Milloin ja miksi päiväkodin päivä meni tämmöiseksi?

Ihmettelin kun luin lehdestä että näillä on etäpäiviä. Miten lastentarhassa duunissa olevalla voi olla etäpäivä.

Vierailija kirjoitti:

ope56 kirjoitti:

Itse entisenä kotiäitinä lisäksi inhoan fraasia "laadukas varhaiskasvatus", koska pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea syliä ja rakkautta.  Sisältääkö "laadukkuus" ne? Voiko sitäpaitsi ihmisien edellyttää rakastavan lapsia työkseen. Varmasti sellaisiakin lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia on, jotka "rakastavat lapsia" , mutta myös niitä, jotka eivät rakasta. 

 

Tuo "laadukas varhaiskasvatus" mitataan ensisijassa sillä tavoin, että kuinka pitkään sitä työkseen toteuttava henkilö on käynyt kouluja (ideaali tila on se, että taustalla on maisterintutkinto) ja kuinka hieno varhaiskasvatussuunnitelma sitä varten on laadittu. Se pitääkö työntekijä lapsista ja nauttiiko tämä lasten seurassa olemisesta on laadun mittaamisessa täysin toissijainen asia. Tämä siitä huolimatta, että jokainen pienten lasten kanssa vähänkin ollut ihminen tietää lapsen herkästi aistivan, ett

Omat lapseni olivat päivähoidossa juuri silloin, kun tuli koulutusvaatimus ja uhattiin irtisanoa vanhat hyvät hoitajat koulutuksen puutteen vuoksi. He olivat juuri niitä, jotka olivat koko ajan läsnä ja välittivät lapsista. Siinä vaiheessa me vanhemmat vetosimme heidän puolestaan, jotta saattoivat jatkaa eläkeikään saakka. Suurimmat ongelmat tulivat korkeimmin koulutettujen kanssa ja sellaisen, joka teki itsensä tärkeäksi siksi, kun oli kouluttautunut lastenhoitajaksi oppisopimuksella ja olisi siksi 'korkeammin' koulutettu kuin ne vanhat hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Silti perhevapaiden uudistamisessa priorisoidaan varhaiskasvatus kaikille lapsille alle vuode iästä lähtien. Koska siellä on parempi olla kuin kotona.

Aika karmeita koteja näillä päättäjillä on, jos siellä on pahempi olo kuin päiväkodin ylisuuressa ryhmässä.

 

Kun esikoinen oli koulussa, oli toiseksi vanhin eskarissa ja meni sen jälkeen päivähoitoon. Hän oli kovin kateellinen sille sisarukselle, joka pääsi heti kotiin kun ajatteli,  että siellä tehdään jotain kivempaa kuin hoitopaikassa. Ja se pieni päiväkoti oli todella hyvä jo silloisen mittapuun mukaan.

Lapseni olivat kotihoidossa 3-vuotiaiksi, eli roikkuivat vanhempien mukana milloin missäkin. Mutta eivät ole syrjäytyneet eikä sosiaalisissa tai muissakaan taidoissa ole puutteita.

Vierailija kirjoitti:

Suurperheen äitinä en ole koskaan ymmärtänyt lasten viemistä jo alle vuoden ikäisenä hoitoon. Kotihoidon puolesta puhun jo kokemuksesta. 
Äiti palaa työelämään ja lapsi aloittaa härdellin ennenkuin kotikaan  on tullut tutuksi. 
Onko koskaan tehty tutkimusta, menestyykö nämä varhaiskasvatetut lapset elämässään paremmin kuin kotona hoidetut. 

Voisi se isäkin vaihteeksi jäädä kotiin. Miksi aina odotetaan äidin joustavan ja heittävän hukkaan urahaaveensa? Ensiksi raskausvapaa, pakollinen synnyttäjän vanhempainvapaa ja sitten vielä pitäisi jäädä kotihoidontuelle VUOSIKSI!? Miehiä tulisi tähän kannustaa enemmän, koska fakta on se, että nyky-Suomessa tuloerotkaan ei enää ole niin huimia naisten ja miesten välillä! Monissa perheissä myös nainen tienaa enemmän, mutta silti isä saa jatkaa työntekoaan ja naisen odotetaan jättävän työkuviot vuosiksi...

Ai helvetti, luojan kiitos nuo ajat on takanapäin. Lapseni hakee kohta yhteishaussa kaupungin parhaisiin lukioihin, on viisas ja tykännyt aina opiskella, jopa nyt teininä. Mitään erityistä tukea ei ole koulussa tarvinnut missään vaiheessa. Kun hän oli hoidossa, oli juuri tätä muutosta päivähoidosta kohti varhaiskasvatusta. Ryhmään tuli opettajaksi nuori kasvatustieteiden maisteri, joka alkoi ehdottelemaan jos minkälaista diagnoosia lapselle, tuli lähete puheterapiaan jne. Maisterin mielestä lapsella oli semanttis-pragmaattinen puheentuoton häiriö, kun ei kolmevuotiaana puhunut aivan täydellisesti. Puheterapeutti ei todellakaan ollut samaa mieltä. Taatust  paljon turhia lähetteitä ja kustannuksia tuottaa tämä uusi hieno varhaiskasvatuksen idea, että kaikille pitäisi suorastaan vääntää joku diagnoosi ennen kouluikää. Väsätään tuen papereita että voi tuntea itsensä niin tärkeäksi, eikä ainakaan pestä yhtäkään pyllyä. 😂 Keskittyisivät olennaiseen eli tarjoamaan pienille lapsille PÄIVÄHOITOA.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin entisen päiväkodin siivoojan kanssa ja sanoi, että vaihtoi töitä, kun työ ulkoistettiin. Penniäkään kaupunki ei siinä säästänyt, koska siivouspalvelu veti välistä, mutta silti hänen työnsä muuttui ihan kamalaksi. Ennen muutosta kertoi pyyhkineensä esim. patjat viikottain, uudessa siivousohjelmassa kerran kolmessa viikossa jne. Lisäksi omana päiväkodin siivoojana autteli esim. syömisessä ja pukemisessa, mikä teki työstä mielekkäämpää ja monipuolisempaa. Sitten se oli yhtäkkiä kielletty ja olisi vaan pitänyt siivota pikaisesti tarkan ohjelman mukaan ja silti kustannukset kaupungille oli about samat kuin aikaisemmin.

Käly kertoi, että heillä sairaalassa siirrettiin siivous omaan tulosyksikköön. Kertoi kuinka virkamiehet käveli siivoojan perässä useita päiviä kellottaen töitä. Sitten tuli ohje, että siivoja ei saa auttaa hoitotyössä ja hoitajat ei siivouksessa. Eli suomennettuna jos joku kaatoi maidot lattialle, piti hoit

Mä vanhana sairaalahuoltajana (kyllä, nimike) muistan tuon ajan. Me varahenkilöt käytiin sairaalasta silloin tällöin vanhainkodin puolella tuuraamassa, ja vanhainkodissa tehtiin perushoitotyötä hoitajan työparina. Aamu aloitettiin rapsalta ja lähdettiin tekemään pesut ja syötöt. Ei mun homma ollenkaan, ja pahinta oli se, että aamukierroksen jälkeen hoitajat lähtivät kahville, minä en, sillä olin laikkari, jolla oli 15 vessaa pestävänä (28 huonetta) ja seuraavat keittiöhommat odottamassa.

Mun näkökulmastani työnjaon eriytyminen oli pelkästään positiivinen asia. Sairaalassa me ei koskaan mun 23 vuoteni aikana olla sekaannuttukaan mihinkään avustamiseen, pl potilaskuljetus. Ratkaisu suojaa monella tavalla sekä minua että potilasta. Maalaisjärki on tosin palaillut taloon ja ne isoimmat maidot kuivaa ensiksi kohdalle osunut, minä siistin sitten loput, jos siistittävää jää. 

Yhteen aikaan meitä tosiaan oltiin typistämässä siivoojiksi, mutta vuosi vuodelta siivouksesta on tingitty enemmän ja enemmän, ja vuodeosastoilla nykyään lähinnä eristykset siivotaan kunnolla, ihan työnantajan ohjeella. Nämä viimeiset säästöt ovat poistaneet meiltä kokonaisia vuoroja tehneet minusta taas sen, mikä alun perin olin, eli osastokeittiön haltiattaren, joka taikoo eväät niille potilaille, jotka ovat jo ehtineet vaihtua sen jälkeen, kun ruoat on tilattu. Nykyisellä potilasvaihdolla raskas keskuskeittiö ei millään pysy perässä, ja toki tilanteet vaihtelevat muutenkin, gastron osastoilla useasti päivässäkin. Tämä sopii mulle, olen sielultani ongelmanratkaisija ja keittiöihminen.

Meillä on rakenteilla uusi sairaalarakennus, johon on suunniteltu mahtipontista kuljetusrobotiikkaa ja sängyille autopesun kaltainen huone. Ajat ovat muuttuneet aika lailla niistä, jolloin nostettiin potilaat lääkärinkiertoa varten pestyinä ja kammattuina sängynlaidalle istumaan, ja tarjoilin lohiruusukkeita ja juhlapyhinä leivoksia ja lääkekonjakkia. Tuntuu melkein omissakin korvissa valehtelulta, mutta asiat olivat aika hyvin vielä ennen vuotta 2008. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin kun luin lehdestä että näillä on etäpäiviä. Miten lastentarhassa duunissa olevalla voi olla etäpäivä.

Se on se kun kaikilla muillakin on etätyömahdollisuus, niin pitää meilläkin olla, ollaanhan sentään maistereita.

Izzlamistimukulat, jonka isä ja äiti on ekaserkkuja, mölisee ja huutaa, lyö muita. Huutaa jotain satanallista ja naama kierossa. Sitä on EU tänäpäivänä 

Pitäsi vähentää päiväkodin lasten määrää kuten Minnesotassa on tehty joissain päiväkodeissa?

Mä olen hämmästynyt,että vakaopettajan koulutuksessa tai päivähoidossa ylipäätään ei huomioida kiintymyssuhdeteoriaa lainkaan. Aivan perusteoria psyykkisestä kehitysrakenteesta ihmisellä,joka muotoutuu juuri ensimmäisinä ikävuosina. 

Lastentarhanopettaja tuttavani ei ollut kuullutkaan sellaisesta teoriasta.

Pelottaa ajatella mikä on nykyyän meno, kun oman lapseni päivähoitoaikoinakin se nk. laadukas varhaiskasvatus oli sitä, että joulukkun vasukeskustelussa luetaan papereista että syyskuussa oli tällainen välikohtaus ja tähän pitäisi puuttua 

Siis kuukausia aiemmin on jotain tapahtunut ja nämä varhaiskasvattajat ovat vain rynnineet kirjaamaan asian, eikä suinkaan harjoittaneet mitään kasvatukseksi laskettavaa toimintaa. 

Jostain syystä nämä ammattilaiset olivat minua kohtaan hyvinkin nurjamielisiä, kun kehtasin puuttua omaa lastani hakiessa päällä oleviin tilanteisiin, kun nämä varhaiskasvattajat seisoskelivat muutaman metrin päässä siitä kun joku lapsi lyö toista tai on hajottamassa toisen rakentamaa hiekkakakkua jota yrittää koristella ja itkien yrittää suojella sitä. Laadukasta varhiskasvatusta tosiaan! 

Ja tuo lapsukaiseni on jo aikuinen, joten tästä on hetki kulunut, mutta ei ole tainnut asiat parempaan muuttua. Ensimmäisinä päiväkotivuosinaan lapsellani oli hoitajina kaksi vanhempaa naista, toista pidettiin tiukkana ja vaativana, mutta hän puuttuikin välittömästi kaikkeen huonoon käytökseen ja siis kasvatti näitä lapsia. Toisella oli vähän lempeämpi tapa, mutta puutui hänkin heti kun jotain havaitsi. Lapseni rakasti näitä molempia hoitajia. 

Sitten tuli ryhmämuutokset ja tämä varhaiskasvatuspelleily, jossa vain kirjataan asiat ja muutoin ollaan tumput suorina, kunnes päästään lukemaan nämä kirjaukset vasukeskustelussa.