Lue keskustelun säännöt.
Miksi annetaan tenavan päättää kaikesta?
28.02.2018 |
Näin vierestä seuranneena en voi kuin ihmetellä, että miksi 3-vuotiaan tenavan annetaan tehdä jatkuvasti valintoja? Söisitkö lihapullia vai jauhelihakastiketta? Haluatko tulla minun kyydissä vai jäätkö tänne hoitoon? Sitten, kun 3-vee sanoo, että hän haluaa jäädä hoitoon, niin vanhemmat vain ilmoittavat, että nyt hän haluaa jäädä tänne. No, siinä vaiheessa kyllä keksin liudan tekosyitä, miksi en voi hoitaa...
Törmäsin tuttavani kanssa tähän ontelmaan, kun hän kyselee 3-vuotiaalta joka asiaan mielipiteitä. Vanhempi lapsi on eskari-ikäinen ja nykyään todella ärsyttävä määräilijä. Onko tämä valinnanvapaus kenties vaikuttanut siihen, että kersa osaa olla jatkuvasti vaatimassa? Olen itse joutunut joskus hoitamaan tätä vanhempaa tenavaa. Enää en jaksa hoitaa, josta olenkin kieltäytynyt. Vaatimusten lista on loputon...
Kommentit (28)
Minä päinvastoin ihmettelen, onko joku niin idiootti, että ei anna lapsen päättää ikinä. Edes kahden samankaltaisen vaihtoehdon välillä, syödäänkö jauhelihaa kastikkeena vai lihapullina. Kun just tuollaisia pieniä valintoja lapsen on tärkeä oppia tekemään. Se antaa lapsella mallin valintojen tekemisestä ja tunteen, että hänen mielipiteensä on arvokas ja asioihin voi vaikuttaa.
Jos jollain ei ole omassa lapsuudessaan ollut kotonaan mitään sananvaltaa, niin se on sääli. Nykyaikaa kumminkin on, että vanhemmat tekevät isot päätökset ja vetävät rajat ja niiden rajojen sisällä lapsi saa valita parista vaihtoehdosta, omaan ikäkauteensa sopivalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tuletko kyytiin vai jäätkö hoitoon on niin rasittavaa. Mun veli ja hänen vaimonsa tekevät tuota. Tulevat kävelylenkillä ohi kulkiessaan piipahtamaan, jos huomaavat mun olevan kotona. Siinä eteisessä muistavat, että hei siellä kaupassa piti käydä ja kysyvät lapselta (2,5-v), että haluatko kauppaan vai jäätkö tänne kyläilemään. No tietysti se haluaa jäädä aina kyläilemään, koska mulla on koira ja akvaario joista tykkää. Ei mulla oo mitään sitä vastaan, että lapsi jää mun luo, mutta kysyisivät sentään multa, että voiko hääjä eikä tuolleen lapsen kautta "haluatko jäädä tänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja eskarilaisilla on yleensä eskariuhma. Ihan riippumatta siitä, miten heidät on kasvatettu.
Niin ja ekaluokkalaisella ekaluokkalaisuhma, kolmasluokkalaisella kolmasluokkalaisuhma jne. Kaikille näille uhmille on yhteistä se, että ne estävät kurinpidon.
Niin ja mainitsinko jo erityislapsistatuksen (joko mamman itsensä tai lääkärin toteama sellainen). Se vasta poistaakin vanhemmilta kaiken vastuun siitä kuinka heidän lapsensa käyttäytyy.
Ei ole. Uhmaikä on tyypillisesti noin parivuotiaana, eskarilaisena ja sitten on murrosikä. Nuo on kaikki murrosvaiheita. Meillä esikoisella oli eskariuhma kaikkein pahin.
Oletko sinä ”kurilla” kasvatettu? Oikein loistavaa mainosta metodille...
"Eskariuhma" ei ole mikään yleisesti tunnettu uhmavaihe eikä sitä voi verrata uhmaikään tai murrosikään.
Jos sinä et tiedä yleistä asiaa, se ei tee siitä vähän tiedettyä faktaa. Olet nolo.
https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-kokei…
"Lapsen kehityksessä on vaiheita, jolloin uhmaaminen ja rajojen testaaminen on normaalia ja tarpeellista itsenäisyyteen kasvua. Näitä vaiheita on tyypillisesti noin 2–3 vuoden ja 6 vuoden iässä sekä esimurros- ja murrosiässä."
19
Tutkin 5v lapseni kanssa pörssikursseja ja yhdessä neuvotellaan sijoituskohteet.
Ei anneta. Tärkeät asiat päättää äiti ja isä. Jos lähdemme kyläpaikasta tai hoidosta, ei tulisi mieleenkään kysyä, poistutaanko vai jäädäänkö hoitajien vaivaksi vielä yliajalle.
Mutta pienissä asioissa harjoitellaan päätöksentekoa, voin kysyä lapselta esimerkiksi kahdesta vaihtoehdosta, kumpaa hän toivoisi iltaruuaksi. Minulle on sama kumpaa teen, molempiin on ainekset kotona, joten miksi ihmeessä en antaisi valita silloin kun se on helppoa?
Samoin vaatteiden osalta minä tai mies päättää, miten paljon puetaan ja millaisia vaatteita, mutta lapsi saa valita parista vaihtoehdosta. Otatko huomenna punaisen vai pilkullisen paidan (meilla katsotaan vaatteet valmiiksi illalla, niin aamulla on nopea pukea)?
En ole minäkään kyllä tavannut perhettä, jossa lapsi saisi päättää "kaikesta". Taitaa ap liioitella nyt. Onneksi en tunne myöskään perheitä, jossa lapsi ei saisi koskaan sanoa mielipidettään tai jos sanoo, sen yli jyrätä aina kuriin vedoten. Minusta se on myös kammottava vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Usko tai älä, neurologisesti poikkeavan lapsen kanssa luoviminen voi muistuttaa ulospäin ongelmalapsen rakentamista.
T. tavallisten lasten äiti.
Estääkö neurologinen poikkeavuus lapsen viemisen väkisin kotiin päivähoidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päättää vanhemmat kaiken niin kauan kuin lapsi meillä asuu. Mielipidettä voi toki kysyä lapsilta, mutta aikuinen on se joka päättää.
Mitenkäs pitkältä ajalta tuota asumiskokemusta on?
Esikoisen kans 18 vuoden ajalta.
Juuri näin. Meillä lapset rakastavat tätä Jamien lihamureketta:
http://kitchenladies.blogspot.fi/2014/05/jamie-olivers-meat-loaf.html
19