Minimalismin vastaisku: mitä keräilet? Mitä tarttuu useimmiten mukaan?
Ostan aina vanhat tyynynliinat, jos niissä on käsinkirjaillut koristeet ja/tai käsinvirkatut pitsit.
Olen myös keräillyt jo vuosia värillisiä kristalli viinilaseja - ne on aivan ihania!
Ei ehkä voi sanoa varsinaiseksi keräilyksi, mutta muutaman kerran käynyt Intiassa ja ostanut aina niitä silkkisareja.Niitä on nyt yht. 10 erilaista. En kylläkään osaa niitä kietoa oikein päälle, eikä niitä täällä voi käyttääkään, mutta on ne niin ihania...
Kommentit (182)
Hajuvesiä on ihana keräillä, ja koruja... Postikortteja, nukkeja, kaikkea! Voisin innostua keräilemään vaikka mitä, joten pakko aina rajoittaa vähän itseään, heh! Lapsena keräilin jopa kiviä ulkoa. :D Musta pitäisi varata tyyliin joku Messukeskus ja sinne näytteille kaikkea mahdollista mitä ihmiset kerää, kokoelmat esiin. :)
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja ja villaneuleita.
Oi ei, mullakin oli tuo huonekasvivillitys joskus 20v sitten. Asuttiin kaksiossa silloin ja potteja oli ikkunoilla reilut 60 kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja ja villaneuleita.
Oi ei, mullakin oli tuo huonekasvivillitys joskus 20v sitten. Asuttiin kaksiossa silloin ja potteja oli ikkunoilla reilut 60 kpl.
Hih. Mulla on meidän kaksiossa vain maltilliset 27 ruukkua, toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Huonekasveja ja villaneuleita.
Villaneuleita! Minä myös 😊 Nyt ovat muuten pakkasessa pihalla.
Siskoni kerää sammakkotavaraa. Taitaa olla kokoelmassa yksi muumioitunut akvaariosammakkokin :S
Suomalaista design-lasia ja peruskäyttölasia kirppiksiltä. En pahemmin uniikkikappaleita (rahat eivät riitä ellei satu jokin superlöytö eteen), vaan ihan perusWirkkalaa (mm. Mesi-sarjaa) ja sellaista. Sellaisia, joita ei enää tehdä, ja jotka on tehty Suomessa. Hintaraja on ehdottomasti maksimissaan kympin, lasin täysin väritöntä (sopivat paremmin yhteen) ja esineen oltava virheetön, joten se auttaa siinä, että liikaa ei kerry. :D (Tai no, yhdestä isommasta Björn Weckströmin maljakosta maksoin 12 euroa, koska se oli tosi kivannäköinen.) Ihan kaikkea en osta, lähinnä sellaista joka omaa silmääni miellyttää.
En ole ostanut esim. uusia juomalaseja ollenkaan, vaan mulla on kierrätyskeskuksista keräillyt Riihimäen lasin Katriinat ja Kehrät käytössä. (Ovat muuten tosi käyttömukavia, koska röpelöisen pinnan takia eivät lipsahda kädestä tiskatessakaan.) Jälkiruokakulhoina on Dominaa ja Aino Aaltoa.
Pyrin aina saamaan noita käyttölaseja lopulta ainakin 6 kappaletta jotta olisi "täysi" setti.
Niille, jotka nyrpistelevät nenäänsä keräilijöille ("hyi, hirveää hoardaamista, minimalismi ja konmaritus ne ovat kunnon asioita") voisi kertoa, että keräilijöiden kokoelmista ne museoidenkin näyttelyesineet ja taide monesti saadaan.
Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta Espoossa oli kerran hieno yksityiskokoelma esillä. Pariskunta ja heidän ainoa poikansa keräsivät mm. aseita ja posliinia.
https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=6391
Ja tänään oli uutisissa juttua siitä, että Jolon panttivankina tunnetuksi tullut Seppo Fränti lahjoittaa n. 800 teoksen taidekokoelmansa Kiasmalle - koko asunto on kirjaimellisesti pursunut taidetta niin, että sinne ei ole meinannut mahtua. Että sellaista "hoardaamista". :D
(Moni keräilijä on kerännyt ja kerää sellaisia juttuja, jotka eivät sillä hetkellä ole arvokkaita, arvostettuja tai muodissa. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun nyrpistelee nenäänsä tämän hetken keräilijöille - vielä 90-luvulla 50-luvun huonekaluja heitettiin surutta kaatopaikalle ja Tapiovaaran "Pirkka" -huonekaluja sai pilkkahinnalla, oman jakkarani ostin Fidan kirppikseltä kymmenellä markalla eli n. kahdella eurolla...)
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka nyrpistelevät nenäänsä keräilijöille ("hyi, hirveää hoardaamista, minimalismi ja konmaritus ne ovat kunnon asioita") voisi kertoa, että keräilijöiden kokoelmista ne museoidenkin näyttelyesineet ja taide monesti saadaan.
Tästä on jo monta vuotta aikaa, mutta Espoossa oli kerran hieno yksityiskokoelma esillä. Pariskunta ja heidän ainoa poikansa keräsivät mm. aseita ja posliinia.
https://museot.fi/nayttelykalenteri/index.php?nayttely_id=6391Ja tänään oli uutisissa juttua siitä, että Jolon panttivankina tunnetuksi tullut Seppo Fränti lahjoittaa n. 800 teoksen taidekokoelmansa Kiasmalle - koko asunto on kirjaimellisesti pursunut taidetta niin, että sinne ei ole meinannut mahtua. Että sellaista "hoardaamista". :D
(Moni keräilijä on kerännyt ja kerää sellaisia juttuja, jotka eivät sillä hetkellä ole arvokkaita, arvostettuja tai muodissa. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun nyrpistelee nenäänsä tämän hetken keräilijöille - vielä 90-luvulla 50-luvun huonekaluja heitettiin surutta kaatopaikalle ja Tapiovaaran "Pirkka" -huonekaluja sai pilkkahinnalla, oman jakkarani ostin Fidan kirppikseltä kymmenellä markalla eli n. kahdella eurolla...)
Mutta onhan siinä eroa, että kerääkö jotain esimerkiksi käsityötuotteita vai jogurttipurkin kansia..
Tykkään minimalismista ja tavaran ja kulutuksen karsimisesta, mutta keräilen tietynlaisia snapsilaseja.
Muistikirjoja. Vaikken enää kirjoita päiväkirjaa ja muistiinpanotkin tulee töherrettyä irtolapuille, en vaan voi vastustaa kauniita kansia.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaista design-lasia ja peruskäyttölasia kirppiksiltä. En pahemmin uniikkikappaleita (rahat eivät riitä ellei satu jokin superlöytö eteen), vaan ihan perusWirkkalaa (mm. Mesi-sarjaa) ja sellaista. Sellaisia, joita ei enää tehdä, ja jotka on tehty Suomessa. Hintaraja on ehdottomasti maksimissaan kympin, lasin täysin väritöntä (sopivat paremmin yhteen) ja esineen oltava virheetön, joten se auttaa siinä, että liikaa ei kerry. :D (Tai no, yhdestä isommasta Björn Weckströmin maljakosta maksoin 12 euroa, koska se oli tosi kivannäköinen.) Ihan kaikkea en osta, lähinnä sellaista joka omaa silmääni miellyttää.
En ole ostanut esim. uusia juomalaseja ollenkaan, vaan mulla on kierrätyskeskuksista keräillyt Riihimäen lasin Katriinat ja Kehrät käytössä. (Ovat muuten tosi käyttömukavia, koska röpelöisen pinnan takia eivät lipsahda kädestä tiskatessakaan.) Jälkiruokakulhoina on Dominaa ja Aino Aaltoa.
Pyrin aina saamaan noita käyttölaseja lopulta ainakin 6 kappaletta jotta olisi "täysi" setti.
Kotimainen vanha lasi on aina sijoitus.
Mun erosin, olin ihan pa. Vähän aikaa meni ja törmäsin entiseen luokkakaveriin, joka oli töissä kirppiksellä. Sai puhuttua omistajan kanssa mulle provikkapaikan.
Sitten tyhjensin meidän kodin, ex appivanhempieni kodin ja erityisesti mökin, monta työkaveria toi tarpeetonta, plus olen tyhjentänyt vajaa 10 kuolinpesää, kaikki ovat olleet kerrostalokaksioita.
Vein tavarat kirppikselle hinnoiteltuina, ne myytiin. Jos myynti oli 100 e, sain 75 e ostaa ko kirppikseltä myynnissä olevaa tavaraa. Sopimus oli on off, mutta kesto oli muutan vuoden ja tavaroita meni sinne useita, useita tuhansia.
Koska luokkakaveri oli siellä töissä, hän hoiti ostamisen puolestani. Tyttäreni kävi silloin paljon synttäreillä ja kun löytyi avaamattomia sopivia lahjoja, otti niitä sivuun. Ja kaikki kivi-tuikut, kastehelmet, lähes mitä kotimaista lasia. Ja kultakoruja ja ompelulankaa lisäksi.
Kun lasiesineitä oli muutama sataa, löytyi tosi kiva ostajapariskunta. He ostivat 100 edullista esinettä ja maksoivat lounasseteleillä. Ex.n ystävä on k kauppias ja sain käyttää lounassetelit hänen liikkeessään. Ostin kaapit täyteen ja pakkasetkin. Sitten seuraavana vuotena ostivat 50 ja olen myynyt vähän kerralla fb.ssä.
Olen jättänyt kauneimmat itselleni. Kalleimmat ovat Toikan kuutioita, eli ei mitään superkallista.
Kullan ja kotimaisen lasin arvo nousee aina.
Mutta muodin mukana pitää mennä. Sain aurinkopulloista törkeen hyvän hinnan.
. Aurinkopulloja on vielä 10 ja Toikan kuutioita 5.
Vierailija kirjoitti:
Niille, jotka nyrpistelevät nenäänsä keräilijöille ("hyi, hirveää hoardaamista, minimalismi ja konmaritus ne ovat kunnon asioita") voisi kertoa, että keräilijöiden kokoelmista ne museoidenkin näyttelyesineet ja taide monesti saadaan.
Et siis tiedä mitä minimalismi tai konmari tarkoittavat. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
kerään vanhoja pattereita ja sirottelen niitä takapihalleni.
Minä keräilen autonromuja ja pyöränraatoja. Nyt ne kohta paljastuvat lumen alta, kaikki aarteeni
*my precious*
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppiseksi keräsin kirjoja ja vinyyli/cd-levyjä ja täyttämiäni kalentereita, hävitin kaikki, en kerro miten. Taloyhtiön kirjanpitoa keräsin 28 vuotta, vein nykyiselle isänöitsijälle. Isän ja äidin laskuja, tiliotteita, lääkärintodistuksia yms keräsin 10 vuotta ja ne kävin polttamassa ystävän polttotynnyrissä. Tätä ketjua luettuani tekisi mieli hävittää vanhat lankakerätkin, taidan viedä ne lähetyksen kirpputorille.. Nykyään kerään vain puutarhaan uusia kasveja sinnekään ei paljon mahdu koska asun rivitalossa.
Hah, toinen samanlainen täällä! Luen tätä inspismielessä, saan intoa lisäkarsintaan ja siivoamiseen :D
Minulla oli muuten sellainen askartelua harrastava tuttava, joka keräili mm. villalangasta tehtyjä tupsuja. Ne ahdistavat minua vieläkin. Tulee mieleen se pölyinen, 70-luvulta haiseva asunto, joka oli täynnä pieniä kipsipatsaita (ne pitää maalata!), purkeista ja purnukoista tehtyjä "tarpeellisia" säilytysratkaisuja, seinillä olevia pieniä koriste-esineitä viuhkoista, metallisista riikinkukoista ja pienistä soivista balalaikoista lähtien sekä kirjahyllyä ilman kirjoja (täynnä niitä pieniä askarteluja, patsaita, nyssyköitä ja tupsuja) ja joka tasolla olevaa eriväristä pientä pitsiliinaa.
Vierailija kirjoitti:
Keräilen hajuvesiä ja vartalosuihkeita. Ostan niitä paljon netistä, tarjouksesta jne. Ja olenpa jokusen saanut ilmaiseksikin :)
Miksi alapeukkuja?? :O
Pöytäliinoja. Minulla on pieni asunto eikä paljon säilytystiloja, enkä elinaikanani ennätä kaikkia liinojani käyttää. Mutta inspiroidun ja innostun aina, kun näen kaupassa ihanan liinan. Kirppareilta en ole liinoja löytänyt.
Muumimukeja kerään edelleen. Monelta muilta osin pyrin vähentämään roinan määrää.
Keräilen hajuvesiä ja vartalosuihkeita. Ostan niitä paljon netistä, tarjouksesta jne. Ja olenpa jokusen saanut ilmaiseksikin :)