Toisin sanoen, villiä ja energistä lasta voi ohjata pienestä pitäen erilaisiin leikkitapoihin. Joskus voi riehua ja joskus luetaan kirjaa. Kyllä se kaksivuotiaskin aika paljon ymmärtää, vaikka tulos voi näkyä vasta paljon myöhemmin!
Nyt joku sanoo, että opetapa vauvaa leikkimään, kun jaloissa pyörii kolme alle kouluikäistä. Niin, no, sille mä en voi mitään. Mutta ne, joilla on vasta esikoinen jaloissa, voisivat miettiä, miten he opettavat lapsensa leikkimään, vai onko lapsi jätetty keksimään omat kujeensa...
Ja kyllä lapset uskoo, jos niille lujasti sanoo, ettei tuollaista saa tehdä, esim. tuhota saunaa! Tuohan on ihan ääliömäistä, jos antaa lasten tuollaista tehdä. Ja jos siitä ei mitenkään rangaista, niin jatkuuhan se hamaan tulevaisuuteen! Murrosiässä ollaan sit koulukodissa!
Olen kaukana ruumiilisen kurin kannattajista, mutta joku raja se pitää olla. Teidän elämähän menee tosi hankalaksi, jos pitää aina olla korjaamassa toisen tuhoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis te ette tajuu ollenkaan millaista oikeesti voi olla perheessä jossa on vilkkaita ja meneväisiä lapsia! Ja varsinkin jos niitä on monta niin tottakai joukossa tyhmyys tiivistyy!
Mun mielestä nää tapaukset ei oo lainkaan epänormaaleja! Perheissä nyt sattuu olemaan vaan " pikkuisen" menevän puoleisia kavereita=) Sitten on jokin pahasti vinossa, jos näitä tihulaisia ei komenneta mitenkään! Kaikki lapset testaavat, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän! LOPETTAKAA TOI JEESUSTELEMINEN!
T:Kahden pojan äiti, joista 3 vuotias alkaa jo rauhottumaan ja yksivuotiaaalla tutkimusmatkat vasta alkaa! Relatkaa vähä!
Esim imuroida ja siivota pitää, käydä suihkussa yms ihan perustoimia päivittäin. Kyllä se on jo luissa ja ytimissä vilkkaan lapsen äidillä joka 5 min tarkistaa mitä muksu on tekemässä... Ja siinä 5 minuutissa tosiaan ehtii yhtä ja toista ;-/
Vierailija:
Mietin vain, ettei kaksivuotias kovin äkkiä kierrä auki ripsarin korkkia ja piirtele sillä ympäriinsä. Siihen menee aikaa. Jos äiti tietää lapsen olevan tuollainen täystuho, miksi hän antaa lapselle aikaa tehdä tuollaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja erityisen tärkeänä pidän päiväunia ja ulkoilua!!!!!
Epänormaalia kasvatusta sen sijaan on olla laiska eikä vaivautua tekemään sitä työtä että kasvattaisi lapsistaan järkevämpiä. Eihän se hetkessä tapahdu, villi 2 v ei tosiaan yhdestä puheesta tai jäähystä ota opikseen, mutta on RAIVOSTUTTAVAN VASTUUTONTA vanhemmilta sen varjolla jättää koko kasvatus väliin. Säälin sydämeni pohjasta niitä opettajia, jotka näiden kasvattamattomien kakaroiden kanssa joutuvat tekemisiin.
Omat lapset ovat siis villeimmästä päästä, mutta niin vaan on tavat opetettu eivätkä enää koululaisina tee ihan mitä lystäävät.
etta ne lapset (jo ihan pienesta pitaen) kannattaa ottaa mukaan omiin hommiin. Kylla varmana 2-4 vuotias lapsi keksii ja kerkeaa vaikka ja mita tuhoja, jos aiti touhaa omiaan ja lapsi on muualla. Eli lapset mukaan kotihommiin jo pikkuisesta lahtien (2v tayttamaan pesukonetta jne).
Ja kun koithommat on tehty jne, tehdaan lapsen kanssa yhdessa lapsen hommia, luetaan, rakennetaan palikoista ..
Meilla kaksi poikaa siina 3v tietamilla oli aika mahdottomia, keksi kaikkea jaynaa koko ajan. No aloitin heidan kanssa numeroiden opettelua, kirjainten harjoittelua, ja kappas, puolessa vuodessa olivat kumpikin oppineet lukemaan. Eli ilmeiseti vilkasta aivotoimintaansa purkivat niihin tihutoihin...
En sanoisi epanormaaleiksi lapsiksi, jos ovat vilkkaita, mutta vaativiksi. Ja meidan vanhempien tehtava on pyrkia kasvattamaan lapsia heidan lahtokohdistaan, eika ns peruskilttien ja vahempaan tyytyvien lasten lahtokohdista.
supernanny paikalle...
Voihan osalla olla tosiaan joku yliyliyliyliyliyliylivilkkaus, mutta ei meillä kyllä saunaa aleta laittamaan maan tasalle lasten toimesta?! eikä kyllä paljon muutakaan.
Tyhjentäkää koko talo kaikesta rojusta, jolla ensinnäkin voi rikkoa tai sotkea ja heti perään kaikki sellainen jota voi rikkoa ja sotkea. Siellä elätte tyhjässä talossa ilman leluja ja tavaroita niin eiköhän kohta taas elämä jatku normaalisti..
En ole oikeasti IKINÄ tavannut kuvailemankaltaisia lapsia! Miten meinaat heidän pärjäävän kouluikäisinä...? Olen itse yläasteen opettaja, ja näen sen ikäisten suuren pahanolon, johon ei ole ajoissa puututtu. Näiden oppilaiden pahaan oloon on hyvin vaikeaa enää teini-iässä puuttua. Ja heitä tuntuu olevan vuosi vuodelta enemmän. Kannattaisiko hakea apua? MIelestäni lastesi toiminta ei ole normaalia, siitä puuttuvat rajat.
Minulla itselläni on kaksi lasta, ja käytän pitkälle samoja kasvatusperiaatteita kuin oppilaillenikin. Minulla on tyttö ja poika, eivätkö hekään tietysti aina käyttäydy mallikkaasti, ei sellaista voi lapselta vaatiakaan, mutta pääasiassa käyttäytyvät hyvin. Meillä on kotona tiukat rajat, joista pidetään kiinni, mutta toisaalta keskustellaan paljon.
Teen myös itse virheitä, mutta kerron senkin lapsille. En ole mikään superäiti, ihan tavallinen vain, mutta rajoista pidän kiinni. Eli, sovituista jutuista (sängyllä ei hypitä, lattiaa ei hakata terävillä esineillä, ruokailussa syödään eikä leikitä jne.) ei jousteta. Jos lapsi ei tottele, seuraa pieni rangaistus (ei ikinä ruumiillista!), esim. jokin kiva juttu jää pois (unisatu, karkkipäivä tms.). Lapset tietävät tämän.
Vierailija:
Niin meilläkin, saunan kävi vanhin poika sumuttamassa partavaahdolla, pesukoneeseen oli tungettu pattereita ja paperia, rakennustyömalla oli varastanut puukon ja viillellyt kaikki suojapeitteet riekaleiksi ja seinävillat kastuivat sateessa, varapatjat kävi pissimässä ihan huvin vuoksi, pussilakanoita lapsilla ei voi pitääkään, kun purevat ne rikki hampaillaan, verhot ovat pelkät kapat, koska roikkuvat sivuverhoissa, seinään oli levitetty mustetta, jonka varastivat isänsä kaapista jne.Kuria yritetään pitää ja pidän edelleen, mutta kun ovat jo melko ovelia ja teeskentelevät esim. nukkuvaa ja hiippailevat sitten huoneestaan heidän huoneensa takana sijaitsevaan kylppäriin tekemään tuhojaan yölläkin.
Niin ja kuivausrumpu " kuoli" kun kaatoivat sankolla vettä sen sisään :-/
Meidän lapset ovat villejä, mutta eivät ole ikinä mitään tuhonneet, saatikka sitten että olisivat rikkoneet saunan!
Uskomatonta puolustelua sille, että ollaan mukavuudenhaluisia ja eikä viitsitä pitää kuria pienestä pitäen. Kyllä kait se alussa hyvinkin onnistuu, mutta sitten isompana rikotaan kaikkea mitä käsiin saadaan, eikä uskota aikuista! ´Sit on liian myöhäistä yrittää ottaa ohjat omiin käsiin!
kommentit! Siis mikä sitten on normaalia? Että kaksivuotiaalle äiti selittää polvistuen lattialle ja vakavasti silmiin katsoen, että noin ei saa tehdä, se on tuhmaa. Ja kaksivuotias siitä sitten viisauden katse silmissään menee sohvalle lukemaan kirjaa...! Tosi outoa ;o)))
Meillä on vanhin lapsi, tyttö, aina ollut tuollainen. Kuunteli viisaan näköisenä, eikä juurikaan tehnyt pahojaan. Tunsin itseni loistokasvattajaksi.
Saimme kaksi poikaa kahden vuoden välein. Mikään ei mennyt samalla tavoin kuin tytön kanssa. Jätkät ei nukkuneet, olivat tissiriippuvaisia, nyt isompana kamalan kovaäänisiä riehujia. Leikin lomassa tapahtuu kaikenlaista kokeilevaa hävitystä ja tuhoa. Järkipuhe ei tepsi, jäähyt joskus. Minusta se on täysin normaalia, en ole kaivannut diagnooseja enkä ammattiauttajaa. Eikä taatusti ole perheessä mitään epätavanomaista. Lepoa ja rauhaa olen kyllä kaivannut monesti!