Mitä tekisit, jos olisit lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei oltais saatu lapsia oltais adoptoitu. Ei merkityksetöntä elämää kiitos.

No ei hyvin mene sullakaan kun et kykene itseksesi rakentamaan elämänsisältöä vaan kasaat sen vastuun jonkun toisen niskaan.

En vaan ymmärrä miks sen ylenpaattisen viinin lipityksen, jatkuvan matkustelun ja anytime hässimisen pitäs tuottaa samaa iloa kun omsn lapsen kasvun seuraaminen ja vanhemmuus ja ne kaikki uudet puolet kumppanissa.

No edelleenkään sulla ei mene hyvin nuo on ne asiat jotka toisi sun elämään sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea kiire lomailla ympäri maailmaa ja yrittää nauttia kaikesta kun tietäisi, että jäljelle ei jäisi mitään.

Mitä sinulle muka jää? Lapsesiko? Eivät hekään tänne pysyvästi jää.

Niin, lapsenipa juuri. Ja he ehkä aikanaan jatkavat sukua. Se on miten itse koen asian, sinä voit toki kokea eri tavalla, mutta minä koen elämäni niin. Elämällä on jotain merkitystä, ilman sitä kaikki olisi hälläväliä - enää ei.

Todella outo asenne. Aika egoistinen.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea kiire lomailla ympäri maailmaa ja yrittää nauttia kaikesta kun tietäisi, että jäljelle ei jäisi mitään.

Ei sinusta nytkään jää jäljelle mitään. Vai oliko tarkoitus että sinut balsamoidaan ja asetetaan näytteille?

Jännä, miten ihmiset ei voi ymmärtää, että samat asiat ei kiinnosta kaikkia. Jos itselle se oman lapsen seuraaminen on mielekästä ja merkityksellistä, niin kaikki eivät koe samalla tapaa.

Itse taas säälin todella paljon ihmisiä, joilla ei ole varaa matkustella. Elämä olisi todella epämielekästä, jos ei saa uusia upeita kokemuksia ja näe uusia paikkoja. Onneksi kaikki eivät koe niin, koska köyhyyttäkin on.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kauhea kiire lomailla ympäri maailmaa ja yrittää nauttia kaikesta kun tietäisi, että jäljelle ei jäisi mitään.

Mitä sinulle muka jää? Lapsesiko? Eivät hekään tänne pysyvästi jää.

Niin, lapsenipa juuri. Ja he ehkä aikanaan jatkavat sukua. Se on miten itse koen asian, sinä voit toki kokea eri tavalla, mutta minä koen elämäni niin. Elämällä on jotain merkitystä, ilman sitä kaikki olisi hälläväliä - enää ei.

Kyllä, minä koen asian eri tavalla. Minulle elämä on erittäin merkityksellistä ilman lapsia, ne vain häiritsisivät elämääni, minulle tärkeitä asioita ja ihmissuhteita. Toisille elämään tuo merkitystä joku muu, yhtä tärkeä asia, kun taas toisille vanhemmuus.

Onneksi jokainen voi elää niin kuin itse parhaaksi katsoo.

Uskon, että myös perheelliset ajattelevat noin.

Olen nytkin lapseton ja aionkin olla. Vapaata elämää eikä ole vastuuta toisesta ihmisestä lopun elämää. Tuollainen vastuu olisi kauheaa, en kykenisi. Hyvä jos joku siinä voi onnistua ehkä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nytkin lapseton ja aionkin olla. Vapaata elämää eikä ole vastuuta toisesta ihmisestä lopun elämää. Tuollainen vastuu olisi kauheaa, en kykenisi. Hyvä jos joku siinä voi onnistua ehkä.

Sinulla on ollut aikaa miettiä etukäteen, onneksi olkoon. Olet tehnyt todella hyvän ratkaisun. Moni etenee vain kiireessä elämäänsä siten, kuin yhteiskunta olettaa. Jos uskaltaa tehdä toisin, on onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei oltais saatu lapsia oltais adoptoitu. Ei merkityksetöntä elämää kiitos.

Aijaa, sun elämäsi merkitys tulee vain toisten ihmisten (eli: lasten) kautta? Itse et siis ole mitään?? :))))

Sain lapsen vasta nelikymppisenä. Elämäntapani itsessään ei hirvittävästi ole muuttunut. Matkustelin ennen lasta ja oikeastaan lapsen myötä olemme alkaneet matkustelemaan enemmän. Harrastuksia on tullut lisää, osa omia, osa perheen yhteisiä. Rahaa on nykyisin selvästi enemmän kuin nuorempana, sitä ei käytännössä tarvitse ajatella. Ehkä suurin ero on, että lapsen saannin jälkeen ryhdistäydyin ja opiskelin itselleni uuden tutkinnon ja uran. Ilman lasta rämpisin varmaan entisellä uralla täysin leipiintyneenä. Muutoinkin elämällä on täysin eri merkitys, kun on joku, josta on vastuussa.

Olisin halunnut lapsen, korkeintaan kaksi. Niin ei käynyt joten eletään sitten ilman. Olen yrittänyt tehdä elämästäni niin hyvää kuin pystyn. Työ ei ole intohimoni se on vain rahan tienaamista. Minulla on kuitenkin hyvä työ ja kivat työkaverit. Matkustelen välillä ja vietän mukavaa kotielämää miehen ja ystävien ja sukulaisten kanssa. Kummilapsia on pari ja heidän kanssaan vietetään myös aikaa. En koe että minulta puuttuisi mitään oleellista. Nykyään on taloudellisesti väljempää kuin nuorempana ja olen ollut terve. Olen nykyään tyytyväinen siitä mitä on.

up

Nauttisin elämästä, ansaitsisin rahaa, jolla kiertäisin maailmaa, tekisin lapsuudesta asti haaveileimani maailman ympäri matkan, työskentelisin ehkä ulkomailla, opettelisin uusia kieliä, tutustuisin todennäköisesti erilaisiin ihmisiin jatkuvasti, enkä ainakaan viettäisi vapaaehtoisesti aikaa 24/7 kotona uhmaikäisen kanssa juoruten rivarin leikkipaikalla muiden yhtä onnettomien äitien kanssa.

up

Minä olen lapseton. Mitä minä teen?

Olen hyväpalkkaisessa virassa, johon pääsin 1 kk valmistumisen jälkeen. Valmistuin puoli vuotta etuajassa. 

Käyn töissä, harrastan aktiivisesti liikuntaa, vietän viikonloput haluamallani tavalla. Ja käytän hyvän palkkani itseeni sekä säästän.