Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei ole perhe-elämään, tämä oli todella paha virhe
27.02.2018 |
En tajua mikä mielenhäiriö mulle tuli, eihän nyt olla 60-luvulla jossa naisen piti mennä naimisiin ja hankkia lapsia tullakseen sosiaalisesti hyväksytyksi. Mä vain... rakastan mun miestä ja tuntui luontevalta hankkia lapsi vaikka mitään vauvakuumetta mulla ei koskaan ollutkaan ja epäilin olisiko musta äidiksi.
Uskoin kuitenkin, että äitiyteen kasvaa ja lastaan oppii rakastamaan ja blaa blaa. Olin 27 kun esikoinen syntyi suunnitellusti ja 29, kun nuorempi syntyi ehkäisyn petettyä. Tuon jälkeen mulle tehtiin sterilisaatio.
Ja kyllähän mä rakastan lapsia, mutta riittääkö se kun musta tuntuu etten voi olla yhtään oma itseni ja olen jossain hemmetin häkissä jossa asiat tehdään muiden määräämän aikataulun mukaan. Mulla ei ole valtaa mihinkään . Haluan nukkua pitkään vapaapäivinä, juoda aamukahvit rauhassa ja lähteä ulos syömään sushia. Haluan töiden jälkeen käydä viinilasillisella ystävän kanssa. Mutta ei, mun pitää nousta aamulla laittamaan piirretyt pyörimään ja puuroa kiehumaan. Töiden jälkeen suoraan kauppaan, tarhaan ja kotiin. Pitää niistää neniä, pyyhkiä perseitä, kerätä leluja, laittaa aamupalaa, välipalaa ja päivällistä, korvissa soi tauotta "äiti äiti, anna, katso, tule". Pitää seistä tököttää leikkipuistossa kuin joku puujumala ja palella pulkkamäessä, HopLop on kätevä mutta ei sinnekään viitsi joka päivä mennä. Pitää olla aktiivinen, osallistuva äiti. Voi herranperse.
Mies on töiden takia paljon pois kotoa ja pitää kotona olemista sekä lasten kanssa peuhaamista ihanan rentouttavana, eikä ymmärrä mikä minua ahdistaa. Miksi olen ahdistunut, kireä ja laihtunut menetettyäni ruokahaluni. Meillähän on kaunis koti ja ihanat lapset ! Mutta mulle tämä on vain kauniisti sisustettu vankiselli. Ne hetket, kun lapset on tipautettu tarhaan ja ajan töihin olen vapaa ja onnellinen. Melkein toivon ruuhkaa, että saisin juoda kahvia ja kuunnella musiikkia ja fiilistellä... yksin.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Säälin sun lapsia.
Säälit siis kaikkien lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hae saikkua tai jää vuorotteluvapaalle. Viet lapset tarhaan ja elät päivät itsellesi.
Höpöhöpö jeesustelevat mammat, ajatukset on täysin normaaleja ihmiselle.
AP, muista että tuo iilimatoilu loppuu vielä, sitten sulla on vanhempana joku joka tuo hernekeittoa postiluukusta. Muista että sinä kasvatat heidät jotta he voivat päästää sinut vanhuuden kärsivänä sitten helpommalla. Anna heille nyt niin he antavat sulle. Miehenthän tässä tulee usein siivellä, että toivottavasti tää sun superäijä jota ei näy niin kantaa edes rahaa kotiin... Kyllä se siitä. Olet ihan normaali. Nämä lapsia säälivät ovat itse joko lapsettomia tai muuten vaan hieman häiriintyneitä yksilöitä jotka kieltävät inhimillisen ajattelun. Todennäköisesti niitä jotka kärsii hiljaa itsekseen ja baakkaa pullaa aamusta iltaan hoitaen lapsensa kotona 25 vuotiaiksi saakka ja kuollen marttyyreinä :D
Lapset ovat biologian suurin vedätys. Jos ihmiset tietäisivät, millaista lapsiperhearki on, kukaan ei hankkisi lapsia. Sen vauvavuoden suloisuuden takia ihmiset niitä hankkivat, kun eivät tiedä, mitä on tulossa. Sitten he ovat loukossa kuten ap. Lapsia ja nuoria pitäisi varoittaa kouluissa lapsiperhearjen vaikeudesta ja lopullisuudesta, jotta he miettisivät myös muita vaihtoehtoja kuin perheellistymisen. Siihenhän tämä yhteiskunta patistaa.
No kohta tuo vaihe on ohitse. Minä kirjoitin tuollaisen samanlaisen kirjoituksen muutamia vuosia sitten epätoivoissani ja väsyneenä.
Nyt lapset 10 ja 14 ja oikein kaipaa tuota pikkulapsiaikaa, se menee niin nopeasti ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu ihan samalta, mun lapsi vähän alle vuoden ja haluaisin perua koko jutun. Ihan kamalaa ja vaativaa koko ajan. Älkää tehkö lapsia jos olette yhtään epävarmoja.
:,D "voi herranperse." samaistun kyllä tekstiisi sikäli että joitakin asioita lasten kanssa nyt on vaan tehtävä, esim laitettava ruokaa. Mutta ei sinun ole pakko olla sellainen äiti kun muut käskevät tai "pitäisi olla". Ei kaikki äidit palele joka päivä pulkkamäessä tai seuraa sormiruokailun uusimpia käänteitä ja ompele itse mukuloille vaatetta. Ehei. Voit olla ihan hyvä äiti vaikka olisit modernimpi, nakita mies tai isovanhemmat pulkkamäkeen. Lähde lomalle yksin tai miehen kanssa. Ei ne lapset rikki mene vaikket ole niiden kanssa ihan.koko.ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulut ilmiselvästi tähän minä-minä-minä itse ensin-sukupolveen. Valitan, sinun olisi pitänyt ajatella aiemmin. Ihme valittajia monet nykyäidit.
Minusta ap:n mies kuulostaa enemmän minäminältä, kun hän on tehnyt lapsia ja jättänyt ne toisen hoidettaviksi.
Epäilen vahvasti tämän sivuston lukevan ajatuksiani. Meinaan tunteet ovat samat täälläkin.. Yks lapsi eikä enempää tule!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset kasvavat, saat vielä elämäsi takaisin.
Nimenomaan, tuo kaikki vapaus on vielä edessä, mitään ei ole lopullisesti menetetty.
Harmillista, että mies paljon pois. Onko mahdollista saada hoitoapua ja hengähdystaukoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäilen vahvasti tämän sivuston lukevan ajatuksiani. Meinaan tunteet ovat samat täälläkin.. Yks lapsi eikä enempää tule!
Harmittaa lapsesi puolesta. Miksi hankit?!?? Lapset aisti tuollaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tekstiä💩👎
Mutta totta.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kaikista ole äidiksi. Sen kyllä näkee kilometrin päähän naisesta jos ei lastaan oikeasti rakasta ja elämästään pidä.
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavaa tekstiä💩👎
Mutta totta.
Ei ole kaikille. Osa nauttii elämästään äitinä.
Mielikuvitukseton ja tylsä, se sinä olet.
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Puhu miehen kanssa vakavasti. Että tarvitset omaa aikaa tai et enää jaksa ollenkaan ja otat eron ja lapset jäävät miehelle kokonaan jne. Eli ilmaise vakavasti, että miehen on alettava kantaa enemmän vastuuta arjesta. Todella vakava keskustelu, jotta hän ymmärtää. Ja sitten varaa itsellesi kylpylä tms viikonlopuksi ja lähde sinne yksin lomalle ja jätä lapset silloin miehen hoitoon. Kyllä he pärjäävät sen ajan ja miehen on hyvä saada käsitys siitä, mitä arkinoikeasti on. Nyt hän ei ole siinä osallisena todellisuudessa.
Meillä kävi niin noin tehdessä, että lapset oli niin onnellisia kun isä osallistui, että kaikki meni kuin vettä vain. Ihmetteli, että eihän nämä mitään kiukkua tai pistä vastaan asioissa. No eikai, kun isä oli ekan kokonaisen viikonlopun keskenään lapsien kanssa vasta kun lapset oli 4 ja 2.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa voi tosiaan käydä niin kuin ap:lle nyt kävi. Mutta onneksi voi käydä päinvastoinkin. Hyvästä esimerkistä käy tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanu
Minusta mummon asenne oli realistinen. Näin on ollut, näin on ja näin on aina oleva. Amen.
Alue: Aihe vapaa
Mikset sä vaan lähde? Niinhän moni mieskin tekee. Viikonloppuvanhemmaksi vaan. Kyllä mua ottaa päähän, että jos mies on hankala, naiselle sanotaan että eroa ja on ihan ok jos mies näkee skidejään vaan viikonloppuisin. Miksei nainen saa tehdä samaa? Ei äiti ole mikään myyttinen olento, ihmisiä tässä kaikki ollaan.