Onko vanhemmilla paljonkin eroa, jos lapsen saa 18v tai 28v?
vai pitääkö se paikkansa, että jokainen tulee äidiksi / isäksi niin on siinä ihan yhtä nuori ja kokematon.
Kommentit (33)
28 on aika nuori, mutta siinä vaiheessa on jo yleensä opiskeltu ja on pesämunaa hankittu ja työpaikka ja asuntokin yleensä. Lapsena ei lapsia kannata hankkia, sitä jää kouluttamattomaksi ja sellaisella ei ole mitään annettavaa lapsilleen.
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Kyllä siinä mielessä pitää, että äidiksi tai isöksi voi tulla vain kerran eläessään ensimmäistä kertaa. Se voi myös jäädä ainoaksi kerraksi. Ei sellaista ikää taida ollakaan, josta voisi sanoa, että se olisi yksiseliteisesti vain se on ainoa ja oikea hetki ja aika, jolloin kannattaisi tai pitäisi ehdottomasti tulla äidiksi tai isäksi.
Olen itse opiskellut nykyisen ammattini vasta saatuani neljä lasta. Ja olin 25vuotias kun sain esikoiseni. Nuorena opiskellulla ammatilla ei enää ollut töitä.
Vierailija kirjoitti:
28 on aika nuori, mutta siinä vaiheessa on jo yleensä opiskeltu ja on pesämunaa hankittu ja työpaikka ja asuntokin yleensä. Lapsena ei lapsia kannata hankkia, sitä jää kouluttamattomaksi ja sellaisella ei ole mitään annettavaa lapsilleen.
28-vuotias nuori äidiksi? Suomalaiset ovat kummallista sakkia.
Vierailija kirjoitti:
28 on aika nuori, mutta siinä vaiheessa on jo yleensä opiskeltu ja on pesämunaa hankittu ja työpaikka ja asuntokin yleensä. Lapsena ei lapsia kannata hankkia, sitä jää kouluttamattomaksi ja sellaisella ei ole mitään annettavaa lapsilleen.
Silloinhan voi olla vaikka mitä annettavaa lapsilleen, nimenomaan niille lapsille eikä esim. työlle. Vaikka sitä aikaa.
Vai meinaatko, että pelkän materian tarjoaminen riittää?
Vierailija kirjoitti:
28 on aika nuori, mutta siinä vaiheessa on jo yleensä opiskeltu ja on pesämunaa hankittu ja työpaikka ja asuntokin yleensä. Lapsena ei lapsia kannata hankkia, sitä jää kouluttamattomaksi ja sellaisella ei ole mitään annettavaa lapsilleen.
Vaikeaa uskoa, että tällaisen viestin kirjoittajalla olisi mitään annettavaa lapsilleen. Ainakaan noin henkisellä puolella. Henkinen köyhyys paistaa vähän liikaa läpi nyt...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Voi, mutta usein ne, jotka saavat 18-vuotiaana lapsen, ovat sen tyylisiä, ettei opiskelu kiinnosta.
28 v on keski-ikäinen ensisynnyttäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan 18v. ihan lapsi vielä. Se vauva/lapsi saa todella huonot lähtökohdat. On varmaan köyhyttä, työttömyyttää, sosiaalisia ongelmia yms.
Eikö voi opiskella lapsen / lapset saatuaan? tai jopa yhdistellä tätä...?
Voi, mutta usein ne, jotka saavat 18-vuotiaana lapsen, ovat sen tyylisiä, ettei opiskelu kiinnosta.
Näinkin se saattaa olla. Mutta toisaalta myös sitä, mitä tälläkin palstalla enemmän ja vähemmän vahvasti luodut ja annetut mielikuvat siitä miltä nuorena äidiksi tulleiden elämä näyttäyttyy. - Toki kyse on myös paljossa myös kulttuuristamme, jossa on muodostunut yksikertaistavia malleja siitä, mitä tai mikä on soveliasta missäkin vaiheessa ja tilanteessa.
Itse aloin odottaa 18- vuotiaana esikoistani, koulu oli kesken ja miehelläkin epävarma ammatti. Pienellä rahalla pärjäsi hyvin kun siihen oli tottunut:)
Tehtiin toinen heti perään ja tässä samaan aikaa suoritin opinnot loppuun.
Olin lapsien kanssa kotona kunnes nuorin täytti 3.v
Nyt ollaan molemmat työelämässä, oma talo ja elämä hymyilee.
Sain aikoinaan paljon paheksuntaa osakseni sen vuoksi missä järjestyksessä elämääni elin, ja siitä kun niin nuorena aloin lwikkimään kotia. Tämä jätti jälkensä enkä viitsi olla näiden ihmisten kanssa tekemisissä vaikka osa on läheisiä sukulaisia.
Riippuu ihan ihmisestä. Ei ikä mitään ratkaise. Voi olla tosi hyvä vanhempi 18v. ja ihan paska vaikka 40v.
18 vee äidit on jotenkin sulosempia. ehkä kun ne on nuorempia. niissä hehkuu semmosen joku tietty juttu kun taas 10vuotta vanhemmat on jo kokeneita kanoja
Kaikista vanhemmista tulee lastenvaunuterroristiurpoja, ei sillä iällä ole väliä. Millään muulla ei ole väliä kuin heidän jani-eerikillä.
Minulla on kahdesta erilaisesta iästä kokemusta äidiksi tulemisesta. Eka syntyi kun olin 20v, toinen kun olin 26v ja ystävätkin alkoivat saamaan lapsia.
Ei ole mitään eroa ollut näissä. Ekan kanssa jaksoin olla enemmän rauhassa kotosalla, toisen kanssa kaipaan jo enemmän muitakin haasteita koska kotikiintiö alkaa olemaan täynnä.
Sama ihminen olin nyt ja silloin. Silloin oli pidempi pinna kun oli vaan yksi lapsi :)
Vierailija kirjoitti:
Kaikista vanhemmista tulee lastenvaunuterroristiurpoja, ei sillä iällä ole väliä. Millään muulla ei ole väliä kuin heidän jani-eerikillä.
Niin totta! En ymmärrä miten muut jaksavat rumia lapsiaan. Onneksi minulla on kauniit lapset.
Minusta ei juuri eroa ole. Voisi luulla, että nuorena äitinä kaipaa jossain vaiheessa "sitä elämätöntä nuoruutta" ja että 28 vuotias voisi jo olla valmis asettumaan. Nyt kun on serurannut, läheltä ja kaukaa, voi todeta, että kyllä se menovaihe voi tulla seesteisemmällekin äidille. Aika monelle nelikymppiselle tulee myös se biletysvaihe.