Te, joilla on ollut hankala vauva, kertokaa tarkemmin!

Vauva ei alkuun viihtynyt muualla kuin sylissä. Vierasti tosi paljon, jo ihan muutaman viikon ikäisenä kaikki vieraat äänet, hajut ym. saivat aikaa huutomyrskyn. Neuvolassa ei koskaan käyty ilman rääkymistä. Mistään tutkimuksista ja muista jutuista ei tullut mitään huutamisen takia. Vaikka fysioterapeutti kävi kotona, paniikki alkoi kun täti tervehti. Vielä 4 vuotiaana on tosi herkkä, vääränlainen ilme tai äänensävy on kelpo itkunaihe. Vierastaminen on onneksi vähentynyt, mutta sitä kestikin yli kaksi vuotiaaksi asti. Lapsen kanssa pitää toimia todella hienovaraisesti ja osata ennakoida.

Kiitos kommenteista:) toivon todella että meilläkin sitten helpottaa aikanaan! Olen myös huomannut että juurikaan tukea ja tsemppiä ei muualta tule, eikä varsinkaan ymmärrystä siihen että vauva on melko vaativa. Olisin toivonut edes anopilta joskus jotain pientä apua... mutta ei. En ala sitä väkisin pyytämään ja anelemaan, pakko pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla 1-vuotias joka itkee ja vinkuu koko ajan jostain. Siis edelleen. En muista koska olisin käynyt muualla ihmisten ilmoilla kuin kaupassa (ja sekin koska on pakko). Ei tuollaisen lapsen kanssa kehtaa lähteä mihinkään... lapsi huutaa vaunuissa, sylissä, ostoskärryissä, jonkun toisen sylissä, lattialla, syöttötuolissa, sängyssä... missään ei ole hyvä ja mikään ei ole hyvin.

Kaikki on tutkittu, allergiat ja refluksit, mitä näitä nyt on. Lääkäri totesi vaan että "sulla nyt on vaan tyytymätön vauva, kyllä se siitä helpottaa kun kasvaa. Veikkaan että 1-vuotiaana on jo ihan eri lapsi".

Ei ole eri lapsi ei. Kuin huutava vastasyntynyt isommassa kropassa vaan. Muut ehdottavat aina että ehkä se on joku VAIHE. Hampaat, konttauksen opettelu, seisomisen opettelu, kiipeily, kiiteät ruoat, mitä lienee soopaa.

Tiesin jo synnärillä ekana yönä että tämä lapsi tulee olemaan raskas tapaus. Ei nukuttu silloin, eikä nukuta nyt. Yöllä huudetaan, päivällä huudetaan.

Helpompia aikoja odotellessa... josko sitten 18 vuoden päästä?

Meillä ihan samanlainen yksvuotias.. Onko sulle termi High need baby, tuttu? Fb on suuriperheisten lasten ryhmä, kannattaa liittyä. Vähän hiljainen toki on mutta jonkinlaista vertaistukea sieltä saa..

Uppp

Pin kirjoitti:

Vielä 1,5-vuotiaana huusi keskimäärin n. 20 kertaa yössä (laskettiin välillä lääkäriä varten). En löytänyt yhtään kohtalotoveria, jolla olisi kestänyt noin karsea heräilyvaihe noin kauan ja se oli myös aika lannistavaa. Lapsi huusi ihan kunnolla, eikä vain havahtunut hereille, häntä piti kanniskella, keinutella ja ihme, että pysyimme edes jotenkin järjissämme... tuo aika muutti minua pysyvästi, tai ainakaan en ole tällä hetkellä täysin toipunut siitä... :D

Kehuin kun lapsi taisi olla noin 1v 10kk, kuinka meillä herättiin tällä viikolla vain viitisen kertaa, ja muistan ne pitkät katseet.

Esikoinen nukkui täysiä öitä jo pariviikkoisesta, kuopus on ollut sellainen ns. perusvauva. Tämä kuopus tuntuu aivan äärettömän helpolta unelmalapselta nukkumisen suhteen, vaikka on ilmeisesti hyvinkin keskiverto herätessään 1-2 kertaa yössä vuoden ja parin kuukauden iässä. :DD 

Mitä muuta teit kun lapsi huusi?

Mä syötin vauvaa ja vauva nukahti. Ei tarvinnut huutaa sen enempää.

Kolme tervettä ja tavallista lasta, mutta jokainen erilainen. Esikoinen oli valtavan helppo, nukkui yöt läpeensä ihan muutaman kuukauden iästä lähtien ja söi sitä mitä suuhun laitettiin. 

Toinen lapsi nukkui ensimmäisenä vuotenaan vain katkonaisesti. Ei pitkiä päiväunia, ei yli kahta tuntia putkeen öisinkään. Kitinä valvotti minua öisin, enkä pystynyt päivälläkään rentoutumaan tai lepäämään. Alkoi helpottaa 1-vuotissynttäreiden jälkeen, kun yöunet alkoivat pidentyä normaaleiksi.

Kolmas oli päivisin helppo, mutta öisin hankala. Ei nukkunut ikinä omassa sängyssään, vaan nukahti syliini ja heräsi, kun laskin pinnasänkyyn tai omaan sänkyyn. Kun vihdoin saatiin joskus parivuotiaana nukahtamaan omaan sänkyyn, niin yölliset mun ja miehen väliin änkeämiset alkoivat. Itki, jos ei päässyt väliin nukkumaan ja tätä jatkui eskariin saakka. Oltiin kolmen pienen lapsen vanhempina niin väsyneitä, ettei jaksettu alkaa taistelemaan öisin omaan sänkyyn menemisestä. Siksi tuo jatkui noin pitkään.

Nyt on helppoa. Lapset 19v, 17v ja 15v. 

Pahin aika oli silloin, kun lapset olivat alle kouluikäisiä. Seesteisintä ja suhteellisesti helpointa silloin, kun lapset olivat 7-12-vuotiaita. Murrosiässä lapset ovat tavallaan helppoja, mutta murheet ovat sitten paljon suurempia kuin pienenä - miten saada yksinäiselle kaveri, miten tukea lasta, joka ei pääse opiskelemaan haluamaansa alaa jne.

Vauvani oli ensimmäisinä kuukausina tyytyväinen vain minun sylissäni ja parasta oli jos oli vielä tissikin suussa. Protestoi hillittömällä älämölöllä jos tämä kombinaatio ei toteutunut. Jos oli nälkä niin ryhtyi heti karjumaan. Reagoi kaikkeen vaativasti, ei halunnut odotella mitään. On vieläkin luonteeltaan samanlainen hetimullekaikki, ikää 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kommenteista:) toivon todella että meilläkin sitten helpottaa aikanaan! Olen myös huomannut että juurikaan tukea ja tsemppiä ei muualta tule, eikä varsinkaan ymmärrystä siihen että vauva on melko vaativa. Olisin toivonut edes anopilta joskus jotain pientä apua... mutta ei. En ala sitä väkisin pyytämään ja anelemaan, pakko pärjätä.

Ootko kahlannut läpi paikkakunnan vanhempi-lapsi -ryhmät, mll, imetyksen tuki ry (me käytiin ihan ilman ongelmia imetyksessä), seurakunta, avoin päiväkoti yms.

Itsellä kävi onni, kun löysin meiltä vauvakahvilan, jonka kävijöillä riitti ymmärrystä vaativiin lapsiin. Vahdittiin vuoronperään, kuskattiin toisillemme kahvia ja vitsailtiin huonoja vitsejä aiheesta rankasta väsymyksestä huolimatta (tai ehkä juuri siksi).

Jotenkin sitä jaksoi viikon, kun tiesi, että pääsee purkamaan turvalliseen ja ymmärtävään ilmapiiriin turhautumisen ja väsyn.

Meillä oli. Tunnistan kaikista noista edellä olevista tarinoista meidän esikoisen. Meillä oli helvetti irti ensimmäisen vuoden. Valvoin yötä päivää, mieheni otti vauvan muutaman kerran viikossa mukaansa, jotta sain nukkua iltapäivällä hänen töidensä jälkeen. Valvoin kaikki yöt, meinasin seota, en usko että psykoosikaan oli kaukana. Lopulta en edes osannut enää nukkua.

Vasta kahden ja puolen vuoden iässä saimme todellista apua, löytyi runsaasti allergioita, mm. maito ja kaikki kotimaiset viljat.

En unohda koskaan, kun lapseni nukahti ensimmäisen kerran syliini keinutuolin ilman huutoa ja onnistuin siirtämään hänet sänkyyn heräämättä.

Kokeiltiin kaikki mahdoton ja mahdollinen. Terveys melkein meni. Selvittiin kuitenkin, voin sanoa että ilman miestäni en olisi hengissä.

Yhden asian huomasin nyt jo teini-ikäisestä lapsestani jo varhain. Hän on aivan pienestä vauvasta asti ollut äärimmäisen kiinnostunut kaikesta ympärillään olevasta. Hän on tietyillä osa-alueilla äärimmäisen lahjakas ja oppinut asioita aivan naurettavan varhain ja helposti. Tätähän ei Suomessa saa missään ääneen sanoa, ettei luulla ylpeäksi. Mutta osaltaan uskon, että tämä oli syynä siihen, ettei meillä vauvaiässä juuri nukuttu.

Meillä oli tyttö haasteellinen vauva ajan. Allergia ja refluksia. Tosi katkonaista yöt, ja päivisin ei juurikaan tyytyväinen vaan ainaista kitinää. Yhden vuoden iässä helpotti päivisin, ja on siitä asti ollutkin sitten helppo lapsi. Ainoastaan, että yönsä nukkui kunnolla vasta 4 veen ikäisenä. Nyt melkeen kuusi veenä kiltti ja rauhallinen tyttö. Vanhempi tyttö myöskin allergia/ refluksia lapsi, ja aina ollut temperamentilta helposti tulistuva, ja haasteellisempi kun nuorempi. Nyt 10 vuotias, ja edelleen saa enemmän vääntää tän isomman kun pienemmän kans.

En jätä vauvaa huutamaan ja ihmettele vieressä.

Oli koliikki, hyvin tyytymätön, koko ajan piti vauvana viihdyttää, helpotti kävelemään opittua hetkeksi. Mahdoton menijä oli. Häiritsi vaatteet, korkolaput, märkä vaippa, kovat äänet, kaikki mahdollinen tuli uniin ja oli huono nukkumaan.

Oppi kyllä kaikki hyvin nopeasti ja helposti. Perustemperamentti on vahvasti tunteva, helposti ärtyvä, hitaasti tyyntyvä, sisukas, määrätietoinen.

Koulun alkaessa oli jo hiukan helpompi. Yllättäen olikin hyvin lahjakas opettajien mielestä. Koulu mennyt koko ajan hyvin. Kavereita on, on hyvin reilu, puolustaa kaveria vaikka viimeiseen hengenvetoon. Nyt 13v, murrosikä kukkeimmillaan, mutta todella fiksu, järkevä tyttö, käyttäytyy vieraiden aikana todella hyvin, keskiarvo 9,8 koulussa ilman ihmeempiä opiskeluja. Edelleen hyvin vahvasti tunteva isolla liekillä elävä on-off-ihminen. Alan uskoa, että pärjää elämässä eikä lannistu tai anna lannistaa itseään, monessa asiassa jo äitiään parempi tyttö.

Meillä esikoinen oli helppohoitoinen vauva; nukkui 4-5h, heräsi imemään,seurusteltiin, vaihdettiin vaipat.

Sitten heti perään tuli toinen, mutta hän olikin ihan erilainen: nukkui max.2h kerrallaan, mikään ei riittänyt, jatkuvaa huutoa! Tutkittiin, ei mitään vikaa koliikin lisäksi löytynyt.

Apu löytyi lopulta vyöhyketerapiasta: terapeutti hieroi vauvan jalkapohjia ja minunkin ( olin kuulemma tressaantunut, mikä vaikutti vauvaankin, yllättävää?)

Ootko kysyny perhetyöntekijää kaupungilta? Tossa tilanteessa vois olla iso apu ja saisit nukkua edes hetken...

Onko maitoallergia testattu altistuskokeella sairaalassa vai verikokeella?

Meillä 1v. lapsella maitoallergia, jolla oireilu alkoi n. kuukauden ikäisenä.

Häneltä on testattu verikokeella 2 kertaa maitoallergia ja molemmilla kerroilla tulos oli negatiivinen! Lääkäri sanoi, että vain osa maitoallergioista näkyy verikokeella.

Meillä ei ole tehty altistuskoetta sairaalassa, koska ei ole ollut tarvetta erityiskorvikkeelle täysimetyksen vuoksi.

Lapsi oireilee silti voimakkaasti pelkän äidinmaidon kautta saadulle maitoproteiinille.

Hän sai jopa nokkosihottumaa, kun sivelin lehmänmaitoa atooppiselle iholle. Tämä piti testata, koska yksi allergialääkäri väitti meille, ettei voi olla allerginen koska verikoe nega.

Toiseksi suosittelen jättämään kahvin pois sinun ruokavaliosta, jos imetät. Meillä se helpotti refluksia, itkuja ja nukkumista.

Voimia!

T. Erittäin rasittavan ja itkuisen 1 v. tytön väsynyt äiti

Mukava lukea, että temperamentiltaan haastavat lapset ovat vanhempana uteliaita ja fiksuja lapsia.

Meillä esikoinen oli myös tulta ja tappuraa. Huono nukkumaan ja vaativa vauvana. Jatkuvasti piti jotain tapahtua ympärillä, jotta kitinät pysyivät pois.

En osannut arvatakaan, että hänen pikkusiskonsa tulisi olemaan tämä kaikki potenssiin kymmenen...

Esikoinen täyttää kesällä 4 v. ja on edelleen temperamenttinen, mutta kuitenkin tosi fiksu ja empaattinen pieni poika. Uskon, että tulee pärjäämään elämässään loistavasti.

Toivon, että myös pikkusisko 1 v. tulee osoittamaan samantapaisia lahjoja kasvaessaan. On ainakin motorisesti ja kielellisesti jo nyt taitava pieni menijä.

Minun vauvani heräili öisin 8-vuotiaaksi. Olen totaali-yh. Muutenkin tyyppi oli erittäin vaativa, auktoriteettivastainen ja negatiivinen. Minulla meni käytännöllisesti katsoen koko valveillaoloaika ja osa yöunistakin pelkästään hänen kanssaan ja hänen vuokseen pitkälle teini-ikään saakka. Välillä olin totaalisen loppu.

Nyt poika toisaalta on fiksu, pärjäävä ja henkisesti vahva 18-vuotias. Eikä enää tuota äidilleen harmaita hiuksia. Vihdoinkin!

Vierailija kirjoitti:

En edes ajatellut, että meillä olisi hankala vauva ennen kuin useampi ihminen niin meille sanoi. Toisaalta meillä ei ollut mihin verrata.

Mutta niin, vauvallamme oli n.6kk paha reiluksi, vatsavaivoja ja jotain allergiaa, josta ilmeisesti nuo aiemmat johtuivat. Yöllä heräiltiin pahimmillaan vartin välein, päivällä vauva roikkui vaan sylissä ja kitisi/itki ellei asentoa jatkuvasti vaihdeltu. Myös päiväunet olivat vain joitain minuutteja ja unille saaminen oli kieltämättä todella tuskaista. Myöskin automatkat olivat yhtä rääkymistä, joten välteltiin autolla liikkumista viimeiseen saakka. Yksin vauvan kanssa kaupassa käynti oli ihan mahdotonta, koska vauva ei viihtynyt vaunuissa, eikä sen paremmin kantoliinassa tai -repussakaan.

Sitten siinä 3kk kohdalla alkoi helpottamaan kun vauva otti tutin. Pystyimme jo rauhassa liikkumaan autolla. 4kk kohdalla alkoi reiluksi helpottamaan kun alettiin antamaan kiinteitä. 6kk kohdalla alkoi viihtymään hetken lattialla leikkien, jolloin pääsin esim rauhassa vessaan. Myöskin kaupassa käynti kahdestaan vauvan kanssa mahdollistui kun siirryttiin puoli-istuvaan asentoon rattaissa. Lisäksi vauva siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ja alkoi vihdoin nukahtamaan iltaisin ilman huutoraivareita. 8kk vauva alkoi liikkumaan jo erittäin hyvin ryömien ja liikkuen, pystyi leikkimään eri tasoissa ja alkoi harjoitella kävelemistä tuen kanssa sekä istumaan tukevasti, jolloin tekemistä alkoi olla niin paljon, että saatoin esimerkiksi syödä rauhassa tai jopa katsoa hetken telkkaria. Myöskin palauttelu loppui tuolloin. Nyt hän on 9kk ja vauvan kanssa alkaa olla hyvin helppoa. Vierastamista on sillointällöin, mutta sekin oli pahimmillaan 6kk kohdalla eikä yhtä pahaa jaksoa ole enää tullut.

Edelleen päiväunet on mitä on ja allergia aiheuttaa ikävää ihottumaa. Hän on myös hyvin itsepäinen ja pukeminen on ollut viime aikoina haastavaa. Toisaalta hän on myös todella iloinen ja energinen tapaus ja kuolainen pusu ja valloittava nauru saavat kaikki haasteet unohtumaan.

Minkä ikäinen vauva sinulla muuten on?

Meillä oli esikoinen tismalleen samanlainen. Tosin mitään diagnosoitua allergiaa tai refluksia ei ollut mutta muuten aivan samanlaista. Ensimmäisiin kuukausiin en käynyt vauvan kanssa missään kun hän vain huuti sekä vaunuissa että autossa. Lähempänä vuoden ikää alkoi helpottaa ja päälle 1-vuotiaana alkoi nukkumaan 2-3h päiväunia mitä ei ikinä vauvana nukkunut. Nyt hän on jo iso tyttö, haastava luonteeltaan kyllä edelleen ;). Toinen lapsi oli vähän samanlainen, huutoa vaunuissa ja autossa ensimmäiset kuukaudet, mutta jollain tapaa kuitenkin helpompi. Tai ehkä se vaan tuntui siltä, kun sen kaiken oli jo kerran läpi käynyt.