Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ole perhe-elämään, tämä oli todella paha virhe
27.02.2018 |
En tajua mikä mielenhäiriö mulle tuli, eihän nyt olla 60-luvulla jossa naisen piti mennä naimisiin ja hankkia lapsia tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. Mä vain... rakastan mun miestä ja tuntui luontevalta hankkia lapsi vaikka mitään vauvakuumetta mulla ei koskaan ollutkaan ja epäilin olisiko musta äidiksi.
Uskoin kuitenkin, että äitiyteen kasvaa ja lastaan oppii rakastamaan ja blaa blaa. Olin 27 kun esikoinen syntyi suunnitellusti ja 29, kun nuorempi syntyi ehkäisyn petettyä. Tuon jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio.
Ja kyllähän mä rakastan lapsia, mutta riittääkö se kun musta tuntuu etten voi olla yhtään oma itseni ja olen jossain hemmetin häkissä jossa asiat tehdään muiden määräämän aikataulun mukaan. Mulla ei ole valtaa mihinkään . Haluan nukkua pitkään vapaapäivinä, juoda aamukahvit rauhassa ja lähteä ulos syömään sushia. Haluan töiden jälkeen käydä viinilasillisella ystävän kanssa. Mutta ei, mun pitää nousta aamulla laittamaan piirretyt pyörimään ja puuroa kiehumaan. Töiden jälkeen suoraan kauppaan, tarhaan ja kotiin. Pitää niistää neniä, pyyhkiä perseitä, kerätä leluja, laittaa aamupalaa, välipalaa ja päivällistä, korvissa soi tauotta "äiti äiti, anna, katso, tule". Pitää seistä tököttää leikkipuistossa kuin joku puujumala ja palella pulkkamäessä, HopLop on kätevä mutta ei sinnekään viitsi joka päivä mennä. Pitää olla aktiivinen, osallistuva äiti. Voi herranperse.
Mies on töiden takia paljon pois kotoa ja pitää kotona olemista sekä lasten kanssa peuhaamista ihanan rentouttavana, eikä ymmärrä mikä minua ahdistaa. Miksi olen ahdistunut, kireä ja laihtunut menetettyäni ruokahaluni. Meillähän on kaunis koti ja ihanat lapset ! Mutta mulle tämä on vain kauniisti sisustettu vankiselli. Ne hetket, kun lapset on tipautettu tarhaan ja ajan töihin olen vapaa ja onnellinen. Melkein toivon ruuhkaa, että saisin juoda kahvia ja kuunnella musiikkia ja fiilistellä... yksin.
Kommentit (74)
EI tuota mummo ja kissakeittopaskaa taas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta oikein hyvin. Uskon että juuri noin olisi mullekin käynyt jos olisin päätynyt siihen että lapset pitää tehdä kun mies haluais, vaikkei oikeasti ole mikään äiti tyyppi.
Olisin tukehtunut, kuollut pystyyn ja menettänyt mielenterveyteni vain passatessa muita, kaikki asiat tehdään muille, kokoajan joku roikkuu kimpussa ja vaatii huomiota. Olisin ollut huolesta ja stressistä sekaisin jopa sairastunut. Rakadtan rauhaa, omaa vapautta, itsemääräämisoikeutta ja sitä että teen elämässäni sitä miyä haluan, en sitä mitä muut haluaa.
En olisi pystynyt siihen lapsiperheralliin. Tein oikean valinnan.
Aikun naisilla on elämä helppoa saa koko paketin alle 30 vuotiaana. Lapset,miehen,talon,auton.
Vanha ketju, mut jos ap oot vielä järjissäsi, niin älä sivuuta omia tarpeita. Tosin sun penskat on jo isoja 2025.
Tämä ehkä hyvä esimerkki muillekin ketkä kipuilee tuon asian kanssa, hritä on useampia kuin uskommekaan.
On vaan rohkeasti tehtävä se irtiotto ja vaikka edes pari kertaa viikossa muutamia tunteja omaa aikaa ja joskus koko viikonloppu ilman penskoja. Ei kukaan muuten jaksa.
Hävetkää kaikki jeesustelijat, joiden mielestä äiti ei saisi väsyä tai kyllästyä ikuiseen ruuanlaittoon ja perseiden pyyhkimiseen. Kyllä saan. Mutta kuten joku sen jo sanoikin, isoin ongelma tässä taitaa olla mies joka ei osallistu. "Paljon pois töiden takia" on ihanan epämääräinen syy luistaa perhe-elämästä. Jos työ on erityisen sitova ja vaativa, siitä saatava korvauskin on varmaan hyvä, joten silloin kannattaa palkata apua iltoihin ja käyttää se aika omiin juttuihin. Kahden vanhemman perheessä minulla onnistuu pitkät, hiljaiset aamut, sushilounaat ja afterworkit aivan hyvin. Ei tietenkään joka päivä, mutta riittävästi kuitenkin että pidän elämästäni oikein paljon.
Ja kyllä minä ainakin sain raskaimpina aikoina paljonkin helpotusta ajatuksesta, että tämä on vain väliaikaista. Eliniänodotteesi on varmaan jossain yhdeksänkympin nurkilla, rankin pikkulapsiaika kestää vain muutaman vuoden, pari prosenttia elinvuosistasi. Saat oman itsesi takaisin ennen kuin huomaatkaan. Heräilkää nyt vähän te, joiden mielestä elämä on ohi ja ruumis toimii vain lääkkeiden varassa 37-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI tuota mummo ja kissakeittopaskaa taas!
Mitä sinulla on mummoa vastaan? Häneltä sai takavuosina hyviä parisuhdeneuvoja. Sääli, että mummo on jo edesmennyt, hänellä oli sitä sydämen viisautta.
Ruuhkavuodet.
Kohta huomaat, et ipanat on teinejä.
Saatte kilpaa nukkua vapaalla pitkään. Juoda aamukahvit rauhassa....... kunhan netti toimii.
Toi vain on lyhyt pyrähdys pitkässä elämässä. Näin nelikymppisenä miettii. Miten sitä jaksoi kolmikymppisenä superisti kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myöhästä itkee, kun on paskat vaipassa, mutta kunhan saa ne paskat menee pönttöön ja muutama vuosi eteenpäin, alkaa helpottaa jo huomattavasti ja pian saakin lähteä ulos sushille, joko lasten kanssa tai ilman.
Provohan tämä on. Ei kukaan nainen, jolla on lapsia, koe noin. Ehkä kannattaisi käydä ihan kallonkutistajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskasti kirjoitettu. Toivottavasti kuitenkin rakastat lapsiasi ja teet kaikkesi heidän vuokseen. Ja jos lapsesi ovat terveitä, kestät kyllä. Aika menee nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EI tuota mummo ja kissakeittopaskaa taas!
Mitä sinulla on mummoa vastaan? Häneltä sai takavuosina hyviä parisuhdeneuvoja. Sääli, että mummo on jo edesmennyt, hänellä oli sitä sydämen viisautta.
Spämmäät sitä joka paikkaan oli kyse yliksestä tai vauvasta. Lopeta. Ei ole hauska edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin samaa mieltä. T. 2-vuotiaan äiti.
Moni pariskunta eroaa lasten ollessa pieniä.
Alue: Aihe vapaa
Itse ajattelin perhe-elämästä samoin kuin ap. Kunnes sain esikoisen ja yllätyin todella - ehkä eniten itsestäni. Vielä tänäkään päivänä lapsiperhearki ei tunnu vaikealta, vaan kaikki sujuu kuin vettä, vaikka meillä se oli mies joka käänsi kelkkansa ja kokee kaiken raskaana, vaikka ei edes tikkua ristiin laita lapsen hoidon eteen. Kolmen vuoden aikana on kerran syöttänyt ja yhden työpäiväni ajan vahtinut lasta, muutoin olen hoitanut lapsen itse täysin. Edes sukulaisilla lapsi ei ole ollut hoidettavana.