Onks se synnytys niin paha?

Ei se yleensä ole.

Ei

Kahden täysin kivuttoman elektiivisen sektion läpikäyneenä voin sanoa, että ainakin sektio on superhelppo. Jos alatiesynnytys pelottaa liiaksi, vaadi sektio. Äläkä kuuntele alatiesankarien marinaa aiheesta, heille usein se alatiesynnytys on köyhän elämän ainoa "saavutus" ja voivat olla kateellisia muiden helpommasta sektiosynnytyksestä :)

Vierailija kirjoitti:

Kahden täysin kivuttoman elektiivisen sektion läpikäyneenä voin sanoa, että ainakin sektio on superhelppo. Jos alatiesynnytys pelottaa liiaksi, vaadi sektio. Äläkä kuuntele alatiesankarien marinaa aiheesta, heille usein se alatiesynnytys on köyhän elämän ainoa "saavutus" ja voivat olla kateellisia muiden helpommasta sektiosynnytyksestä :)

Onko tämä sinun viestisi sitten jotenkin kypsempää ja aikuisempaa keskustelua synnytyksestä?

Eipä sitä toisen puolesta voi sanoa. Mulla ei ollut ollenkaan paha.

Intti on pahempi

Ihmiset ja muut eliöt ovat synnyttäneet jälkeläisiä kautta maailmanhistorian. Yleensä se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kahden täysin kivuttoman elektiivisen sektion läpikäyneenä voin sanoa, että ainakin sektio on superhelppo. Jos alatiesynnytys pelottaa liiaksi, vaadi sektio. Äläkä kuuntele alatiesankarien marinaa aiheesta, heille usein se alatiesynnytys on köyhän elämän ainoa "saavutus" ja voivat olla kateellisia muiden helpommasta sektiosynnytyksestä :)

Se, mikä synnytystapa on kenellekin helppoa, on kiinni fysiikasta, henkisestä ominaislaadusta ja tuuristakin. Itse olen tekevä ihminen, joka ei tykkää sairastamisesta tai lääkärien kaiveltavana olemisesta, ja mulle sopi helppo lääkkeetön synnytys.

Kun ajattelee sitä vauhtia, jolla ihmismäärä lisääntyy, niin ei ole paha. Suomessa on turvallista synnyttää, äitejä ja lapsia kuolee synnytykseen varsin harvoin. Erilaisia komplikaatioita toki tulee, mutta eivät nekään valtavan yleisiä ole. Synnytysvalmennus on mennyt eteenpäin ja toimivaa kivunlievitystä saa hyvin (paitsi tikkausvaiheessa, omien kokemusten perusteella).  Omat kolme synnytystäni ovat olleet kai varsin normaaleita, ja kokemuksina positiivisia. Olen selvinnyt ilokaasulla ja ponnistusvaiheet olivat ohi 2-3 minuutissa. Ainoa ikävä kokemus oli ekassa synnytyksessä avautumisvaiheen lopun puolituntinen, kätilö nimittäin sitä jouduttaakseen puhkaisi sikiökalvot eikä muistanut sanoa, että se tuottaa rajut ja tiheät supistukset, ja niihin en sitten enää kuulemma ehtinyt saada lisää kivunlievitystä, koska synnytys oli niin lähellä. Annoin siitä kyllä sitten sairaalalle palautetta. Muissa synnytyksissä kipu pysyi hyvin kontrollissa

Minun hampaitani ei kyllä porattaisi ilman puudutusta, joten veikkaan, että sulla on reipas asenne; kun vielä opettelet rentouttamaan itsesi tehokkaasti, veikkaan, että synnyttäminen sujuu sinulta hyvin.

Ei sitä kannata etukäteen kauheasti pelätä. Ajattele järjellä, että niin moni on synnyttänyt ja selvinnyt siitä. Tokihan se sattuu, mutta kestää kuitenkin vaan sen vähän ajan. Eikä nykynaiset joudu synnyttämään keskimäärin kuin pari kertaa elämässään. Ja palkinto on mitä parhain.

Sattuuhan se synnyttäminen, mutta maailmassa tehdään lapsia koko ajan ihan vapaaehtoisesti, vaikka synnytys sattuu. Itsekin olen käynyt homman kolmesti läpi eikä jäänyt traumoja.

Itse sain epiduraalit ja viimein sektion. Luojan kiitos.

t. sairaanhoitaja

Oli se kivuliasta. Mutta aika monet tekee siitä huolimatta vielä toisenkin lapsen (tai useamman), niin minäkin. Kyllä sen kestää.

Rentoutuminen ja kivun lievitys ovat avainsanoja. Jos oikein sattuu, niin ota epiduraali ja kivut eivät ole ollenkaan niin pahoja. Jos taas tuntuu, että pärjäät ilman epiduraalia, niin muista rentoutua ja antaa supistuskipujen ""viedä mukanaan" niin on paljon helpompaa. 

Niin ja ehdottomasti konttausasento synnytyksessä!! Minua sattui valtavasti olla puoli-istuvassa asennossa kahden lapsen kanssa, kunnes tajusin kokeilla kolmannessa ja neljännessä konttausta. Ero oli valtava ja en siis missään synnytyksessä käyttänyt kivun lievitystä.

Mä olisin enemmän huolissaan siitä, saanko raskausaikana välilevynpullistumia tai meneekö iho ja rinnat ihan kraatereille raskausarvista. Tai saanko muita komplikaatioita, jotka haittaavat loppuelämää, kuten virtsankarkailu. Voi myös olla, että alapää ei enää ikinä näytä tai tunnu normaalilta, vartalon koostumus muuttuu lopullisesti ja jopa kengän numero kasvaa.

Sitten tietty on vielä sekin mahdollisuus, että lapsi saa komplikaatioita tai pysyviä vammoja, sillä on pahoja allergioita tai muita oireita. Vauva voi myös kuolla ennen syntymää ja itselle jää silti kaikki fyysiset viat muistoksi raskaudesta. Niin monta asiaa voi mennä pieleen... Ja kaiken huipuksi se lapsiperhearkikin on todella uuvuttavaa.

On mahdollisuus niin hyviin lääkkeisiin, ettei todellakaan ole mikään mahdottomuus. Jotkuthan synnyttää ilman mitään kivunlievitystäkin. Itse synnytin lääkkeiden avustuksella, ja vaikka oli kivuliasta niin ei mitenkään ylitsepääsemättömän paha.

On se, mutta aivoista on löydetty mekanismi joka estää muistamasta kokemuksen kauheutta jälkikäteen! Joten ei hätää, kunhan hankkiudut raskaaksi se hoituu kyllä jotenkin kun on pakko, ja sitten voit sanoa täällä kuten nämä muutkin, että ei ollut kauheaa.

On se kamalaa. Kivut ovat ihan helvetistä. Alapää meni jauhelihaksi vaikka vauva oli vain 2,9kg. Yllättävän hyvin kuitenkin parantui taas normaaliksi.

Mutta niin vain minäkin tein sen toisenkin kerran. Pakko kun halusin 2.lapsen. Helvetin kidutusta ja kaiken lisäksi vauva oli nyt iso 4kg. Päätin jo synnärillä että tänne en enää ikinä tule ja se päätös on pitänyt.

Kannatti kuitenkin kitua koska palkintona on 2 ihanaa lasta.

Sehän on hauskaa puuhaa, ihanaa, kun uusi ihminen tulee maailmaan! Kivunlievityksiä saa, ja ne auttavat hyvin. Itse en ehdoin tahdoin sektioon lähtisi, on iso leikkaus kuitenkin. Alatiesynnytyksessä reitti on selvä, ja suurin osa selviää hyvin pienin vaurioin, eikä tarvitse varoa nosteluja ym, tai hoitaa isoa haavaa.

Synnytys on niin mahtava kokemus, että mikään ei vedä vertoja sille!

Vierailija kirjoitti:

On se, mutta aivoista on löydetty mekanismi joka estää muistamasta kokemuksen kauheutta jälkikäteen! Joten ei hätää, kunhan hankkiudut raskaaksi se hoituu kyllä jotenkin kun on pakko, ja sitten voit sanoa täällä kuten nämä muutkin, että ei ollut kauheaa.

Se on kyllä synnytyksen kohdalla jännä juttu, että sitä kipua ei pysty enää jälkikäteen muistamaan kunnolla. Ainakaan sen kovuutta. Itse muistan, että sattui ja se oli lähes sietämätöntä, mutta silti en ole enää varma kuinka kovalta kipu tuntui. Siksi kai sitä uskaltaa tehdä useammankin lapsen, kun se synnytyksen "pahin terä" lieventyy mielessä. Mullakin on kaksi lasta, eikä kolmaskaan synnytys liikaa kauhistuta, mutta mä en taida muuten vain haluta enää kolmatta lasta.