lapsen yo-juhliin tulee vain appivanhemmat

Syrjäytyneisyys periytyy. Elävä todiste.

Meilläkin on tosi pienet suvut, mutta kutsuimme naapureita, omia kavereita, lapsen kavereita yms juhlimaan. Viitisentoista henkeä saatiin näin kasaan ja kivaa oli kaikilla. Onhan pienet suvut kieltämättä vähän ankeita tässä suhteessa, mutta mistä niitä sukulaisia yhtäkkiä tekisi.

<3

Jos ykisnäisyys ja sosiaalisten suhteiden puute korostuu tuossa yo-juhlatilanteessa, niin voisitteko mahdollisesti keksiä jotain yhteistä spessuohjelmaa niiden perinteisten kakkukahvitusten tilalle? Vaikka oman perheenne voimin tehtävä ulkomaanreissu heti lakkiaispäivänä tms? Tsemppiä teille sekä lapsellenne, kuulostaa kyllä ikävältä tilanteelta :/

Hei,

ikävä kuulla tilanteestanne. Tähän hetkeen en osaa sanoa miten lapsenne saisi ystäviä, ehkä jonkun harrastustoiminnan kautta ja /tai myöhemmin opiskeluiden parista. Mietin että entä jos juhlistaisitte kirjoituksia lähtemällä matkalle? Ette siis järjestäisi juhlia kotona vaan lähtisitte jonnekin ulkomaille juhlistamaan? Kohdemaan saisi valita lapsenne? Uskoisin että siitä jäisi hyviä muistoja :)

Asumme paikassa jossa ei ole niitä naapureitakaan joihin tutustua. Ollaanko me oikeasti Suomen yksinäisin perhe? Tämän kestää muuten mutta tämmöiset juhlat pamauttaa totuuden päin naamaa.

Tuo voisi kyllä olla hyvä hetki yrittää lämmitellä välejä lähisukuun. Mitä jos lähettäisitte kutsut myös toisille isovanhemmille, enolle ja sedälle?

Ei meilläkään ollut lasten ylioppilasjuhlissa oman perheen lisäksi muita kuin minun äitini (ainoa elävä isovanhempi) ja sitten lasten kummit, eli kaksi muuta. Ei kyllä osattu edes kaivata enempää, ollaan miehen kanssa ainoita lapsia, eikä ole iso suku, eikä tätejä eikä setiä tms. Me ollaan kai totuttu siihen, että tää on se normaali määrä meidän juhliin. Kaverit (siis juhlakalun omat) vietti niihin aikoihin omia ylppäreitä, ja en taas osaa ajatella, että minun kaverit tulisivat minun lapsen ylppäreihin, eiväthän he ole keskenään ystäviä.

Olisiko Facebookista apua? Eikö jonkun pojan äiti laittanut sinne kerran viestin, kun lauma kavereita oli lapsen synttäreille kutsuttu ja ketään ei tullut. Facebookin kautta löytyi sitten tulijoita ja pojalle hyvä mieli. Mutta jos ette halua ventovieraita juhlimaan ja sukulaisista olette vieraantuneet, niin tuo reissu kuulostaa hyvältä idealta. Jos nuori ei ole menossa luokkatovereiden kanssa lakkiaisillalliselle, niin voitte karauttaa kohti lentokenttää tai satamaa jo lakkiaispäivänä. Tai jos tämä tuntuu liian työläältä, katsotte jonkun kivan (ja hienon) ravintolan, jonne menette syömään. 

Meillä oli rippijuhlien kanssa vähän sama kuvio, tosin eri syistä. Teini kävi rippileirin, mutta pappi ei saarnannut siellä tarpeeksi väkevästi eikä teini tullut uskoon. Ei tullut sitten kastetta eikä rippijuhlaa. Mutta käytiin niiden toisten konfirmaatio katsomassa ja sen jälkeen hienoon ravintolaan syömään, kun oltiin juhlatamineisiin tälläydytty. Ihan kivasti se meni noinkin. Toki tässä ei ollut taustalla mitään riitoja sukulaisten välillä eikä ystävien puutetta, joten ehkä sen vuoksi se ei tuntunut niin ankealta.

Älkää pitäkö perinteisiä juhlia, niissä äkkiä korostuu tuo väen vähyys. Menkää hyvään ravintolaan syömään kunnon ateria (alku- ja jälkiruokineen), tulee juhlavaa tunnelmaa eikä pieni porukka haittaa.

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Pientä matkaa voisimme harkita. Jos se ei onnistu, niin ainakin tuo kolmisin syömään ulos.

Olen yrittänyt pitää yhteyttä vanhempiini ja veljeeni mutta en saa mitään vastakaikua. Minulle ei edes kerrottu mummini kuolemasta joten en saanut kutsua myöskään hautajaisiin. Mitä edes sanoisimme toisillemme jos he tulisivat juhliin?

yksinäinen perhe kirjoitti:

Asumme paikassa jossa ei ole niitä naapureitakaan joihin tutustua. Ollaanko me oikeasti Suomen yksinäisin perhe? Tämän kestää muuten mutta tämmöiset juhlat pamauttaa totuuden päin naamaa.

Aikoinaan kun vanhin lapsemme pääsi ylioppilaaksi ei meillekään mitään hirmumääriä vieraita tullut, mutta tuli yllätysvieras! Lapsen kiva ope ala-asteelta kutsui itsensä, kun ei ollut kukaan pyytänyt häntä ja halusi lakkiaisiin.

Olisiko sinun lapsesi historiassa joku tämmöinen hyvä aikuinen, jonka voisi pyytää?

Ja kannatan kyllä niitä sukulaissuhteiden lämmittelyä myös.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli rippijuhlien kanssa vähän sama kuvio, tosin eri syistä. Teini kävi rippileirin, mutta pappi ei saarnannut siellä tarpeeksi väkevästi eikä teini tullut uskoon. Ei tullut sitten kastetta eikä rippijuhlaa.

Nyt on kyllä puurot ja vellit sekaisin.

Mites kummit?

Itse olin aikoinaan tyytyväinen, kun meillä päin oli tapana laittaa lehteen avoin kutsu kaikille halukkaille. Sukua oli vähän ja muutamat omat kaverini juhlivat lakkiaisiaan samaan aikaan, joten vieraita olisi ollut ihan kourallinen. Paikalle tuli sitten naapureita ja vanhempien työkavereita, vaikka olivatkin enemmän puolituttuja kuin mitään ystäviä.

Appivanhemmat mukaan ja syömään hienoon ravintolaan. Jos rahavarat antaa myöten niin vaikka seuraavana päivänä lähtö jonnekin reissuun lähemmäs tai kauemmas, oman maun mukaan. Näin nuori pääsisi mukaan yhteisiin iltabileisiin jos ne yhtään huvittaa. Hyvät juhlat tulee varmasti noinkin. 

yksinäinen perhe kirjoitti:

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista. Pientä matkaa voisimme harkita. Jos se ei onnistu, niin ainakin tuo kolmisin syömään ulos.

Olen yrittänyt pitää yhteyttä vanhempiini ja veljeeni mutta en saa mitään vastakaikua. Minulle ei edes kerrottu mummini kuolemasta joten en saanut kutsua myöskään hautajaisiin. Mitä edes sanoisimme toisillemme jos he tulisivat juhliin?

Olen pahoillani saamastasi kohtelusta. Tuossa tapauksessa on ehkä parempi olla toivomatta liikoja välien lämmittely-yrityksiltä. Sukulaisesi kuulostavat kyllä äärimmäisen tunnekylmiltä ihmisiltä :(

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on tosi pienet suvut, mutta kutsuimme naapureita, omia kavereita, lapsen kavereita yms juhlimaan. Viitisentoista henkeä saatiin näin kasaan ja kivaa oli kaikilla. Onhan pienet suvut kieltämättä vähän ankeita tässä suhteessa, mutta mistä niitä sukulaisia yhtäkkiä tekisi.

Voi jestas. Luitko aloitusta ollenkaan? Kun tässä ei nyt ollut ongelmana se, että suku olisi pieni, vaan se, että perheellä ei ole myöskään niitä kavereita (lapsen/vanhempien), joita kutsua. Tuskinpa nyt kukaan mitään etäisiä sukulaisia kaipailee, jos kuitenkin on mukavia ystäviä joita kutsua. Mutta kun tässä ei nyt ole niitäkään.

t: Ei ap, mutta melko yksinäiset ylioppilasjuhlat viettänyt (oli sentään muutamia sukulaisia, plus yksi isän tuttava ja työkaveri).

Meillä on sama tilanne. Ollaan ratkaistu se niin, että lakkiaispäivänä käydään kotona syömässä ja lähdetään reissuun ihan vaan Tukholmaan, kun löydettiin halvat lennot. Ollaan luvattu, että periltä voidaan ostaa hänelle valmistujaislahjaksi jotakin mitä hän nyt haluaakaan, esim. joku arvokkaampi sormus tai sitten tilataan hänelle netistä se käsityönä tehty low whistle, mistä on haaveillut, mutta ei ole raskinut tilata, koska ne maksaa paljon. Katselin, niin 300 dollaria saa maksaa yhdestä pillistä.

No niillä mennään mitä on; joillakin on naapureita ja sukua kahvitettavaksi iso sakki ja joillakin ei.

Sen kummemmin sosiaalisten suhteiden puutetta analysoimatta (oma siskoni on samanlainen; en usko, että hänellä oikeastaan kavereita muuten kuin netissä on) niin ehdotan, että teette jotain ihan muuta kuin perinteiseen malliin lakkiaisjuhlat, kun ei kerran tuttava/sukuverkostokaan ole perinteinen.

Onko rahatilanne kunnossa? Jos on, niin äkkilähtö lakin saannin jälkeen jonnekin lämpimään sinulle, miehelle ja ylioppilaalle.

Jos tiukempaa tekee rahan kanssa, niin vaikka kunnon ravintolaan syömään ja sinne vaikka isovanhemmat mukaan.