Lomat sukulaisissa
Olemmeko ainoa ulkosuomalainen perhe, joka kokee joka vuosi lomien aikaan mieletöntä painetta siitä, että pitäisi mennä Suomeen ja kiertää kaikki sukulaiset, kaverit jne. Nukutaan vieraspatjoilla viikkotolkulla ja palataan kotiin entistä väsyneempänä? Ja rahaa nuihin reissuihin palaa ihan tajuttomia summia vuodessa (vaikka näissä naapurimaissa olemmekin asuneet ). Kuitenkaan kukaan (edes lähisukulainen) ei ilmeisesti koe vastaavanlaista pakotetta tulla meitä katsomaan, vaan menevät omille lomilleen sinne minne enemmän huvittaa mennä. Ja aina odottavat ja laskevat sen varaan " että te tulette sitten tänne" . Olemme koittaneet löytää keskitietä tuolle hommalle, mutta lasten takia siellä Suomessa on kuites käytävä, jotta suhde isovanhempiin säilyy hyvänä. Meillä tilannetta hankaloittaa vielä se, että toisen vanhemmat asuvat etelä-Suomessa ja toisen pohjoisessa, joten autoilu ristiin rastiin Suomen valtateitä on aika tuttua hommaa. Huoh.
Kommentit (13)
Mun vanhemmat ja suku asuu Suomessa ja miehen lähi-idässä, joten paineita on tuplasti. Nyt olemme päätyneet joka toinen vuosi -menetelmään.
Mies lomailee SUomessa kalastaen ja minä tapaan sukulaisia ja ystäviä. Minä lomailen välimeren auringossa ja mies sumplii sukulaistensa kanssa. Kumpikin saa ainakin joka toinen vuosi haluamansa loman :)
Toisten nurkissa oleilu on rasittavaa, mutta hotelleihin uppoaisi vielä enemmän rahaa. Suomessa vierailut koen rasittavampina tiukkapipoisen asenteen vuoksi. Etelässä ollaan onneksi rennompia. Mies rakastaa Suomea(kin).
Ikinä emme pääse minnekään muualle lomalle! Omasta päÄtöksestähän se olisi kiinni, mutta huono omatunto vaivaa jo nyt kun lapset näkevät isovanhempiaan niin vähän ja harvoin.
Onneksi keskisestä Euroopasta voi helposti tehdä viikonloppureissuja lähimaastoon ja päästä irti kotioloista vähällä rahalla ihan oman perheen kesken.
Olemme Suomessa yleensa 2-3 viikkoa kesalla. Vajaan viikon verran olen Helsingissa sisareni luona, ja kerron kaikille paakaupunkiseudulla asuville ystaville ja sukulaisille, mista meidat löytaa :) Eli vierailut hoituvat joko niin, etta meita tullaan katsomaan tai joskus jopa haetaan kylaan toisten luo. Sitten menemme viikoksi-pariksi mummolaan pohjoiseen, ja ilmoitetaan siella oleville etta olemme mummolassa tavattavissa.
Loma on loma, en kylla alkaisi sita arvokasta aikaa kayttamaan sen pohtimiseen, kuka saattaisi loukkaantua jos emme kay kylassa... Lomalla saa rentoutua, taytyy saada, eihan koko lomassa ole muuten mitaan jarkea. Soitan siis kaikille kavereille ja niille sukulaisille joiden kanssa pidetaan yhteytta ja jotkut tulevat sitten kaymaan meilla. Samalla kaavalla hoidetaan vierailut myös miehen kotimaassa.
Uskoisin, etta vierailupakotteen asettaja on useinmiten vierailija itse...ap, mita jos kokeilisitte kerran lahtea jonnekin lomalle minne teita oikeasti huvittaa menna ja katsoisitte mita tapahtuu ;)
tietenkin kuulla myös suoraan miksemme ole käyneet.
Teimmekin yhden loman aurinkoon talvella ja oli aivan ihanaa. Mieskin totesi, että oli loistava ratkaisu. Mies on nimittäin kokenut enemmän painetta kuin minä nuista vierailuista, ja aika monta riitaa niistä on saatu aikaiseksi.
Kiitos vastauksista!
Hei!
Vastaanpa minäkin kun tämä asia on meitäkin aikoinaan mietityttänyt.
Nykyään teemme niin, että menemme lomalle sinne minne haluamme. Talvisin usein etelän lämpöön ja
jos suomen loma tuntuu hyvältä menemme sinne. Emme tosin sukulaisten nurkkiin, - loma on lomaa sielläkin! Ilmoitamme missä olemme ja ihmiset jotka haluavat ottaa meihin yhteyttä saavat näin ollen mahdollisuuden siihen. Pakosta ja velvollisuudesta emme nykyään tee mitään. Tämä on meidän elämää ja me teemme siitä mieleisemme. Tsemppiä kaikille ja mukavaa kevään odotusta!
Aluksi koitettiin molempien kotimaissa käydä kaikkialla, kaverit, tädit, isotädit... huh, meinas mennä ihan juoksemiseksi. Nyt on onneksi kääntynyt tilanne siihen, että jos sattuu olemaan joku isompi sukutapahtuma, niin mennään sinne, jotta nähdään " kaikkia kerralla." Joskus harvoin enää käydään kenenkään muun kuin vanhempien ja sisarusten perheiden luona. Sisaruksistakin on niin, että mun molemmat asuuvat eripuolilla suomea, siis heistä toisen luona käydään, toinen löytää tiensä mummolaan, miten päin milloinkin... Ystäviä nähdään tosi harvoin, onneksi silti ovat säilyneet ystävinä... parasta on kun ystävät ymmärtäävät välistä kutsua jonkun toisenkin ystäväpariskunnan kylään samaan aikaan. Voi kun aina tajuisivat, ei vaan itse oikein voi vieraana sitä ehdottaa... :) No, loman on tarkoitus olla lomaa. Me suunnittelemme nykään muutamia omia menoja ja juttuja ja kommunikoidaan ne selkeesti, tyyliin että silloin ja silloin me tehdään joku juttu/mennään sinne. Kesti kauan että kerättiin rohkeutta siihen, kun tuntui, etät kaikki odottivat että vaan saavat olla meidän kanssa. Sitten lomat tuli ankeiksi kun ei voinut päivääkään päättää itse miten tehdään ja meillä pinnat kiristyi toisiamme kohtaan kun johonkin paine piti purkaa... Onneks tajuttiin lopulta, että hei meillä on omakin elämä ja halutaan itsekin jotakin lomalla tehdä. Kaikki on alkaneet tajuta... sukulaisista en tiedä, luulen, että osa on vähän loukkaantuneita. Meitä saa tulla katsomaan, mutta me ei käydä kaikkien luona, paitsi jos ohi ajetaan, niin että tauko olis kiva pitää sukulaisissa kahvilan sijaan... Kuulostaa varmana itsekkäältä, mutta siinä palaa loppuun kun ihmisläheistä työtä tekee muutenkin ja sitten lomat menee sukkuloidessa kyläpaikoissa... siis oma elämä kunniaan. Varaa sinäkin osa aika lomasta teille itsellenne ja ilmoittakaa selkeesti milloin ootte " matkalla" lomamatkan aikana.
Mina menen tyttareni kanssa tana kesana suomeen jopa kuukaudeksi, ja asumme vanhempieni luona. Meilla ei ole laheiset valit, mutta tyton mummisuhteiden takia on siella kaytava. Isovanhemmat onneksi hoitavat tyttoa mielellaan, joten saan itse vapaasti kiertaa ystavani - sukulaisiini en pida mitaan yhteytta (meidan suku aika kalsea ja kylma).
Mina olen kertakaikkiaan kiitollinen siita etta on muitakin majapaikkoja tarjolla kun mummila- ihan jo oman mielenterveydenkin kannalta! Ihan mielellani nukun milla patjalla/ lattialla/ kylpyammeessa vaan ja juoruan tyttokaverin kanssa yomyohaan, kuulumisia kylla riittaa" !!! Joihinkin paikkoihin otan tyttareni mukaan, joihinkin en, riippuu kylapaikasta!
Se on kylla totta etta ulkomaille ei tule enaa matkusteltua- kotimaiden valia vaan rassataan. Ehka sitten kun tyttareni on jo aikuinen? Tai kun isovanhemmat kuolleet? Kerran piipahdimme Amsterdamin keskustassa aterialla lentojen valissa - se oli hienoa!!!
Ja terveisiä Venäjältä! Muutimme Norjasta viime kesänä miehen työkomennuksen perässä :) Eli täällä harjoittelen kotiäidin elämää. No teen kyllä kaikenlaista tässä ohessa, mm. opiskelen sitä valokuvausta!! Jippii.
Ystävien luona onkin ihana olla, mutta meillä nekin vierailut on niin kortilla, kun kaikki aika " pitäisi" viettää juuri sukulaisten kanssa. Lomasta tietoakaan, kun tuntuu ettei saa mitään omaa ohjelmaa omalla lomalla ollakaan...mm. jos suunnittelee menevänsä ulos syömään niin johan siitä haloo nousee :) Mutta eiköhän tästäkin kesästä selvitä.
Eli minulla oli aikoinani vaikeuksia saada aitiani tajuamaan etta en tosiaankaan aio juosta lapi joka ikista tatia ja setaa ja serkkua. En sita tehnyt silloin kun asuin Suomessa enka tosiaan aikonut aloittaa lyhyilla Suomen lomillani. Varsinkin kun heidan mielenkiintonsa minuun ja perhettani kohtaan herasi vasta sitten kun muutettiin ulkomaille... Minulla on viela paljon ystaviakin Suomessa, eika millaan aikaa nahda kaikkia joka lomalla, joten jostain on yleensa aina tingittava. Teen samaa mita moni muukin, eli yritan yhdyttaa ystaviani niin saisin tavattua useampaa samaan aikaan, teen yhden yoreissun kylailemaan kaupunkiin jossa asuu monta ystavaa ja kaydaan sitten yhdessa porukassa syomassa ulkona, piknilla, torilla kahvilla jne jne. Monet minunkin ystavistani tapaavat vain kerran vuodessa kun mina olen Suomessa ja siita on muodostunut heillekin mukava kesatraditio.
Me olemme ratkaiseet Suomenlomamme seuraavasti: Pysymme tiiviisti vahnempieni luona. Vain vanhoja isovanhempiani kaymme tapaamassa. Suku ja ystavat ovat vahitellen oppineet, etta meita voi kayda " katsomassa" vanhempieni luona. Aikaisemmin koko kuukauden reissu oli yhta laukkaamista paikasta toiseen. Kaikille piti keksia myos tuliaista ja kaikki odottivat meidan viipyvan vahintaan muutaman paivan. Lomakuukausi oli vasyttava ja vierailut pelkkaa " pintaraapaisua" . Kamalan monta ihmista tapasimme, mutta ketaan emme kuitenkaan kunnolla.
Nykyinen systeemi toimii hyvin. Ken haluaa meita tavata, olemme tavattavissa vanhempieni luona. Toistakymmenta vuotta taalla Valimeren rannalla asuttuani alkoi pistella vihaksi suomalaisten tuttujen ja ystavien suhtautuminen: Kauheasti loukkaannuttiin, jos emme kylailleet juuri heilla. Aina vannoivat, etta ensi kesana tullaan teille. Kamalan vaikeaa oli kuitenkin lopulta raahautua jopa vanhempieni luokse meita moikkaamaan. Olen kaikkia informoinut, etta meille saa aina tulla ja viipya viikkokausia, kuten olen taalla oppinut. Meille paasee jopa suomalaisten matkanjarjestajien lennoilla. Jos vaivautuu tanne, saa jakamatonta huomiotani koko vierailun ajan ja tutustuu maahan ja kulttuuriin aivan uudella tavalla. Jos sellainen pelottaa, on lahella toki Aurinkomatkojenkin hotelli.
Ne muutamat rohkeat, jotka ovat tulleet tanne ekan kerran, ovat tulleet toistekin ja suunnittelevat ties monettako reissua! Siis yhteenvetona: Suomi on niin rikas ja kallis maa, etta harvalla on sinne varaa tulla, mutta suomalaisille itselleen on erittain helppoa lennahtaa ainakin minne tahansa muualle Eurooppaan. Mina lopetin n. viisi vuotta sitten lasten, tuliaisten ja matkatavaroiden trahtaamisen ympari Suomea. Sen jalkeen muutama on uskaltautunut meilla taalla etelassa kaymaan ja ovat tottakai tulossa taas!
Aurinkoista kevatta kaikille!
On meilläkin ollut tästä paineita. Huh huh! Nyt ollaa tälle kesälle varattu mökki ja menemme sinne pariks viikkoo. Ne sukulaiset jotka haluavat tulla tulevat. Emme jaksa olla toisten nurkissa ja kiitollisuudenvelassa elää ja tuntea et koko ajan pitäis jotain tehdä, siivota, leikata ruohoa mm. Emme mene sukuloimaan vaan lomalle. maksaa maltaat sellanen mökki pariks viikkoo mut se on sen väärtti. Pääsemme sielt lähtemään pikku päiväretkille särkänniemeen jne. Meille hyvä ratkaisu. Koska jos yhdelle sukulaiselle menet niin täytyy sit kaikilla käydä.
Minuakin harmittaa, ettei ehditä ' kunnon lomalle' - eli jonnekin missä emme ole ennen käyneet. Kun menemme Suomeen, se on sellaista matkalaukkuelämää ja paikasta toiseen menemistä. Nyt olen tosin vähentänyt käymistä kun lapsi syntyi ja kylässä ravaaminen saa jäädä kesällä vähemmälle. Olisi tosiaankin kiva jos joku ystävä järjestäisi kesäjuhlat ja kutsuisi kaikki yhteiset ystävät niin että nähtäisiin kaikki kerralla. Säästäisi aikaa - samat jutut siinä kuitenkin kerrotaan!
Lomailu on tähän mennessä mennyt samaa rataa: siskon luo yöksi pikkukaupunkiin (äiti on myös siellä ja näkee paljon sukulaisia kaupungilla vahingossa ettei tarvitse vartavasten mennä kylään) ja sieltä sitten pariksi yöksi tädin luo Helsinkiin jotta näen opiskeluystäviä. Mutta se on minuuttiaikataulu ja usein ei uskalla sopia mitään varmaa kun vasta viime hetkillä! Sitten ei kaikille sovi... Nykyään yritän yhdistää muutaman yhteisen ystävän yhteen tapaamiseen.
Oma mökki Suomessa voisi olla yksi vaihtoehto. Sitä voisi vaikka vuokrata suurimman osan vuotta. Sinne sitten kaikki vierailemaan (omin eväin...)!
Lomiksi meita kaivataan aina Suomeen, mutta ketaan Suomesta ei kiinnosta tulla meille pain. Tekisi mieli ehtia viettaa naita vahia lomia joskus ihan kotonakin, ja jospa joskus ehtisi jopa oikein matkustaa jonnekin uuteen paikkaankin!
Ollaan kylla oltu vahan " julmia" . Mennaan nykyaan Suomeen vain rajalliseksi aikaa ja sanotaan etukateen, etta nain lyhyessa ajassa ei ehdita koluta maata, vaan tullaan nimenomaan LOMALLE, ja siis vietetaan aika minun vanhempieni luona. Ollaan todettu, etta jos Suomen sukulaiset tahtovat tavata, ovat toki tervetulleita kylaan sinne minun vanhempieni luokse, missa ehdittaisiin sitten kylla tana aikana tavata, ja olisi mukavaakin.