Minimalismin vastaisku: mitä keräilet? Mitä tarttuu useimmiten mukaan?
Ostan aina vanhat tyynynliinat, jos niissä on käsinkirjaillut koristeet ja/tai käsinvirkatut pitsit.
Olen myös keräillyt jo vuosia värillisiä kristalli viinilaseja - ne on aivan ihania!
Ei ehkä voi sanoa varsinaiseksi keräilyksi, mutta muutaman kerran käynyt Intiassa ja ostanut aina niitä silkkisareja.Niitä on nyt yht. 10 erilaista. En kylläkään osaa niitä kietoa oikein päälle, eikä niitä täällä voi käyttääkään, mutta on ne niin ihania...
Kommentit (182)
En nyt varsinaisesti keräile, mutta säästän ns. hienommat muovipussit. Prisman muovipussit käytetään roskapusseina, mutta vaikkapa erikoisliikkeiden (usein aika hienot!) muovipussit säästän ja käytän silloin, kun ei ihan Siwan pussin kanssa kehtaa kulkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on minimalistinen koti, jossa on kirkkaita värejä sekä erilaisia muotoja, pintoja ja kuvioita. Maksimoin huonekalujen, esineiden ja tekstiilien kauneuden.
Kyllä. Yleensä näillä keräilijä-hoardaajilla on se valkoinen "romanttinen" koti, jossa seinällä lukee HOME ja Live Laugh Love ja siellä täällä on pieniä risupalloja, kynttilänjalkoja ja tyynnyjä ja kaikki on vedetty valkoisella kalkkimaalilla.
Sinua on varmaankin kutsuttu kaltaistesi ihmisten koteihin, joten se ymmärrettävästi kertoo sinusta, ei keräilijöistä. Minulla ei ole edes tuttavapiirissä yhtään tuollaista kotia. Onkohan nyt lisäksi niin, että et tosiaan osaa erottaa toisistaan keräilyä ja hamstraamista?
Sisustustavaraa ja vaatteita keräilevän kodissa ei ole valkoista. Ikea-huonekaluja ei ole kuin kenkähylly, itse verhoiltu nojatuoli ja yksi lipasto. Talo on vanha, huonekalut on valaisimia myöten pääosin vuosien varrella _kerätty_kirpputoreilta ja saatu perintönä - muutama design-huonekalu on joukossa. Lisäksi joukossa on useita puusepän tekemiä, erittäin kauniita yksilöitä, kuten 12 hengen ruokapöytä. Myös kaapit ovat suomalaisen puusepän käsialaa. Sohvat on ostettu uutena ja niihin on panostettu.
Sisustusfilosofiani on, että ostan, kun löydän täydellisen ja mielellään laadukkaan käytetyn. Keräilyhistoriani johdosta minulla on erittäin tarkka silmä, tunnistan laadun ja aikaa kestävän muotoilun. Huonoa en ota ilmaiseksikaan. Sisustus on näin hankittuna persoonallista ja erittäin laadukasta materiaaleiltaan. Yhtään risupalloa tai tekstiä ei ole. Valkoista kalkkimaalia ei ole missään. Muutoin kyllä olen itse maalannut paljon, mm. mulperin värisellä kalkkimaalilla (hylly), mustalla kiiltävällä (senkki) ja petroolin värisellä (pieni pöytä) maalilla. Tekstiilit on paljolti myös vähitellen kerättyjä; villaa, pellavaa ja silkkiä.
Minua on monta kertaa pyydetty sisustamaan tuttavani koti. Se vain on vaikeaa, koska meidän kodin tyyppinen koti saadaan aikaan hitaasti etsimällä persoonallista ja yhdistelemällä ennakkoluulottomasti eri aikakausien tyylejä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiiä keräilenkö mitenaan erityisella kiinnostuksella mitään. Kirjoja kertyy hyllyyn kyllä, arvostan perinteistä kirjahyllyä olohuoneessa toisinkuin moni ikäiseni nuori. Mutta sekin on melko rajallista, kun kaksioon jonka pohjaratkaisu ei mikään paras ole (ehjää seinätilaa rajallisesti) ei mahu kuin kaksi kirjahyllyä, ja niistäkin toisessa vielä paljon opiskelujuttuja ja alani kirjallisuutta tilaa oikeilta romaaneilta viemässä :/
Sanoisin tasapainottelevani sellaisessa minimalismin ja keräilyn välissä. Ostan kaupasta erittäin harvoin mitään, en oikein tykkää shoppailusta joten lähinnä käyn ruokakaupassa. Vaatteita osta vasta kun aiemmat alkaa kulua puhki jne. Mutta ruokakaupassa teen joskus heräteostoksia, lähinnä kirjojen ja viherkasvien suhteen ja usein vietän aikaa koristejuttujenluona vähän haaveilemassa.
Haaveilen siitä että joskus muuttaisin isohkoon omakotitaloon jossa sisustasin jokaisen huoneen hieman eri tavalla... silloin tulisi kyllä hankittua varmasti vaikka mitä. Uelma olisi yksi huoe maalaisromanttiseen tyyliin, toinen sellaista muutaman vuosikymmen takaista missä olisi paljon täyspuuta, mustaa a nahkaa, kolmas nykyisen pohjoismaalaiseen tyyliin mustavalkoharmaa ja avara, neljäs jotain 50-60 lukuista....
Kuitenkin pyrin siihen että asunnon yleisime on siisti, asunnosta ei tule esterataa liioille huonekaluilla ja hyllyt ja muut on ojennuksessa eli tietää mistä löytää mitäkin ilman etsintää. Sen takia nykyinen asunto estää suuremmin mitään keräilemästäkään.
OT, mutta oletko teini kun kirjoitat noin "moni ikäiseni nuori" Minulle tulee mieleen joku yläkouluikäinen tyttö, jos puhuu itsestään noin.
Nykyään jotenkin mennään koko ajan lapsellisempaan suuntaan aikuisten ihmisten osalta. Ihan kuin aikuisuus oli jotenkin ihan poissuljettu juttu.
-muumimukeja :D olen tosi muumifani! Osaan jaksot sanasanasta ulkoa ja olen myös lukenut kaikki muumikirjta ja sarjakuvia.
- käsilaukkuja ja takkeja. tosi tyhmä keräilyn kohde oikeastaan. Molempia on kymmeniä :D
N26
Minua kiinnostavat keittiövälineet ja -astiat, verhot, matot, lakanat, tyynyliinat, peitot, tyynyt, pyyhkeet, viinipullot (en juo viiniä), mutta valitettavasti näitä(kään) ei tarvitse olla kotona valtavia määriä (on niitä kuitenkin ihan riittävästi 😆). Astiat ym. olen karsinut melkein siihen pisteeseen, että jäljellä on vain mitä oikeasti tarvitsen. No, mutta on minulla uunipeltejäkin ja pizzapeltejä ym. vaikka kuinka paljon, ja kakkuvuokia, ja kattiloita ja pannuja ihan liikaa vieläkin. Muovin olen hävittänyt keittiöstä siten, että jäljellä on muutama leivonta- ja sekoitusastia, salaattilinko ja pari säilytysastiaa. Kaikki nämä ovat kaapeissa omilla paikoillaan, ja muuten koti on aika pelkistetty, enkä tykkää keräillä turhaa krääsää. Jos haluan ostaa jotakin, niin ostan kaupasta uutta, en koskaan osta kirpputorilta mitään, vaikka joskus olen käynyt kirppiksiä kiertämässä. Tunnen ihmisiä, joilla on himo kirppistavaraan.
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostavat keittiövälineet ja -astiat, verhot, matot, lakanat, tyynyliinat, peitot, tyynyt, pyyhkeet, viinipullot (en juo viiniä), mutta valitettavasti näitä(kään) ei tarvitse olla kotona valtavia määriä (on niitä kuitenkin ihan riittävästi 😆). Astiat ym. olen karsinut melkein siihen pisteeseen, että jäljellä on vain mitä oikeasti tarvitsen. No, mutta on minulla uunipeltejäkin ja pizzapeltejä ym. vaikka kuinka paljon, ja kakkuvuokia, ja kattiloita ja pannuja ihan liikaa vieläkin. Muovin olen hävittänyt keittiöstä siten, että jäljellä on muutama leivonta- ja sekoitusastia, salaattilinko ja pari säilytysastiaa. Kaikki nämä ovat kaapeissa omilla paikoillaan, ja muuten koti on aika pelkistetty, enkä tykkää keräillä turhaa krääsää. Jos haluan ostaa jotakin, niin ostan kaupasta uutta, en koskaan osta kirpputorilta mitään, vaikka joskus olen käynyt kirppiksiä kiertämässä. Tunnen ihmisiä, joilla on himo kirppistavaraan.
Kirjoja minulla on myös paljon, ja niitä tulee koko ajan lisää, koska ostan aina uusia kirjoja luettavaksi. Ostan nekin pääasiassa uutena, joskus kirjojen osto- ja myyntiliikkeestä. Kirjat säilytän lasiovellisissa kirjahyllyissä. Olen lahjoittanut paljon kirjoja ystäville ja tutuille.
Elokuvia ja musiikkia on tullut keräiltyä jo ties kuinka kauan. Nykyään on toki olemassa erilaisia suoratoistopalveluita molempiin asioihin liittyen, mutta melko huonosti esim. Netflixistä löytyy katsottavaa todelliselle elokuvaharrastajalle. Blu-ray ja DVD -kokoelmani käsittää n. 700 elokuvaa (+ kymmeniä suosikki sarjoja) jotka löytyvät kätevästi hyllystä ilman, että kulloinkin katseltavaksi haluamaani elokuvaa tarvitsee haeskella kyseisistä palveluista. Pientä karsintaa toki teen silloin tällöin ja vien kirpparille sellaisia leffoja jotka eivät ole ihan niitä suosikkejani. CD-levyjä (joita on myös tuo n. 700 kpl) tulee hankittua myös edelleen. Spotifyta käytän joskus ilmaisversiona esim. töissä, mutta muuten kuuntelen stereoista paremmalla äänenlaadulla ja teoksia/ artisteja kunnioittaen ihan fyysisiä levyjä. Musiikin suoratoistopalvelut tavallaan alentavat musiikin arvoa ja ovat valitettava osoitus nykykulttuurimme kertakäyttöluonteesta. Yhtenä keräilykohteena ovat myös kirjat. Esim. true crime, sota, biografiat ja poliittinen kirjallisuus ovat sellaisia aiheita joita hyllyyn kertyy. Meinasi unohtua c-kasetit. Lähes perverssinä harrastuksena on viime aikoina tullut mukaan c-kasettien keräily, erityisesti 70- ja 80-luvun iskelmäkokoelmat joita löytyy hyvin kirpputoreilta :D.
Meikkejä..Siis omastan oman meikkipöydän niille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ilmeisesti paperiserviettifetissi, kun en millään pysty olemaan ostamatta niitä, kun näen kauniita.
Mutta eivät ne käyttämättäkään jää.
Sama 😀 Kaikkia käytän, mutta vähintään yhden säästän muistoksi. Nyt onkin ollut tauko uusien ostamisessa, kevääksi on varmasti tullut uutta ihanaa.
Yhteen väliin oli lähellä, ettei minusta olisi tullut pussilakanasettien keräilijää... Onneksi se päättyi lyhyeen, vaikka mieli tekisi ostaa kun kauniita näen.
Aterimia. Keräilen aterimia, jotka ovat sitten ihan arkikäytössä ja vaihtelen niitä ihan fiiliksen mukaan. Työn alla on tällä hetkellä kuusi eri sarjaa.
Keräilen panoja ja sotasaaliiksi vien aina yhdet pikkarit
-TinderAlfa
Vihaan turhaa tavaraa ja koristekrääsää mutta silti tulee hankittua ihan liikaa koristetyynyjä. Hajuvesiä on myös liikaa. Kirjoja aivan valtavasti vaikka käytän paljon kirjastoa ja pyrin ostamaan vain tieto - ja harrastuskirjoja. Kankaita lastenvaatteisiin on jäätävät pinot, samoin ihania neulelankoja. Erilaisia taidetarvikkeita on myös liikaa...tarvitsisin oman huoneen harrastamiseen!
Kirjoja ja postikortteja. En siis ostele summamutikassa kumpiakaan, vaan on tietyt kirjat, joista pidän omassa hyllyssäni. Postikortit ovat lähinnä ns. turistikortteja. Yhdysvalloista on erilaisia kortteja noin 300 kpl.
Monet eivät tajua keräilyn pointtia lainkaan. "Mihin käytät niitä" ? Keräilyesineitä ei nimenomaan käytetä, tai niitä käytetään hyvin vähän.
Minulla on niin suuret kokoelmat monenlaista keräilytavaraa, että hädin tuskin omakotitaloon mahtuvat. Niiden tutkiminen, listaaminen, variaatiot, syntyhistorian selvittäminen, visuaalinen kauneus, järjestys, mahdollinen arvonnousu ja muiden keräilijöiden apuna oleminen tuottaa keräilyn nautinnon ja kasvattaa jatkuvasti tietoa, ei vain niistä esineistä, vaan historiasta hyvin laajasti. Mielekkään keräilyn kohteeksi sopii ihan mikä vaan. Keräily ei tarkoita sitä, että kasaa tavaraa pinoihin, eikä tiedä mitä missäkin on. Keräily ja hamstraus on ihan eri asia.
Eli antakaa keräilijöiden kerätä ja tulla onnelliseksi vaikka teepusseja tutkimalla. Keräily on sitä, että löytää näennäisen turhasta tekemisestä mielekästä sisältöä elämään ja oppii koko ajan uutta. Keräilijät ovat huumorintajuista porukkaa: he tietävät, ettei hommassa, kuten elämässä yleensäkään, tarvitse olla mitään järkeä, ja silti se voi olla hauskaa. He osaavat luoda hauskuuden itse, omassa päässään.
Edellinen jatkaa: ja tiedän, että olen äärimmäistapaus, mutta onnellinen sellainen :)
Vierailija kirjoitti:
Kysymys teille jotka keräätte vanhoja astioita kuten Arabiaa. Ostatteko vain astioita mitkä ovat täysin ehjiä, vai kelpuutatteko myös sellaisia missä on pieni vika, kuten hiushalkeama, särö tai kolhu?
Jos tahtoo, että arvo säilyy/nousee, kannattaa aina kerätä parasta mahdollista laatua. Tavaraa tulee aina eteen, ei pidä kuvitella, että nyt on pakko ostaa juuri tuo. Voi ostaa paremmassa kunnossa myöhemmin.
Mutta jos tahtoo vain nätin esineen, niin keräilijä saa itse päättää, mikä kunto hänelle kelpaa, eikä siinä ole muilla nokankoputamista. Harvempi kai tosissaan arvonnousua ajatellen mitään kerää pelkästään.
Itse olen perfektionisti laadun suhteen.
Erilaisia kestokasseja tarttuu mukaan <3
"Auringon noususta sen laskuun saakka
olkoon Herran nimi ylistetty."
(Ps. 113:3)
Asunto on minimalistinen, mutta kirjahylly löytyy kirjoille, joita keräilen vähän ja matkamuistoille, joita on kerääntynyt vähän vahingossa. Myös muiden tuomia tuliaisia samassa.
Ilmottaudun poikkeukseksi joka vahvistaa säännön. Meillä on paljon kirja- ja levyhyllyjä ja taidetta - ei mitään pseudotaidejulisteita. Eikä varmasti mitää risupalloja tai korneja iskulauseita. Sitten vielä high end äänentoistolaitteisto ja kun vaimo diggaa koirista ja tykkää tehdä duunia olohuoneessa ollakseen koiran (tai kuinka monta niitä nyt milloinkin sattuu olemaan, yleensä yksi mutta aina joskus enemmän) kanssa - tai ruokailutilassa, varmuuden vuoksi sielläkin on koiran sänky - niin minimalismi on kämpästä kaukana. Koira ei oikein perusta modernista jazzista niin on sille hyvä olla joku pakopaikka. Samaten vaimolle, voivat olla yhdessä käpälät korvilla ja kirota allekirjoittaneen huonoa musiikkimakua. Kyllähän tämä tavaran määrä joskus mietityttää mutta saan kuitenkin siivota niin usein kuin haluan jos epäjärjestys ahdistaa.
T. vinyylilevykahjo