Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vanhemmilla paljonkin eroa, jos lapsen saa 18v tai 28v?
27.02.2018 |
vai pitääkö se paikkansa, että jokainen tulee äidiksi / isäksi niin on siinä ihan yhtä nuori ja kokematon.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
On varmaan?
Kaikilla ei mene yhtä huonosti 18-vuotiaana, kun sinulla aikanaan... ikävää, jos itse olet tuollaisista kärsinyt, hyvä ettet siihen sitten lapsia tehnyt. Sosiaalisia ongelmia sinulla näyttää vieläkin olevan, ja ne on noista suurin syy olla hankkimatta lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Ei. Opiskeluun täytyy keskittyä täysin, siinä ei voi olla lapsia mukana. Joku tietysti väittää hankkineensa koulutuksen lasten jälkeen, mutta se ei ole sama asia. Oikeasti opiskelun voi ottaa vakavasti vain jos on normaalisti lapseton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Voi, mutta usein ne, jotka saavat 18-vuotiaana lapsen, ovat sen tyylisiä, ettei opiskelu kiinnosta.
Tärkeämpää onkin se, että se lapsi kiinnostaa.
Lapsi ei henkisesti hyödy opiskelu- tai työasioita ykkösenä pitävästä vanhemmasta juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Ei. Opiskeluun täytyy keskittyä täysin, siinä ei voi olla lapsia mukana. Joku tietysti väittää hankkineensa koulutuksen lasten jälkeen, mutta se ei ole sama asia. Oikeasti opiskelun voi ottaa vakavasti vain jos on normaalisti lapseton.
Totta, vanhemmuuden suhteen vähän sama. Joko opiskelu/työ tai vanhemmuus kärsii, jos yrittää molempia hoitaa samanaikaisesti. Tilalle voi oikeastaan vaihtaa mitkä tahansa kaksi eri asiaa. Vuorokaudessa on rajallinen määrä hereilläolotunteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Ei. Opiskeluun täytyy keskittyä täysin, siinä ei voi olla lapsia mukana. Joku tietysti väittää hankkineensa koulutuksen lasten jälkeen, mutta se ei ole sama asia. Oikeasti opiskelun voi ottaa vakavasti vain jos on normaalisti lapseton.
Onko kokemusta? Minulla nimittäin on hirveästi. Esikoisen kanssa opiskelin AMK saa ja valmistuin, mutta ala oli ihan väärä monella tapaa (hoitoala). Aloitin sitten vielä yliopisto-opinnot kun minulla oli 7- ja 2-vuotiaat lapset. Ikinä ei ole opiskelu ollut mikään ongelma,rakastan opiskelua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi 10 vuotta on just se aika jolloin pitää luoda aikuisen elämänsä perusta. Opiskella ja päästä työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Ei. Opiskeluun täytyy keskittyä täysin, siinä ei voi olla lapsia mukana. Joku tietysti väittää hankkineensa koulutuksen lasten jälkeen, mutta se ei ole sama asia. Oikeasti opiskelun voi ottaa vakavasti vain jos on normaalisti lapseton.
Vai niin. Tiedän aika monta itseni mukaan lukien jotka ovat opiskelleet sen jälkeen kun ovat saaneet lapsen/lapsia.
Kaikki tällö hetkellä työelämässä joten se on kai aivan sama oliko opiskelu vakavaa.
Valmistuin lastensairaahoitajaksi 25 vuotiaana ja kun sain lapsen olin työskennellyt vastasyntyneiden osastolla, eli minun tapauksessa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläke alkaa kertyä 23-vuotiaana eli lapset kannattaa tehdä sitä ennen.
Sain lapset juuri tuon kaavan mukaan, ja nuoremman kohdalla olin paljon väsyneempi.
Tosin nyt mukana oli myös paremmin osallistuva isä, niin että oli "varaa"olla myös levossa. Lasten luonteet erosivat toisistaan, nuorempi oli levoton ja erittäin tarvitseva.
Fyysisesti en toipunut enää niin nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista vanhemmista tulee lastenvaunuterroristiurpoja, ei sillä iällä ole väliä. Millään muulla ei ole väliä kuin heidän jani-eerikillä.
Eikä pidäkään olla. First things first.
Alue: Aihe vapaa
Itse sain esikoisen 21v ja seuraavana vuonna kuopuksen. Mieheni kanssa oltiin oltu yhdessä siitä asti kun olin 16v. Naimisiin mentiin esikoisen ollessa 6kk.
Nykyisin olemme yli 30v mies urallaan edennyt johtotehtävissä hyvällä palkalla. Itse toimin yrittäjänä unelmani toteuttaneena.
Löytyy iso oma suht uusi omakotitalo hyvällä paikalla mahtavalla tontilla.
Onnellisia ollaan edelleen ja kauhulla katsotaan niitä ystäväpiirin ihmisiä jotka vasta löytäneet puolisonsa eroavat ja palaavat yhteen saavat vauvoja eroavat ja sähläävät taas väsymyksen keskellä ja kiroavat miten on/off parisuhde johtuu vauva-arjesta sen ollessa niin kuluttavaa ja väsyttävää, kun vauva syökin kaiken ajan ja molemmat haluaisivat elää kuin vauvaa ei olisikaan.