Että ärsyttää! Eräs mies luuli että olen ihastunut kun olin vain ystävällinen. Suuttui kun kuuli et olen naimisissa.

Puusilmä kirjoitti:

Mulla on päinvastainen ongelma; mies ei millään tajua, että olen ihastunut häneen, vaikka kuinka yritän keimailla. :D

Ehkä se on tavannut liian monta AP:n kaltaista naista ja oppinut olla huomioimatta naisten touhuja.

Vierailija kirjoitti:

"Tuttu" mutta ei tiedä että olet naimisissa?

0/5

Ja kuka muutenkaan alkaa juttelee niitä näitä jonkun randomin kans... joku täs mättää.

smh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naimisissa oleva nainen hyväksyy tuntemattomien miesten kaveripyyntöjä Facebookissa?

"Kyseessä eräs tuttu mies" onko niin hankalaa lukea

Tuttu joka muka ei tiedä ap:lla olevan miestä.. :D

Miehet ovat niin epätoivoisia ja simppeleitä!

Vierailija kirjoitti:

smh kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi naimisissa oleva nainen hyväksyy tuntemattomien miesten kaveripyyntöjä Facebookissa?

"Kyseessä eräs tuttu mies" onko niin hankalaa lukea

Tuttu joka muka ei tiedä ap:lla olevan miestä.. :D

Mulla ainakin on paljon vanhoja tuttuja koulusta, opiskelupaikoista, harrastuspiireistä, työpaikoista ja jopa entisiä heiloja, jotka eivät varmastikaan tiedä minun olevan suhteessa. Useat näistä kuitenkin ovat sellaisia, että mikäli lähettäisivät kaveripyynnön faceen, hyväksyisin heidät. Eikö kaikilla ole?

Nainen ja mies ei yleensä voi olla kavereita. Toinen odottaa aina enemmän. En moneen vuoteen suostunut hyväksymään mutta näin se on.

Oma mieskin sai ensimmäisen naispuolisen ystävän omasta jota ystäväkseni luulin, tuki häntä hänen ongelmissaan. Mutta hyvin nopeasti nainen alkoi ripustautumaan ja sitten lopulta ihan kirjaimellisesti ripustautui kaulaan. Ei kuulemma tunteilleen voi mitään.

Tuosta seurasi se, että keskustelin omien miespuolisten kavereideni kanssa tuskaani, ja kävi ilmi että heillä oli ihastusta minuun. Tuplatappio menettää sekä ystävätär että miespuoliset ystävät samalla iskulla!

Poikkeuksiakin varmaan on, mutta hyvin hyvin paljon vähemmän kuin näitä salaisesti ihastuneita.

Vierailija kirjoitti:

Joo kokemusta vähän samasta, tosin miespuolisen työkaverin kohdalla. Meillä luisti juttu tosi hyvin ja saatiin aikaiseks mielenkiintoisia keskusteluja milloin mistäkin. Kerran sitten vapaapäivänä kyseinen työkaveri pyysi lounaalle hänen kanssaan, melkein jo suostuin kunnes tajusin että mies saattaa olla ihastunut. Noh hetken päästä hänelle selvisi että olin alkanut seurustelemaan ja kappas, juttelut hänen kanssaan loppuivat kuin seinään ja pysyvät nykyisin vain lähinnä pakollisissa työasioissa. Eli mies kai luuli että voisin olla enemmänkin kiinnostunut hänestä kuin vakn työkaverina. Mua oikeasti harmittaa ettemme näköjään voineet olla ns. hyviä työkavereita kaikkine keskusteluineen.

Päädyin kerran porukassa illanviettoon, jossa juttelin kaikkea mielenkiintoista erään miehen kanssa. Ajattelin että olisi kiva jutella toistekin, mutta ikävä kyllä myöhemmin tajusin, erinäisistä syistä, ettei se riittäisi miehelle, joten oli pakko lopettaa yhteydenpito kokonaan. Sinne meni jälleen kerran mahdollinen hyvä tuttavuus tällaisen syyn vuoksi. Näitä tarinoita riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kokemusta vähän samasta, tosin miespuolisen työkaverin kohdalla. Meillä luisti juttu tosi hyvin ja saatiin aikaiseks mielenkiintoisia keskusteluja milloin mistäkin. Kerran sitten vapaapäivänä kyseinen työkaveri pyysi lounaalle hänen kanssaan, melkein jo suostuin kunnes tajusin että mies saattaa olla ihastunut. Noh hetken päästä hänelle selvisi että olin alkanut seurustelemaan ja kappas, juttelut hänen kanssaan loppuivat kuin seinään ja pysyvät nykyisin vain lähinnä pakollisissa työasioissa. Eli mies kai luuli että voisin olla enemmänkin kiinnostunut hänestä kuin vakn työkaverina. Mua oikeasti harmittaa ettemme näköjään voineet olla ns. hyviä työkavereita kaikkine keskusteluineen.

Ei mies halua olla naisen kaveri. Suurin loukkaus mitä miehelle voi oikeastaan tehdä on sanoa että ollaan kavereita. 

Mikset samantien vain sylkäise sitä naamalle?

Voivoi, minä en ainakaan suostu olemaan sellaisen miehen kumppani, joka ei osaa olla naisten kaveri ja pitää moista ajatustakin loukkaavana. Osoittaa siis suoraan, että naisten seura ja heidän kanssaan keskusteleminen ei ole minkään arvoista itsessään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kokemusta vähän samasta, tosin miespuolisen työkaverin kohdalla. Meillä luisti juttu tosi hyvin ja saatiin aikaiseks mielenkiintoisia keskusteluja milloin mistäkin. Kerran sitten vapaapäivänä kyseinen työkaveri pyysi lounaalle hänen kanssaan, melkein jo suostuin kunnes tajusin että mies saattaa olla ihastunut. Noh hetken päästä hänelle selvisi että olin alkanut seurustelemaan ja kappas, juttelut hänen kanssaan loppuivat kuin seinään ja pysyvät nykyisin vain lähinnä pakollisissa työasioissa. Eli mies kai luuli että voisin olla enemmänkin kiinnostunut hänestä kuin vakn työkaverina. Mua oikeasti harmittaa ettemme näköjään voineet olla ns. hyviä työkavereita kaikkine keskusteluineen.

Ei mies halua olla naisen kaveri. Suurin loukkaus mitä miehelle voi oikeastaan tehdä on sanoa että ollaan kavereita. 

Mikset samantien vain sylkäise sitä naamalle?

Voivoi, minä en ainakaan suostu olemaan sellaisen miehen kumppani, joka ei osaa olla naisten kaveri ja pitää moista ajatustakin loukkaavana. Osoittaa siis suoraan, että naisten seura ja heidän kanssaan keskusteleminen ei ole minkään arvoista itsessään.

Mulla oli tällänen kumppani 7 vuotta. Ei oikein ymmärtänyt että ihmisiä ollaan kaikki ja ystäviä voidaan olla kenen kanssa nyt juttu vaan lentää. Naiset ei hänen mielestään olleet hauskoja tai fiksuja. Joo, ei ollut itsekään kovin arvostettu olo siinä suhtessa.

Onneks hän on nyt eksä. Kun uutta miestä hsin, niin oli ehdottoman tärkeetä, että hänellä oli naispuoleisia työkavereita. Ymmärtää muakin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kokemusta vähän samasta, tosin miespuolisen työkaverin kohdalla. Meillä luisti juttu tosi hyvin ja saatiin aikaiseks mielenkiintoisia keskusteluja milloin mistäkin. Kerran sitten vapaapäivänä kyseinen työkaveri pyysi lounaalle hänen kanssaan, melkein jo suostuin kunnes tajusin että mies saattaa olla ihastunut. Noh hetken päästä hänelle selvisi että olin alkanut seurustelemaan ja kappas, juttelut hänen kanssaan loppuivat kuin seinään ja pysyvät nykyisin vain lähinnä pakollisissa työasioissa. Eli mies kai luuli että voisin olla enemmänkin kiinnostunut hänestä kuin vakn työkaverina. Mua oikeasti harmittaa ettemme näköjään voineet olla ns. hyviä työkavereita kaikkine keskusteluineen.

Ei mies halua olla naisen kaveri. Suurin loukkaus mitä miehelle voi oikeastaan tehdä on sanoa että ollaan kavereita. 

Mikset samantien vain sylkäise sitä naamalle?

Voivoi, minä en ainakaan suostu olemaan sellaisen miehen kumppani, joka ei osaa olla naisten kaveri ja pitää moista ajatustakin loukkaavana. Osoittaa siis suoraan, että naisten seura ja heidän kanssaan keskusteleminen ei ole minkään arvoista itsessään.

Mulla oli tällänen kumppani 7 vuotta. Ei oikein ymmärtänyt että ihmisiä ollaan kaikki ja ystäviä voidaan olla kenen kanssa nyt juttu vaan lentää. Naiset ei hänen mielestään olleet hauskoja tai fiksuja. Joo, ei ollut itsekään kovin arvostettu olo siinä suhtessa.

Onneks hän on nyt eksä. Kun uutta miestä hsin, niin oli ehdottoman tärkeetä, että hänellä oli naispuoleisia työkavereita. Ymmärtää muakin paremmin.

Näinpä. Usein tähän "en voi olla naisten/miesten kaveri" -juttuun liittyy juuri joku tuollainen yleistävä käsitys, tyyliin ettei naiset oo hauskoja joten niiden kanssa on tylsää tai miehet ei oo syvällisiä joten niiden kanssa ei voi puhua. En ymmärrä miksi näin ajattelevat sitten edes haluavat kumppaniksi vastakkaisen sukupuolen edustajan, mitä he tekevät yhdessä?

Itselle käynyt monta kertaa samoin. Olen ollut vain ystävällinen ja hymyilevä kuten tavallisesti olen. En tajua?! Pitäisikö olla tyly? Olen kyllä oppinut varautuneemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuon takia kannattaa olla mahdollisimman tyly miehille.

Olen ollut onnellisesti naimisissa jo useamman vuoden ja noudatan juuri tätä kaavaa (kokemus opettanut) ja tiedän että olen hieman leuhka-veemäinen-tympeä-maineessa. Sanon asiallisesti huomenta mutta miehille en hymyile. Oman osastoni miespuoliset työkaverit (sekä muutamat harvat jotka tunnen kunnolla ja tiedän etteivät ole uhka) ovat poikkeus, heidän kohdalla käyttäydyn ihan normaalisti. Samoin naisten kanssa, hymyilen kyllä aina kohdatessa tai jutellessa.

Mutta aivan liian usei alkuaikoina huomasin että miehille hymyily ja ystävällinen juttelu tarkoitti "hei, haluan sua. Oo kiltti ja laita pian viestiä Facebookissa tai wapissa niin sovitaan treffit".

Tosi ärsyttävää. Olis kiva hymyillä aina kaikille mutta en uskalla enää.

Vierailija kirjoitti:

"Tuttu" mutta ei tiedä että olet naimisissa?

0/5

Eiköhän tuo "et kertonut että olet naimisissa" ollut vain selittelyä ja puolustelua kun tuli pakit eikä varattu aloittaja lämmennytkään mihinkään salavehtaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kokemusta vähän samasta, tosin miespuolisen työkaverin kohdalla. Meillä luisti juttu tosi hyvin ja saatiin aikaiseks mielenkiintoisia keskusteluja milloin mistäkin. Kerran sitten vapaapäivänä kyseinen työkaveri pyysi lounaalle hänen kanssaan, melkein jo suostuin kunnes tajusin että mies saattaa olla ihastunut. Noh hetken päästä hänelle selvisi että olin alkanut seurustelemaan ja kappas, juttelut hänen kanssaan loppuivat kuin seinään ja pysyvät nykyisin vain lähinnä pakollisissa työasioissa. Eli mies kai luuli että voisin olla enemmänkin kiinnostunut hänestä kuin vakn työkaverina. Mua oikeasti harmittaa ettemme näköjään voineet olla ns. hyviä työkavereita kaikkine keskusteluineen.

Ei mies halua olla naisen kaveri. Suurin loukkaus mitä miehelle voi oikeastaan tehdä on sanoa että ollaan kavereita. 

Mikset samantien vain sylkäise sitä naamalle?

Niin että vastakkaista sukupuolta olevien kollegoiden kanssa ei voi jutella muusta kuin työasioista, ellei aio mennä heidän kanssaan sänkyyn? Aika mustavalkoinen maailmankuva.