jestas, onko oikeesti lapsia jotka tekevat noin paljon " pahaa" , ja ovat noin villeja kun siina ketjussa luki (lyomisesta)?????

Siis mulla on vauva joka opettelee konttaan ja 2- vuotias vipeltäjä.



2- vuotias tietää jo mitä ei saa tehdä mutta vauva senkun ryömii eteenpäin. Pari kertaa on kiellosta kääntyny pois kukkaselta.. ;)



Ei oo mikään puolustus jos ei osaa kasvattaa jälkikasvuaan sillä että lapset on villejä! Apinoista seuraavia me kaikki muutkin ollaan!!



Jos meillä lapsi saa päähänsä et menempä pussilakanan sisälle leikkiin niin se kielletään ja koska osaa totella niin tulee pois lakanasta. Sitten keksitään muuta tekemistä, jos sisällä ei keksitä muuta leikkiä niin pihalle puistoon ja jos sielä ei energiaa riitä niin nukkuun!

Isompia lapsia voi sitten käskyttää uhkauksella et jää Särkänniemen kausikortti saamatta tai tietsikka menee kaappiin.



Oma pinna ja käytös on ne tärkeimmät asiat kasvatuksessa: Jos lapsi tajuaa että jankuttamalla saa tahtonsa läpi tai vasta 25 kieltäminen on sulta oikeesti se raja ettei saa koskea niin se antaa sun karjua 24 kertaa ja 25 kerralla tottelee..



Jos tottuu että huutamalla käskytetään niin volyymin pitää nousta että lapsi jatkossa pelästyy riittävästi totteleen.



Mua on tukistettu niin paljon että voin sanoa: siihen tottuu! Musta olis ainakin tosi kamalaa retuuttaa lasta päänahasta ja toinen vaan nauraa että ei toi satu... Sillon voi aikuinen viimeistään pysähtyä ja miettiä kasvatustapojaan.



Ehkä tää mun eläväinen (totteleva) esikoinen on vaan niin yksinkertanen ettei tajua etsiä kylppäristä meikkejäni. Ei se tosiaan osaa sitä avata joten motoriikkakin on vähän mitä on.. :D

Mää tosiaan oon jäävi sanoon varmaan mielipiteitäni koska mun lapset tottelee, ne on mun pitkällä pinnalla ja asenteella kasvatettu.

Ajatelkaa: Äänikin on tallella kun ei tartte huutaa niille! Paitsi joskus jos meinaa hypätä autotielle tai pitää korottaa ääntä jos itsepäisyys ei karise (siis kun en saa mielenkiintosempaa keksittyä).

että normaalia näköjään heittää kakkaa lamppuihin ja rikkoa koko taloa..joopajoo....Onko tämä nyt uusavuttomuuden tulos?

Koitetaan pitää perusfaktat mielessä: Lapsi oppii kokeilemalla. Uteliaisuuskin on fiksuuden merkki, hän haluaa oppia lisää. Lapsi ei ole koskaan ennen upottanut käsiään kukkamultaan tai tuntenut miltä tuntuu levittää kahvimuhjut pitkin lattiaa yms.



Hän ymmärtää yllättävän paljon. KUN kiellät, ota aikaa selittää miksi. Lapsi ymmärtää kyllä. Oppii ehkä empaattisuuttakin kun kerrot seurauksia miksi ei saa paiskoa ovia kun pikkusisaren sormet voivat jäädä väliin ja ne voivat murtua.



Ei MIKÄÄN ihme että siinä perheessä missä äiti ei noteerannut pahojen tekemisiä lapset olivat ihan sekopäisiä. Jos lapset saisivat edes joskus tuntea olevansa jotenkin hyödyksi tai onnistuvansa jossain tekemisessään hyvin. Saisivat kiitosta ja kehuja vanhemmiltaan, niin ehkä yrittäisivät myös jatkossa tehdä asioita oikein. Jatkuva kieltäminen ja raivoaminen vain ruokkii tihutöitä.



Voi helvetti että pitää tällaisia itsestäänselvyyksiä jauhaa! Onko Suomi pullollaan ääliövanhempia?!?!?! LAPSI PARAT!

Se remmi uudestaan kunniaan!

ei niin vilkaita lapsia, mutta olen opettanut heidät tottelemaan. Vammaisuus on sitten asia erikseen. Olen kyllä huomannut, että nykyajan ns. vapaa kasvatus tuottaa hedelmää...

Sen sijaan minusta on hälyttävää, jos vanhempi lapsi - noin 5-vuotiaasta alkaen - jatkaa vaan tihutöiden tekoa, vaikka selvästi tietää tekevänsä pahaa.



Itse olin tällainen tihutöitä tekevä, isompi tuholainen. Kiipeilin naapureiden katoilla, piilottelin heidän tavaroitaan, varastelin vanhemmiltani ja joskus kavereilta, varastelin myös kaupoista, maalasin lupaa kysymättä huonekaluja/seiniä, poltin kaikenlaista tavaraa sisällä ja ulkona, rakentelin pieniä pommeja ja ties mitä.



Minua pidettiin kamalana ja käytökseni olikin kamalaa, mutta aikuisena olen tullut siihen tulokseen, että mahdottomuuteni ei ollut jotenkin kelvottomasta luonteesta johtuvaa (kuten vanhempani antoivat ymmärtää) vaan seurausta/reagointia huonoihin kotioloihin (alkoholismia, mielisairautta, väkivaltaa, ei rajoja lapsilla). Kaipa hain huomiota ja toisaalta ajattelin, että kun selkään tulee kuitenkin, niin tuleepa edes syystä.



Varmaan joidenkin isompienkin lasten kohdalla kyse voi olla vaan (yli)vilkkaudesta, mutta helposti jostain muustakin. Jos teidän lähiympäristössä on tällaisia isompia tuholaisia koittakaapa joskus jutella heidän kanssaan.

Esikoinen on jo niin iso ettei tee sellaista minkä tietää olevan kielletty.

Kuopus tuhoaa minkä kerkeää mutta ei onneksi vielä paljoa saa aikaseksi.

...esikoistyttö (9v) on ollut ja on edelleen itse järkevyys. Keskimmäinen, ainoa poikamme (7v), on ollut kauhea hulivili nyt paranemaan päin, nuorimmainen (1v) on jotain siltä väliltä.



Kaikilla lapsillamme on kuitenkin kasvamisessa ja oppimisessa ollut ne samat piirteet, aivan erilaisista temperamenteista huolimatta.



Olemme alkaneet kiinnittää huomiota lastemme tekemisiin heti, kun he ovat jotain alkaneet tehdä. Kielletty ja tarvittaessa estetty on aina tarpeen vaatiessa. Hyvin pian 1-vuotias lapsi sisäistää sen, että kaikki ei ole sallittua. Toiminta muuttuu erilaiseksi. Se ei ole enää suoraviivaista vaan enempi kyselevää, tyyliin " saakos tällaista tehdä" . Edelleen kaikenlaista sattuisi ilman valvontaa, mutta lapsi lakkaa suinpäin ryntäilemästä tuhotöistä toiseen.



Näen joka päivä ympärilläni vanhempia, jotka eivät yritäkään kieltää 1-vuotiasta. Välillä jopa kuulen uskomattomia selityksiä siitä, kuinka se on suorastaan kehitykselle haitallista. Sitten seuraavassa lauseessa kerrotaan kuinka 1,5v niksu-pete kaatoi taas kynsilakkaa kiukaaseen. Siinä vaiheessa minä kysyn:



a)miten se sai kynsilakkaa TAAS?

b)kuinka se pääsi huomaamatta saunaan TAAS?

c)miten 1,5v sai kynsilakkapullon auki?

Heillä on rajat, heidän kanssaan ollaan ja heille kerrotaan mitä mikin on. Yleensä kiinnostus on loppunut, kun on saanut kokeilla. Laitetaan kynsilakkaa kynsiin, maalataan äidille ja omiin naamoihin meikeillä, niin ei tarttee seiniin maalata.



Kynät, tussit jne. pidetään visusti niin, että täystuho ei pääse niihin yksin käsiksi. Työkaluja ei lasten ulottuville.



Ja tarpeen tullen kielletään. Yritystä on, mutta pahimmilta tuhoilta vältytty.

Vierailija:

Helppo jeesustella ja taivastella, kun ei itsellä kokemusta.

tavallisten lasten kanssa. Lapsen kanssa on vain otettava se oma aikansa, on opetettava mikä on saksien oikea käyttö ja mitä kynillä tehdään.



Jos ajatus kuulostaa mielenkiintoiselle, niin tälläinen lähestymistapa kuuluu mm. montessori-pedagogiikkaan. Kannattaa tutustua tarkemmin. Tohtori Maria sai sentään opetettua ns. oppimattomat ja vaikeat erityislapset tällä kehittämällään metodilla lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. ;)

meillä kun ei kiellot ja käskyt mene perille vaikka satoja kertoja sanoisit!!!!!!!!!!!!!! pojalla on ad/hd -diagnoosi ja totuus on se, että ei ole paha/ilkeä, mutta impulsiivinen kyllä ja vaikka nyt juuri katson silmiin ja sanon, että näin ei tehdä, niin siitä kun lapsen tasolta nousen ylös, niin jo tekee uudelleen. Ei pahuuttaan, ei tyhmyyttään vaan siitä johtuen että ei enää muistanut impulsiivisuudessaan, että se juuri kiellettiin.



Ette te joilla ei (yli)vilkkaita lapsia ole, voi mitenkään ymmärtää, mitä on elo vilkkaan lapsen kanssa!!!! Älkää jeesustelko, kun ette asioista tiedä! Mullakin on ykis " normaali" lapsi, joka on vilkas ja vaativa, mutta näen kyllä eron, kun asiat menee perille ilman 10.000 toistoa!!!

Minä ja sisarukseni teimme vaikka minkälaisia koiruuksia heti kun vanhempiemme silmä vältti;

Tapeltiin niin kauheasti, että ihme ettei kukaan päässyt hengestään, heitettiin parvekkeelta ohi kulkevien ihmisten päähän kananmunia,

leikittiin Tarzania ja siirryttiin parvekkeilta toisille ulkokautta,

hypittiin kallioilla vesisateella,

ajettiin vanhempien kavereiden mopoilla (puuhun),

laitettiin yksi kavereista lehtilaatikkoon ja toiset pyörittivät ja potkivat laatikkoa,

vedettiin " tekonarua" tien yli, että saatiin autot jarruttamaan,

soiteltiin karmeita pilasoittoja ihmisille,

ym.



Yhtä villejä olimme kuulemma ihan pieninäkin. Minäkin oli aina kaatanut äidin ison viherkasvin, kun olin oppinut konttaamaan ja vaikka kuinka äiti oli komentanut, olin aina mennyt kaatamaan sen uudestaan, kunnes se kasvi viimein kuoli. Olin myös juonut mukilla vettä vessapöntöstä ja sotkenut omaa kakkaani vessan seiniin. 4-vuotiaana olin leikannut itse pitkän tukkani lyhyeksi. Kerran olimme tyhjentäneet kaikki kotimme ruoka-aineet isoon saaviin, nostaneet sinne pienimmän sisaruksistamme sekoittamaan aineksia.



Jos on iso perhe, on mahdotonta seurata jokaisen lapsen joka puuhaa. Vaikka teillä olisi yksi tai kaksi lasta, ette te voi heitä joka paikkaan seurata, kun ette pysty pitämään heitä enää kolmen metrin säteellä itsestänne.



Olen muuten koulutukseltani kasvatustieteiden maisteri (rehtori) ja omat lapset ovat tällä hetkellä suht rauhallisia tyttöjä.

Ja siinäpä sitten ollaan, kun pikku termiitit tuhoavat paikkoja ja yrität olla rauhallinen ja hyvä, tukea antava äiti, annat pikku tuholaisille paljon rakkautta ja toisella ja kolmannella ja neljännellä kädellä siivoat tuhoja...

Hoh hoijaa.

kun luin ketjua missä puhuttiin tukistamisesta. Mutta tiedän yhden perheen mis molemmat lapset tuommoisia, 2 ja 3v ja vanhemmat eivät voi istua minuuttia kauempaa sillä sit jotain aivan älytöntä tapahtuu....en tiedä onko kasvatuksesta kiinni vai mistä mut ei se normaalia ole....

Meillä on kaksi poikaa ja ovat kyllä rikkoneet ja purkaneet oman pinnasänkynsä, tuhonneet saunan ( vuokrakämpässä asutaan) Tunkeneet vessapaperia ja kynsilakkaa kiukaaseen. Repineet tapetit. Nykyään en laita edes enää tapetteja vaan seinät maalataan kylpyhuonemaalilla, että ovat pestävät. Laittaneet pyyhkeitä ja näkkäriä videoon jne... Kaikki lelut rikotaan palasiksi, verhot revitään, ulkovaatteet on heti riekaleina ja sitten toisinaan ne ei tajua, että voivat saada jollain typerällä tempulla hengen itseltään. Minä en enää jaksa edes huutaa. Kohautan vain olkapäitä ja annan miehen kurittaa.

Niin meilläkin, saunan kävi vanhin poika sumuttamassa partavaahdolla, pesukoneeseen oli tungettu pattereita ja paperia, rakennustyömalla oli varastanut puukon ja viillellyt kaikki suojapeitteet riekaleiksi ja seinävillat kastuivat sateessa, varapatjat kävi pissimässä ihan huvin vuoksi, pussilakanoita lapsilla ei voi pitääkään, kun purevat ne rikki hampaillaan, verhot ovat pelkät kapat, koska roikkuvat sivuverhoissa, seinään oli levitetty mustetta, jonka varastivat isänsä kaapista jne.



Kuria yritetään pitää ja pidän edelleen, mutta kun ovat jo melko ovelia ja teeskentelevät esim. nukkuvaa ja hiippailevat sitten huoneestaan heidän huoneensa takana sijaitsevaan kylppäriin tekemään tuhojaan yölläkin.



Niin ja kuivausrumpu " kuoli" kun kaatoivat sankolla vettä sen sisään :-/

Leikkivät pimeässä kuin ei mitään. Mikään ei oikeasti tehoa, jopa rangaistuksesta pystyvät vääntämään jotain aikaiseksi jolla tehdä pahojaan : )

5

EI auta kuri meilläkään, vaan ei voi periksikään antaa (huokaus).

Lasten kanssa on vaikea pysyä täysin tyynenä kaiken aikaa, kun yksinhuoltajan (nykyisin siis yksinhuoltaja, kun mies sai lapsista tarpeekseen ja häipyi) rahoille tulee nuo remontit kalliiksikin, eivätkä lapset edes kadu yhtään.

Itse olin lapsena kiltti ja rauhallinen yms. Kun taas pikkuveljeni... kaatoi äidin chanel vitoset leivänpaahtimeen, joku paahtoi sitten leipää ja huget liekit levähti sieltä, onneks isäukko vpk:ssa ja oli paikalla, saatiin sammutettua ennen vakavia vahinkoja. Pikkuveli myös jäi jaloistaan kiinni wc-pönttöön ja palokunta tarvittiin irroittamaan. Työnsi pikkulegon korvaansa ja tarvittiin keskussairaalassa nukutuksessa poistaa se. Poikien kanssa leikkivät ilmakivääreillä ilman aikuisen valvontaa (kaverin luona) ja sai haulin reiteensä -> leikkaus. jne jne jne.



Ihan samalla kasvatuksella kaksi erilaista lasta. Nyt aikuisena pikkuvelikin jo ihan rauhoittunut tapaus.