Minimalismin vastaisku: mitä keräilet? Mitä tarttuu useimmiten mukaan?

Miten tämä tavaran hamstraus liittyy minimalismiin? Hoardaaminen ja tai keräily ei ole sen vastakohta..

Kerään vanhoja emalikattiloita ja muita vanhoja astioita, varsinkin kahvikuppeja. Ostan yleensä yhden kahvikupin matkamuistoksi kaikilta tekemiltäni matkoilta, joten kaikki ovat erilaisia. Tapa on äitini peruja, hän on yleensä ostanut omansa jostain matkakohteen matkamuistomyymälästä, itse olen pyrkinyt ostamaan paikalliselta keraamikolta.

Ja onhan noita viherkasvejakin kerääntynyt...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Villalankoja. Olen päättänyt etten osta, ennen kuin olen vanhat käyttänyt. Vanhoja on yksi kaapilllinen. Aina tulee vastaa joku mielenkiintoinen väri, alpakkatarjous yms.

En nyt varsinaisesti keräilemällä kerää, mutta tykkään huiveista ja ostan niitä aina, kun näen jonkun erityisen kauniin. Huiveja on niin paljon, etten niitä oikein edes ehdi kaikkia käyttämään, lojuvat vain hyllyllä ihasteltavinani.  Huiveissa mua miellyttää niiden kauniit, toisiinsa sointuvat värisävyt ja pehmeät materiaalit.

Sama juttu on korujen kanssa, mulla on niitä paljon. Ostelen koruja varsinkin matkoilta, en mistään ketjuliikkeistä vaan esim. käsityöläispajoista. Ostamistani koruista on kaikista myös jäänyt hyvä muisto.

Keräilen disney-klassikko DVD:itä. Tällä hetkellä niitä on 18. :D Kiertelen kirppiksillä etsimässä niitä, mutta aika harvoin sieltä löytyy semmoisia missä ei olisi levyssä naarmuja tai kotelo ei olisi purtu tms. Kaikkia en aio kerätä, koska en pidä esim. Liisa ihmemaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Hyvä meininki. Mulle kans tuntuu vinskoja kertyvän. Ja kyllä tulee yleensä uus hankinta kotona heti kuunneltua läpi, ihmeellinen idea että ostais levyjä muttei muka ehdi kuunteleen niitä. Ei sen musan soidessa tarvi kuitenkaan siinä levarin edessä kytätä, samalla voi tehä mitä nyt sit huvittaakin tehä.

Keittokirjoja, vaikken edes pahemmin kokkaa.

Viisikymppiseksi keräsin kirjoja ja vinyyli/cd-levyjä ja täyttämiäni kalentereita, hävitin kaikki, en kerro miten. Taloyhtiön kirjanpitoa keräsin 28 vuotta, vein nykyiselle isänöitsijälle. Isän ja äidin laskuja, tiliotteita, lääkärintodistuksia yms keräsin 10 vuotta ja ne kävin polttamassa ystävän polttotynnyrissä. Tätä ketjua luettuani tekisi mieli hävittää vanhat lankakerätkin, taidan viedä ne lähetyksen kirpputorille.. Nykyään kerään vain puutarhaan uusia kasveja sinnekään ei paljon mahdu koska asun rivitalossa.

60-luvulla keräilin säilyketölkin avaajia, sitten ne heitettiin tunkiolle, nykyaikana on avausmekanismi valmiina.

Kiviä :D

Vierailija kirjoitti:

Ostan aina vanhat tyynynliinat, jos niissä on käsinkirjaillut koristeet ja/tai käsinvirkatut pitsit.

Olen myös keräillyt jo vuosia värillisiä kristalli viinilaseja - ne on aivan ihania!

Ei ehkä voi sanoa varsinaiseksi keräilyksi, mutta muutaman kerran käynyt Intiassa ja ostanut aina niitä silkkisareja.Niitä on nyt yht. 10 erilaista. En kylläkään osaa niitä kietoa oikein päälle, eikä niitä täällä voi käyttääkään, mutta on ne niin ihania...

EI OO RAHAA MATKUSTAA...KOTI ON SIISTI JA TYHJÄ TAVARASTA..

EN KERÄILE EURON PASKAA KIRPPIKSELTÄ...JA KÄYN TÖISSÄ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Hyvä meininki. Mulle kans tuntuu vinskoja kertyvän. Ja kyllä tulee yleensä uus hankinta kotona heti kuunneltua läpi, ihmeellinen idea että ostais levyjä muttei muka ehdi kuunteleen niitä. Ei sen musan soidessa tarvi kuitenkaan siinä levarin edessä kytätä, samalla voi tehä mitä nyt sit huvittaakin tehä.

Tilaan yleensä netistä laatikollisen kerralla ja sitten kuuntelen niitä antaumuksella. Nytkin on parikymmentä levyä odottamassa vuoroaan. Olen kerännyt ison kasan nk. keräilylevyjä mutta nyt kun uuttakin musiikkia saa taas hyvin vinyylillä - ja sitä uutta musiikkia on tarjolla joka makuun, omaankin - niin ostan enemmin uutta. Sielläkin on paljon hyvää musiikkia ja uusia levyjä saa parikymmentä ja enemmänkin yhden keräilylevyn hinnalla. Progelevyjen hinnat on ihan pilvissä ja kun normihinta keräilylevylle alkaa olla 500 Euroa ja yli niin pistää miettimään että josko jälkipainos kelpaisi kuitenkin. Tai jos alkaisi opettelemaan agressiivistä tinkimistä ;)

Tällä hetkellä tutkaimessa kotimaisista mm. Punaisen Kuningattaren Periaate, Hisko Detria, ja Sammal. Ja tietty Jazz ja Pop Liisat. Etenkin vain yhden levyn tehneiden pumppujen (mm. Nimbus ja Jupu Group) - joista hyllyssä on se ainokainen, alkuperäinen levy - diskografiaan ne ovat hyvä lisä. Sit on Taivaanvuohet sun muut joista ei oikein tiedä mitään mutta jotka kävivät Liisankadun studiossa.

Ulkomaisista mm. Agusa, Hooffoot, Polyfeen ja yleensäkin ruotsalainen Kommun 2 label.

Lopputulema: mainstream nykymusiikki saattaa olla aikamoista tuubamusiikkia mutta tarjolla on tavattoman paljon hyvälaatuistakin uutta musiikkia jos sitä jaksaa kaivaa esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Hyvä meininki. Mulle kans tuntuu vinskoja kertyvän. Ja kyllä tulee yleensä uus hankinta kotona heti kuunneltua läpi, ihmeellinen idea että ostais levyjä muttei muka ehdi kuunteleen niitä. Ei sen musan soidessa tarvi kuitenkaan siinä levarin edessä kytätä, samalla voi tehä mitä nyt sit huvittaakin tehä.

Tilaan yleensä netistä laatikollisen kerralla ja sitten kuuntelen niitä antaumuksella. Nytkin on parikymmentä levyä odottamassa vuoroaan. Olen kerännyt ison kasan nk. keräilylevyjä mutta nyt kun uuttakin musiikkia saa taas hyvin vinyylillä - ja sitä uutta musiikkia on tarjolla joka makuun, omaankin - niin ostan enemmin uutta. Sielläkin on paljon hyvää musiikkia ja uusia levyjä saa parikymmentä ja enemmänkin yhden keräilylevyn hinnalla. Progelevyjen hinnat on ihan pilvissä ja kun normihinta keräilylevylle alkaa olla 500 Euroa ja yli niin pistää miettimään että josko jälkipainos kelpaisi kuitenkin. Tai jos alkaisi opettelemaan agressiivistä tinkimistä ;)

Tällä hetkellä tutkaimessa kotimaisista mm. Punaisen Kuningattaren Periaate, Hisko Detria, ja Sammal. Ja tietty Jazz ja Pop Liisat. Etenkin vain yhden levyn tehneiden pumppujen (mm. Nimbus ja Jupu Group) - joista hyllyssä on se ainokainen, alkuperäinen levy - diskografiaan ne ovat hyvä lisä. Sit on Taivaanvuohet sun muut joista ei oikein tiedä mitään mutta jotka kävivät Liisankadun studiossa.

Ulkomaisista mm. Agusa, Hooffoot, Polyfeen ja yleensäkin ruotsalainen Kommun 2 label.

Lopputulema: mainstream nykymusiikki saattaa olla aikamoista tuubamusiikkia mutta tarjolla on tavattoman paljon hyvälaatuistakin uutta musiikkia jos sitä jaksaa kaivaa esiin.

Ja siis nämä kaikki kummallisen nimiset bändit, joista en ole ikinä 55-vuotisen elämäni aikana kuullutkaan, ovat siis tehneet levyn ja sä haluat sen siis vinyylilevynä?

Ja sulla on jo ennestään 5000 kappaletta vinyylilevyjä kotonasi?

Olen sanaton. En osaa edes kuvitella että miten paljon tilaa nuo vie. Ja että ei kait millään kukaan ehdi ajan kanssa, ja ajatuksella tuommosta määrää kuuntelemaan, saatika nauttimaan useita kertoja? Niitähän on ihan tolkuttomasti.

Onko sulla niille joku oma tila missä säilöt niitä? Ja onko ne edes jotenkin sillä tavalla, että sä löydät jonkun jonka haluat etsiä? Tulee mieleen joku laatikkolabyrintti, jossa ap haahuilee ja vieraammat eksyy kun joka paikassa on kasoja ja laatikoita täynnä levyjä. Ja en tarkoita loukata, tämä on vaan minulle niin vieras kokonaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Hyvä meininki. Mulle kans tuntuu vinskoja kertyvän. Ja kyllä tulee yleensä uus hankinta kotona heti kuunneltua läpi, ihmeellinen idea että ostais levyjä muttei muka ehdi kuunteleen niitä. Ei sen musan soidessa tarvi kuitenkaan siinä levarin edessä kytätä, samalla voi tehä mitä nyt sit huvittaakin tehä.

Tilaan yleensä netistä laatikollisen kerralla ja sitten kuuntelen niitä antaumuksella. Nytkin on parikymmentä levyä odottamassa vuoroaan. Olen kerännyt ison kasan nk. keräilylevyjä mutta nyt kun uuttakin musiikkia saa taas hyvin vinyylillä - ja sitä uutta musiikkia on tarjolla joka makuun, omaankin - niin ostan enemmin uutta. Sielläkin on paljon hyvää musiikkia ja uusia levyjä saa parikymmentä ja enemmänkin yhden keräilylevyn hinnalla. Progelevyjen hinnat on ihan pilvissä ja kun normihinta keräilylevylle alkaa olla 500 Euroa ja yli niin pistää miettimään että josko jälkipainos kelpaisi kuitenkin. Tai jos alkaisi opettelemaan agressiivistä tinkimistä ;)

Tällä hetkellä tutkaimessa kotimaisista mm. Punaisen Kuningattaren Periaate, Hisko Detria, ja Sammal. Ja tietty Jazz ja Pop Liisat. Etenkin vain yhden levyn tehneiden pumppujen (mm. Nimbus ja Jupu Group) - joista hyllyssä on se ainokainen, alkuperäinen levy - diskografiaan ne ovat hyvä lisä. Sit on Taivaanvuohet sun muut joista ei oikein tiedä mitään mutta jotka kävivät Liisankadun studiossa.

Ulkomaisista mm. Agusa, Hooffoot, Polyfeen ja yleensäkin ruotsalainen Kommun 2 label.

Lopputulema: mainstream nykymusiikki saattaa olla aikamoista tuubamusiikkia mutta tarjolla on tavattoman paljon hyvälaatuistakin uutta musiikkia jos sitä jaksaa kaivaa esiin.

Ja siis nämä kaikki kummallisen nimiset bändit, joista en ole ikinä 55-vuotisen elämäni aikana kuullutkaan, ovat siis tehneet levyn ja sä haluat sen siis vinyylilevynä?

Ja sulla on jo ennestään 5000 kappaletta vinyylilevyjä kotonasi?

Olen sanaton. En osaa edes kuvitella että miten paljon tilaa nuo vie. Ja että ei kait millään kukaan ehdi ajan kanssa, ja ajatuksella tuommosta määrää kuuntelemaan, saatika nauttimaan useita kertoja? Niitähän on ihan tolkuttomasti.

Onko sulla niille joku oma tila missä säilöt niitä? Ja onko ne edes jotenkin sillä tavalla, että sä löydät jonkun jonka haluat etsiä? Tulee mieleen joku laatikkolabyrintti, jossa ap haahuilee ja vieraammat eksyy kun joka paikassa on kasoja ja laatikoita täynnä levyjä. Ja en tarkoita loukata, tämä on vaan minulle niin vieras kokonaisuus.

Monet niistä useamman kuin yhden levyn :)

Kaikilla on lupa yhteen hulluuteen. Eikä vielä ole edes puhuttu äänentoistolaitteista joilla näitä levyjä kuunnellaan...

Metriin hyllyä mahtuu satakunta levyä, riippuen levyn ja kansien paksuudesta. Niitä kannattaa hyllyttää aika väljästi ja levyt kannattaa pitää suojamuovissa niin kannet pysyvät kunnossa. Jos haluaa hifistellä niin levyä ei kannata pitää kansissa vaan niin että suojamuovissa on kansi ja sisäpussissa oleva levy kiltisti vierekkäin. Alkuperäinen sisäpussi kannattaa korvata geneerisellä ja se alkuperäinen laittaa suojaan sinne kannen sisälle niin se pysyy kunnossa ja levyn keräilyarvo säilyy.

Muoveissakin levyt keräävät pölyä eli tarvitaan levynpesukone jolla ne pidetään puhtaina. Ihan totta, sellaisiakin on ja ne ovat aika tarpeellisia.

Uudet levyt on monet tehty paksuilla aukeavilla kansilla ja prässätty paksulle vinyylille (paksu vinyyli yleensä soi paremmin kuin ohut) eli ne vievät paljon enemmän tilaa kuin vanhat levyt. Ja painavat paljon. Levyt on paljon kirjoja painavampia ja >30cm syviä eli normikirjahylly ei kestä eikä levyt sellaiseen mahdukaan. Kannattaa etsiä arkistohyllyjä joissa riittää syvyys ja jotka kestävät. Osaa voi pitää laatikoissa varastossa mutta laatikoista niitä ei kyllä tule juurikaan kuunneltua. Sit niitä levyhyllyjä pitää vaan koettaa saada mahtumaan johonkin ;)

Täydellisessä maailmassa levyt olisivat sillain plärättävissä kuin levykaupassa eivätkä rivissä hyllyssä mutta niin suuria asuntoja ei ole keksittykään että niihin mahtuisi tuollaisia pläräyshyllyjä.

Tunnustan että omistani ei ole kuin tuhatkunta hyllyssä ja loput laatikoissa. Ja käyn läpi levyjä ja yritän hankkiutua eroon sellaisista joita en kuuntele mutta iso osa levyistä on enempi jätettä joita kukaan ei halua. Sieluun kuitenkin sattuu heittää niitä pois jos ovat kuuntelukelpoisessa kunnossa.

Ai niin, ei kannata asua kerrostalossa ellei kaikki naapurit ole kuuroja. Ja kannattaa etsiä vaimo joka sietää sen ettei koti ole aina kuin sisustuslehdestä ;)

Keräilen vaimoja, mutta ne häviävät jonnekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hoardaa mitään turhaa

En minäkään mutta tuikitarpeellisia vinyylilevyjä on paikat täynnä ja lisää tulee kovaa vauhtia.

Oletko laskenut montako vuosisataa sinun pitäisi elää että ehtisit kuunnella niistä edes osan?

En näe mitään syytä miksi laskisin, tai miksi tämä olisi millään lailla relevantti asia, mutta lasketaan nyt yhdessä kun täällä ollaan.

- Oletetaan että levyjä on 5000kpl - en tiedä tarkkaa määrää koska olen luetteloinut vain osan niistä

- Yhden levyn soittoaika on keskimäärin n. 45min (suuri osa lyhyempiä mutta sitten on tupla- ja triplalevyjä)

=> koko kokoelman soittoaika = 225000 minuuttia = 3750 tuntia.

Jos kuuntelen levyjä keskimäärin tunnin päivässä niin projektiin menee reilut kymmenen vuotta + se aika kun äänirasia on puolivälietapilla valmistajalla huollossa. Eli paljon vähemmän kuin mitä menisi koko kirjahyllyn läpilukemiseen. Ergo, levyjä voi olla vielä paljon enemmän :)

Hyvä meininki. Mulle kans tuntuu vinskoja kertyvän. Ja kyllä tulee yleensä uus hankinta kotona heti kuunneltua läpi, ihmeellinen idea että ostais levyjä muttei muka ehdi kuunteleen niitä. Ei sen musan soidessa tarvi kuitenkaan siinä levarin edessä kytätä, samalla voi tehä mitä nyt sit huvittaakin tehä.

Tilaan yleensä netistä laatikollisen kerralla ja sitten kuuntelen niitä antaumuksella. Nytkin on parikymmentä levyä odottamassa vuoroaan. Olen kerännyt ison kasan nk. keräilylevyjä mutta nyt kun uuttakin musiikkia saa taas hyvin vinyylillä - ja sitä uutta musiikkia on tarjolla joka makuun, omaankin - niin ostan enemmin uutta. Sielläkin on paljon hyvää musiikkia ja uusia levyjä saa parikymmentä ja enemmänkin yhden keräilylevyn hinnalla. Progelevyjen hinnat on ihan pilvissä ja kun normihinta keräilylevylle alkaa olla 500 Euroa ja yli niin pistää miettimään että josko jälkipainos kelpaisi kuitenkin. Tai jos alkaisi opettelemaan agressiivistä tinkimistä ;)

Tällä hetkellä tutkaimessa kotimaisista mm. Punaisen Kuningattaren Periaate, Hisko Detria, ja Sammal. Ja tietty Jazz ja Pop Liisat. Etenkin vain yhden levyn tehneiden pumppujen (mm. Nimbus ja Jupu Group) - joista hyllyssä on se ainokainen, alkuperäinen levy - diskografiaan ne ovat hyvä lisä. Sit on Taivaanvuohet sun muut joista ei oikein tiedä mitään mutta jotka kävivät Liisankadun studiossa.

Ulkomaisista mm. Agusa, Hooffoot, Polyfeen ja yleensäkin ruotsalainen Kommun 2 label.

Lopputulema: mainstream nykymusiikki saattaa olla aikamoista tuubamusiikkia mutta tarjolla on tavattoman paljon hyvälaatuistakin uutta musiikkia jos sitä jaksaa kaivaa esiin.

Ja siis nämä kaikki kummallisen nimiset bändit, joista en ole ikinä 55-vuotisen elämäni aikana kuullutkaan, ovat siis tehneet levyn ja sä haluat sen siis vinyylilevynä?

Ja sulla on jo ennestään 5000 kappaletta vinyylilevyjä kotonasi?

Olen sanaton. En osaa edes kuvitella että miten paljon tilaa nuo vie. Ja että ei kait millään kukaan ehdi ajan kanssa, ja ajatuksella tuommosta määrää kuuntelemaan, saatika nauttimaan useita kertoja? Niitähän on ihan tolkuttomasti.

Onko sulla niille joku oma tila missä säilöt niitä? Ja onko ne edes jotenkin sillä tavalla, että sä löydät jonkun jonka haluat etsiä? Tulee mieleen joku laatikkolabyrintti, jossa ap haahuilee ja vieraammat eksyy kun joka paikassa on kasoja ja laatikoita täynnä levyjä. Ja en tarkoita loukata, tämä on vaan minulle niin vieras kokonaisuus.

Monet niistä useamman kuin yhden levyn :)

Kaikilla on lupa yhteen hulluuteen. Eikä vielä ole edes puhuttu äänentoistolaitteista joilla näitä levyjä kuunnellaan...

Metriin hyllyä mahtuu satakunta levyä, riippuen levyn ja kansien paksuudesta. Niitä kannattaa hyllyttää aika väljästi ja levyt kannattaa pitää suojamuovissa niin kannet pysyvät kunnossa. Jos haluaa hifistellä niin levyä ei kannata pitää kansissa vaan niin että suojamuovissa on kansi ja sisäpussissa oleva levy kiltisti vierekkäin. Alkuperäinen sisäpussi kannattaa korvata geneerisellä ja se alkuperäinen laittaa suojaan sinne kannen sisälle niin se pysyy kunnossa ja levyn keräilyarvo säilyy.

Muoveissakin levyt keräävät pölyä eli tarvitaan levynpesukone jolla ne pidetään puhtaina. Ihan totta, sellaisiakin on ja ne ovat aika tarpeellisia.

Uudet levyt on monet tehty paksuilla aukeavilla kansilla ja prässätty paksulle vinyylille (paksu vinyyli yleensä soi paremmin kuin ohut) eli ne vievät paljon enemmän tilaa kuin vanhat levyt. Ja painavat paljon. Levyt on paljon kirjoja painavampia ja >30cm syviä eli normikirjahylly ei kestä eikä levyt sellaiseen mahdukaan. Kannattaa etsiä arkistohyllyjä joissa riittää syvyys ja jotka kestävät. Osaa voi pitää laatikoissa varastossa mutta laatikoista niitä ei kyllä tule juurikaan kuunneltua. Sit niitä levyhyllyjä pitää vaan koettaa saada mahtumaan johonkin ;)

Täydellisessä maailmassa levyt olisivat sillain plärättävissä kuin levykaupassa eivätkä rivissä hyllyssä mutta niin suuria asuntoja ei ole keksittykään että niihin mahtuisi tuollaisia pläräyshyllyjä.

Tunnustan että omistani ei ole kuin tuhatkunta hyllyssä ja loput laatikoissa. Ja käyn läpi levyjä ja yritän hankkiutua eroon sellaisista joita en kuuntele mutta iso osa levyistä on enempi jätettä joita kukaan ei halua. Sieluun kuitenkin sattuu heittää niitä pois jos ovat kuuntelukelpoisessa kunnossa.

Ai niin, ei kannata asua kerrostalossa ellei kaikki naapurit ole kuuroja. Ja kannattaa etsiä vaimo joka sietää sen ettei koti ole aina kuin sisustuslehdestä ;)

Oot aika ihana ❤️

Kirjoja. Tällä hetkellä yöpöydällä yhdeksän kirjaa lukemisen eri vaiheissa.

Minulla on ilmeisesti paperiserviettifetissi, kun en millään pysty olemaan ostamatta niitä, kun näen kauniita.

Mutta eivät ne käyttämättäkään jää.

Nukkekotijuttuja, manga-kirjoja, Mikki Hiiri aiheisia esineitä, peltipurkkeja, kauhuleffoja... olen paatunut keräilijä :D