Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on ollut hankala vauva, kertokaa tarkemmin!
26.02.2018 |
Millä tapaa hankala? Kauanko sitä hankaluutta kesti, vai jatkuiko pitkin lapsuutta? Miten tuon kanssa oppi elämään ja jaksamaan?
Väsynyt äiti, jonka poika vain huutaa ja känisee, eikä nuku, täällä kyselee.
Rohkaiskaa nyt jotenkin mua että tää vielä joskus helpottaa.. :) Mä olen aivan loppu.
Kommentit (38)
En edes ajatellut, että meillä olisi hankala vauva ennen kuin useampi ihminen niin meille sanoi. Toisaalta meillä ei ollut mihin verrata.
Mutta niin, vauvallamme oli n.6kk paha reiluksi, vatsavaivoja ja jotain allergiaa, josta ilmeisesti nuo aiemmat johtuivat. Yöllä heräiltiin pahimmillaan vartin välein, päivällä vauva roikkui vaan sylissä ja kitisi/itki ellei asentoa jatkuvasti vaihdeltu. Myös päiväunet olivat vain joitain minuutteja ja unille saaminen oli kieltämättä todella tuskaista. Myöskin automatkat olivat yhtä rääkymistä, joten välteltiin autolla liikkumista viimeiseen saakka. Yksin vauvan kanssa kaupassa käynti oli ihan mahdotonta, koska vauva ei viihtynyt vaunuissa, eikä sen paremmin kantoliinassa tai -repussakaan.
Sitten siinä 3kk kohdalla alkoi helpottamaan kun vauva otti tutin. Pystyimme jo rauhassa liikkumaan autolla. 4kk kohdalla alkoi reiluksi helpottamaan kun alettiin antamaan kiinteitä. 6kk kohdalla alkoi viihtymään hetken lattialla leikkien, jolloin pääsin esim rauhassa vessaan. Myöskin kaupassa käynti kahdestaan vauvan kanssa mahdollistui kun siirryttiin puoli-istuvaan asentoon rattaissa. Lisäksi vauva siirtyi nukkumaan omaan sänkyyn ja alkoi vihdoin nukahtamaan iltaisin ilman huutoraivareita. 8kk vauva alkoi liikkumaan jo erittäin hyvin ryömien ja liikkuen, pystyi leikkimään eri tasoissa ja alkoi harjoitella kävelemistä tuen kanssa sekä istumaan tukevasti, jolloin tekemistä alkoi olla niin paljon, että saatoin esimerkiksi syödä rauhassa tai jopa katsoa hetken telkkaria. Myöskin palauttelu loppui tuolloin. Nyt hän on 9kk ja vauvan kanssa alkaa olla hyvin helppoa. Vierastamista on sillointällöin, mutta sekin oli pahimmillaan 6kk kohdalla eikä yhtä pahaa jaksoa ole enää tullut.
Edelleen päiväunet on mitä on ja allergia aiheuttaa ikävää ihottumaa. Hän on myös hyvin itsepäinen ja pukeminen on ollut viime aikoina haastavaa. Toisaalta hän on myös todella iloinen ja energinen tapaus ja kuolainen pusu ja valloittava nauru saavat kaikki haasteet unohtumaan.
Minkä ikäinen vauva sinulla muuten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä ei ollut hankala, ajattelisin ennemminkin normaalina (no, ainoa mistä on kokemustakin), mutta oli TODELLA kuormittavaa.
Kaksiviikkoisena alkoi itkemään todella paljon, etenkin iltaisin. Jokusen viikon jälkeen ajattelin, että varmaan koliikkia. Sitä jokailtaista ja -öistä huutoa kestikin 3,5kk, jonka jälkeen loppui viikoksi, alkoi taas viikoksi ja sitten loppui. Kokonaan.
Tosin koko tuon ajan ja sen jälkeenkin oli huono nukkumaan päiväunia, nukkui aina puolisen tuntia kerrallaan (ihan oikeasti joskus luulin että on jo kuollut, kun nukkui yli 2 tuntia...) ja välillä jätti kokonaan (!!!) koko päivän päiväunet pois - siis parin kuukauden iässäkin.
Päiväunia nukkui ainoastaan sylissä (kantoreppu oli pelastus) tai liikkuvissa vaunuissa ulkona (heräsi samantien kun pysähtyi tai tuli sisälle). Yöunillekin nukahti vain syliin, huusi kuin hullu sängyssä ja 90% kerroista heräsi, kun siirsi sänkyyn (kunnes aloin nukuttaa makuupussissa syliin ja sen kanssa siirsin sänkyyn, toimi!).
Kirsikkana kaiken päällä että olin yh, joten se varmasti lisäsi osaltaan kuormitusta.
Toisaalta, onkin ollut maailman helpoin lapsi sittemmin (nykyään 4v). Päiväunet oli aina vaikeat ja huonot, jätti ne kotioloissa lähes kokonaan pois 2-vuotiaana (joskus hyvin väsyneenä nukkuu vieläkin, mutta siis pääosin loppui kokonaan kauan sitten).
Helpotti todellakin, ja elämä on SUPERHELPPOA tuon kanssa nykyään (ollut jo kauan siis). En esimerkiksi tiedä yhäkään, mitä on Oikea Uhma, kun tuo on itse seesteisyys, tyytyväisyys ja tasaisuus. Uhmaakin (tai oikeammin kyseenalaistaa ja ilmaisee mielipiteensä) käytännössä verbaalisesti, onkin aikamoinen sananiekka muttei koskaan siis saa raivareita tms. Nukkumaankin menee ihan omaan sänkyyn ;)
Vielä 1,5-vuotiaana huusi keskimäärin n. 20 kertaa yössä (laskettiin välillä lääkäriä varten). En löytänyt yhtään kohtalotoveria, jolla olisi kestänyt noin karsea heräilyvaihe noin kauan ja se oli myös aika lannistavaa. Lapsi huusi ihan kunnolla, eikä vain havahtunut hereille, häntä piti kanniskella, keinutella ja ihme, että pysyimme edes jotenkin järjissämme... tuo aika muutti minua pysyvästi, tai ainakaan en ole tällä hetkellä täysin toipunut siitä... :D
Kehuin kun lapsi taisi olla noin 1v 10kk, kuinka meillä herättiin tällä viikolla vain viitisen kertaa, ja muistan ne pitkät katseet.
Esikoinen nukkui täysiä öitä jo pariviikkoisesta, kuopus on ollut sellainen ns. perusvauva. Tämä kuopus tuntuu aivan äärettömän helpolta unelmalapselta nukkumisen suhteen, vaikka on ilmeisesti hyvinkin keskiverto herätessään 1-2 kertaa yössä vuoden ja parin kuukauden iässä. :DD
Ei ollut sillä tavalla hankala kuin sinulla ap, mutta oli tietyissä jutuissa vähintään väsyttävä. Tosin helppo sanoa nyt, kun vauva-aika on takana. Hankaluus alkoi siitä, kun vauva lähti liikkeelle. Hän oli varsin aktiivinen kiipeilijä ja joka paikkaan menijä. Hän oppi raahaamaan itsensä käsillä pystyasentoon, muttei osannut seisoa. Hän otti ihan kaiken ja ehti joka paikkaan. Tunki ulkona kaiken suuhun ja raahusti tosi nopeasti eteenpäin. Muistan, kun tällä jossain ketjussa joku akkalauma haukkui mut pystyyn, kun en voinut laittaa ruokaa samaan aikaan, kun häntä piti vahtia. Olisi pitänyt kuulemma ottaa lapsi mukaan touhuun, yeah right (sen jälkeen tajusin, miten paljon täällä käy elämäänsä kyllästyneitä idiootteja, joilla ei ole mitään tolkkua, suhteellisuudentajua tai järkeä ja opin nauramaan toisten säälittävälle pätemiselle, mutta sillä hetkellä tuntui pahalta - kerron kohta, miksi). Sen lisäksi, että hän oli täystuho päivällä, hän valvotti yöllä. Ei kauheasti, mutta tarpeeksi. Yöheräilyä kesti suunnilleen siihen asti, että lapsi täytti kolme ja sitten se loppui. Olin jatkuvasti todella pahalla päällä ja kireä, kun yöunet keskeytyivät joka yö 2–3 kertaa.
Kun lapselle tuli hieman järkeä päähän eikä hän enää sinkoillut joka paikkaan ja räplännyt kaikkea, hänestä sukeutui iloinen ja hauska persoona. Hän oli vauvana ja taaperona hirvittävän ujo, mutta kolmevuotiaana hänestä sukeutui sosiaalinen. Kun hän meni päiväkotiin, ryhmän työntekijät ihastuivat häneen heti, koska hän on kaikkien kaveri ja rauhoittaa olemuksellaan muita ryhmän lapsia (nämä ovat lastentarhanopettajan sanoja, mulla ei tietenkään ole muuta kuvaa siitä, miten hän ryhmässä toimii). Kotona hän on aika kokeilunhaluinen ja monessa asiassa tottelemattomampi, mutta päiväkodissa on rauhallinen ja kiltti. Meidän perheessä hänellä on rooli olla iloinen ja kevytmielinen, kun me muut olemme hieman raskasmielisempiä.
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Kuulostaa tosi raskaalta. Suosittelen, että otat välillä irtioton vauvasta ja omaa aikaa itsellesi. Vaikka vauva on kuinka rakas, se, että hän vaatii ja käniseen koko ajan, käy kyllä ajan mittaan henkisesti raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Kuulostaa tosi raskaalta. Suosittelen, että otat välillä irtioton vauvasta ja omaa aikaa itsellesi. Vaikka vauva on kuinka rakas, se, että hän vaatii ja käniseen koko ajan, käy kyllä ajan mittaan henkisesti raskaaksi.
Olen pari kertaa käynyt tuulettumassa. Emme kuitenkaan mieheni kanssa voi tehdä yhdessä mitään, sillä anoppi ei suostu auttamaan ja minun äitini tekee kolmivuorotyötä emmekä ole saaneet aikatauluja vielä kohdilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Kuulostaa tosi raskaalta. Suosittelen, että otat välillä irtioton vauvasta ja omaa aikaa itsellesi. Vaikka vauva on kuinka rakas, se, että hän vaatii ja käniseen koko ajan, käy kyllä ajan mittaan henkisesti raskaaksi.
Olen pari kertaa käynyt tuulettumassa. Emme kuitenkaan mieheni kanssa voi tehdä yhdessä mitään, sillä anoppi ei suostu auttamaan ja minun äitini tekee kolmivuorotyötä emmekä ole saaneet aikatauluja vielä kohdilleen.
Ei se mukavaa ole, jos ette saa tällä hetkellä ollenkaan kahdenkeskistä aikaa, mutta kannattaa myös hieman hokea itselleen sitä mantraa, että ei tämä tilanne onneksi ikuisesti kestä. Toivottavasti saat myös iloa vauvasta, vaikka hän onkin tällä hetkellä hyvin vaativa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Kuulostaa tosi raskaalta. Suosittelen, että otat välillä irtioton vauvasta ja omaa aikaa itsellesi. Vaikka vauva on kuinka rakas, se, että hän vaatii ja käniseen koko ajan, käy kyllä ajan mittaan henkisesti raskaaksi.
Olen pari kertaa käynyt tuulettumassa. Emme kuitenkaan mieheni kanssa voi tehdä yhdessä mitään, sillä anoppi ei suostu auttamaan ja minun äitini tekee kolmivuorotyötä emmekä ole saaneet aikatauluja vielä kohdilleen.
Ei se mukavaa ole, jos ette saa tällä hetkellä ollenkaan kahdenkeskistä aikaa, mutta kannattaa myös hieman hokea itselleen sitä mantraa, että ei tämä tilanne onneksi ikuisesti kestä. Toivottavasti saat myös iloa vauvasta, vaikka hän onkin tällä hetkellä hyvin vaativa.
Saan kyllä, vaikka onkin myös niitä heikkoja hetkiä. Esim jos on tilanne että vauva huutaa enkä saa häntä rauhoittumaan, saatan alkaa itsekin itkeä. Eihän tämä joo loputtomiin kestä, silti olisi mukavaa tehdä miehen kanssa jotain joskus muussakin roolissa kuin vanhempina. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 1-vuotias joka itkee ja vinkuu koko ajan jostain. Siis edelleen. En muista koska olisin käynyt muualla ihmisten ilmoilla kuin kaupassa (ja sekin koska on pakko). Ei tuollaisen lapsen kanssa kehtaa lähteä mihinkään... lapsi huutaa vaunuissa, sylissä, ostoskärryissä, jonkun toisen sylissä, lattialla, syöttötuolissa, sängyssä... missään ei ole hyvä ja mikään ei ole hyvin.
Kaikki on tutkittu, allergiat ja refluksit, mitä näitä nyt on. Lääkäri totesi vaan että "sulla nyt on vaan tyytymätön vauva, kyllä se siitä helpottaa kun kasvaa. Veikkaan että 1-vuotiaana on jo ihan eri lapsi".
Ei ole eri lapsi ei. Kuin huutava vastasyntynyt isommassa kropassa vaan. Muut ehdottavat aina että ehkä se on joku VAIHE. Hampaat, konttauksen opettelu, seisomisen opettelu, kiipeily, kiiteät ruoat, mitä lienee soopaa.
Tiesin jo synnärillä ekana yönä että tämä lapsi tulee olemaan raskas tapaus. Ei nukuttu silloin, eikä nukuta nyt. Yöllä huudetaan, päivällä huudetaan.
Helpompia aikoja odotellessa... josko sitten 18 vuoden päästä?
Tuo meidän poika on aina ollut reipas,iloinen,mutta hyvin omaehtoinen ja itsepäinen.
Syntymän jälkeen oli pitkä sairaala jakso ja kotonakin huoltoväli oli 3h ,lapsi ei ikinä ihmeemmin huutanut tai kitissyt ,mutta ei nukkunutkaan ,3v ikäisenä alkoi nukkumaan kokonaisia öitä ilman mitään sählinkiä.
Nyt 5v ja vieläkin on öitä milloin herättää koko orkesterin 1-2kertaa/yö ja aamulla herää yleensä mielummin ennen klo6 kuin jälkeen.
Unissaan huutaa,puhuu ja myllää sängyssä,välillä herää? Nousee ylös yrittää lähteä jonnekin,mutta on ihan sekaisin eikä meinaa rauhoittua/tulla tolkkuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäiset neljä kuukautta vaadittiin todellisia istumalihaksia ja ymmärrystä siitä, että vauva on käytännössä koko ajan rinnalla tai vähintään sylissä. Ei kelvannut sitteri, leikkimatto, vaunut, eikä mikään sylin ulkopuolella oleva paikka. Kantoliina onneksi pelasti aika monelta. Sain myös omaa aikaa, vaikka menikin kauppareissuihin.
Oli ummetusta (synnytyksen jälkeen sain huonot ohjeet ja jouduin osittaisimetykselle, kiitti v*tusti naikkari ja neuvolat) ensimmäiset 12 viikkoa korvikkeen takia. Kun ummetus loppui, niin alkoi ripuli ja allerginen refluksi. Lääkärissä ei uskottu, eikä testattu, joten aloitin itsenäisesti imetysdieetin. Kokeilulla tuli ilmi maito- ja kananmuna-allergiat.
Osteopaatilla kävimme ja siellä tuli ilmi, että vasen puoli on synnytyksen takia jumissa. Siksi esimerkiksi, ei kääntänyt katsetta ollenkaan vasemmalle, vaan piti sen aina oikealla puolella.
En ole missään vaiheessa ajatellut vauvani olevan hankala, vaikka onkin todella läheisyydenkipeä verrattuna muihin vauvoihin. Edelleen tykkää, että olen vieressä, vaikka en tekisikään mitään. Kunhan olen. Ja syyt ikuihin ja levottomuuksiin on ollut jossain muualla, kuin hankalassa vauvassa.
Vaadi maitoallergia testit, näitä ei ikinä tutkita. Meillä lapsi oli jo 3v, kuin lääkäri laittoi vihdoinkin näihin lähetteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaadi maitoallergia testit, näitä ei ikinä tutkita. Meillä lapsi oli jo 3v, kuin lääkäri laittoi vihdoinkin näihin lähetteen.
Samaa olisin ehdottanut. Vaikka nykyään monet lääkärit suosittelevat siedätystä, niin omasta mielestä koko perheen hyvinvointi menee siedätyksen hyötyjen edelle.
Maitoallergian mahdollisuus on jo selvitetty. Ei allergiaa!
Meidän esikoinen oli kamalan raskas vauva. Pelkäsin sekoavani ja muisti pätki unien vähyyden vuoksi. Aluksi vaivasi refluksi, eli vauva huusi kuin piestynä jos hänet laittoi makuulleen. Nukkui käytännössä vain sylisä hytkytellen. Vartin unia nukkui sängyssä, sitten taas kiljui.
Poika oppi nousemaan pystyyn ja kävelemään hurjan aikasin. Eli sitten kun ruoka olisi pysynyt jo sisällä, niin unissaan nousi jatkuvasti seisomaan, eikä "osannut" mennä udelleen makuulle. Päivisin oli koko ajan vahdittava koska kaatuili holtittomasti kun jalat veivät aiemmin kuin ymmärrystä tuli.
Sitten iskivät allergiat kun maisteltiin ruokia. Suolisto ihan karrella, maha ripulilla ja iho ihottumasta punaisena. Alkoi pelätä syömistä ja sitten varmaan oli nälkäinen ja kärttyinen senkin vuoksi.
Mutta 2-vuotiaaksi mennessä tämä kaikki oli takana. Allergiat helpottivat, pää ja jalat toimivat yhteisymmärryksessä ja yöhetäämisiäkin oli enää pari yössä. Poika on nyt teini-ikäinen ja aivan mahtava tyyppi, kerrassaan unelmapoika.
Meilläkin esikoinen oli ihan tuhottoman raskas! Jälkikäteen muisteltuna tuntuu, että kaikki päivät menivät huutaessa vaikka ainakin valokuvien mukaan se on joskus hymyillytkin. Vähän taisi olla refluksia, ja oli myös erittäin nopea liikkeellelähtijä eli levoton luonne. Reilu puolivuotiaana käveli tukea vasten ja sai raivareita kun ei onnistunut ilman tukea. Myöhemmin turhautui kun ei osannut ilmaista itseään.
Vauva-aikaa helpotti meillä selkeä päivärytmi. Googlaa EASY schedule. Sen avulla saimme ennakoitavat päiväunet, joiden aikana sai itse levättyä.
Lapsi on nyt viisivuotias, ja edelleen melkoinen hotpot. Mutta myös maailman ihanin pieni poika, en vaihtaisi pois.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Kuulostaa tutulta. Meillä vauva kitisi 24/7 oikeastaan siihen asti että oppi ryömimään 5kk iässä. Sitä ennen päiväunet oli parin minutin pikku tirsoja, yöunet n.6h (jonka aikana herätyksiä vähintään tunnin-parin välein), ja koko muu aika pelkkää kitinää. Ei viihtynyt sylissä, liinassa, vaunuissa, missään.
Mua arvosteltiin siitä että "hössötän ja pelkään" liikaa, että sen kun lähden vaan vauvan kanssa sinne sun tänne ja totuttelen sitä vaan vaunuihin ja siihen ettei koko ajan "viihdytetä". Voin sanoa että kyllä yritettiin totutella esim.vaunuihin mutta yhä pahemmaksi vain meni. Ja ihan hirveän kiva ei ollut lähteä vaikka vauvatreffeille kun koko aika meni epätoivoiseen hyssyttelyyn.
Mutta tosiaan, meillä se jatkuva kitinä helpotti heti kun lapsi pääsi liikkeelle. Siitä toki alkoi aika, jolloin koti oli kaaoksessa ja itsellä silmät selässäkin, kun puolivuotias viipotti ympäriinsä, kiipesi sohville ja pöydille, kiskoi alas kaiken mihin yletti jne. mutta koin sen kuitenkin paljon, paljon helpompana kuin jatkuvan kitinän.
Yöt meillä alettiin nukkua vasta 2-vuotiaana mutta joskus kuitenkin :).
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Meidän vauva on siis nyt 5kk. Monet sanovat, että helpottaa kun oppii istumaan/ryömimään/konttaamaan/seisomaan ja ymmärtämään lelujen päälle. Itse kuitenkin epäilen, koska nytkin olemme saaneet elää järkyttävissä hulinoissa, kun poika on oppinut kääntymään. Sitten kun ei nuku, on kärttyisä oikeastaan koko ajan, saa raivareita ja itkeskelee. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta tehdä mitään ylimääräistä ollessani kahdestaan hänen kanssaan. Kantoliinat yms kokeiltu, tutilla rauhoittuu vain hetkittäin... Alusta asti ollut tällaista, yöt heräillään vähän väliä ja 1 kk iästä lähtien myös päiväunet ovat olleet olemattomia.
Meillä samanlainen vauva. Syntymästään asti ollut huono nukkumaan ja väsymyksen takia sitten kitissyt ja vaatinut jatkuvasti. Ei viihtynyt lattialla,sitterissä tms. Päiväunet olivat satunnaisia 5-15min tai saattoi jopa valvoa koko päivän ihan parin kuukauden ikäisenäkin. Koko ajan piti kantaa sylissä liikkuen ja vaihdellen asentoa,se ei siis käynyt että olisi esim.istuskellut sohvalla vauva sylissä. Vaunuissa nukkui vaan sen aikaa kun vaunut oli liikkeessä, heräsi heti kun pysähtyi tai tuli sisälle.
Nyt vasta on selkeästi helpottanut kun vauva on 9kk ja osaa liikkua. Pystyn jo tekemään ruokaa yms. Edelleen päiväunet on lyhyitä ja öisin pitää välillä nousta 30min.välein laittamaan tuttia suuhun. Tulinen temperamentti edelleen,mutta paljon iloisempi vauva jo kun saa nukuttua edes jotenkin. Ikäkuukaudet 0-5kk oli aika pitkälti tyytymätön ja kätisi ihan kokoajan,sai raivareita jatkuvasti ja kaikki oli huonosti.
Raskainta oli kun tsemppiä ja tukea ei oikein saanut,kukaan ei oikein ymmärtänyt vauvan vaativuutta. Todettiin vaan että semmoisia ne vauvat on, vaikka kaikki ei todellakaan ole yhtä vaativia. Jälkikäteen ajateltuna on ihme etten sairastunut psyykkisesti tuolloin kun vauva oli pienempi.
On. Alkoi koliikilla, sittemmin ollut vähän huono nukkuja ja puhetta odotellaan vielä 2,5 veenä. Se vaikeuttaa hirveästi kun ei aina ymmärrä mitä toinen tahtoo. Sisaruksista neljäs, joten vertailukohtaa on.