Lue keskustelun säännöt.
Milloin ja miksi päiväkodin päivä meni tämmöiseksi?
25.02.2018 |
Kolmekymmentä vuotta sitten oli mukavaa olla töissä päiväkodissa. Meno oli rauhallista ja lapsille oli aikaa. Sitä aikaa tehtiin. Yksi suunniteltu toimintatuokio päivässä riitti ja muuten oli vapaata leikkimistä. Ei ollut kamala kiire koko ajan johonkin. Leikittiin, ulkoiltiin, syötiin, levättiin. Ihan rauhassa saivat lapset heräillä välipalalle. Miksi nyt on niin hektistä ja kauhea kiire koko ajan? Ei se yksistään ryhmien koostakaan johdu, vaikka se onkin iso ongelma. Kyllä aikuiset myös tekevät sitä levottomuutta päiväkodeissa. Ei ihan kaikissa kuitenkaan. Olen ilokseni saanut tutustua hienoon päiväkotiin, jossa kaikilla näyttää olevan hyvä olla.
Vanha lastenhoitaja
Kommentit (33)
ope56 kirjoitti:
Itse entisenä kotiäitinä lisäksi inhoan fraasia "laadukas varhaiskasvatus", koska pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea syliä ja rakkautta. Sisältääkö "laadukkuus" ne? Voiko sitäpaitsi ihmisien edellyttää rakastavan lapsia työkseen. Varmasti sellaisiakin lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia on, jotka "rakastavat lapsia" , mutta myös niitä, jotka eivät rakasta.
Tuo "laadukas varhaiskasvatus" mitataan ensisijassa sillä tavoin, että kuinka pitkään sitä työkseen toteuttava henkilö on käynyt kouluja (ideaali tila on se, että taustalla on maisterintutkinto) ja kuinka hieno varhaiskasvatussuunnitelma sitä varten on laadittu. Se pitääkö työntekijä lapsista ja nauttiiko tämä lasten seurassa olemisesta on laadun mittaamisessa täysin toissijainen asia. Tämä siitä huolimatta, että jokainen pienten lasten kanssa vähänkin ollut ihminen tietää lapsen herkästi aistivan, että pidetäänkö hänestä oikeasti vai ei, sekä tietää tällä olevan iso vaikutus lapsen hyvinvointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ope56 kirjoitti:
Surullista kuultavaa nup päiväkodin käytännöt.
Itse olen yläkoulun ope, 60 v, ja kauhistuksella seuraan juuri tätä trendiä, että jokainen oppilaan evänheilahduskin pitää pitää kirjata wilmaan, puhumattakaan omista toimenpiteistä. Jos siirrän meluavan oppilaan tunnilla toiseen paikkaan luokassa istumaan, minun täytyy täyttää siitä wilmaan yleisen tuen lomake, jossa on suurin piirtein 10 alakohtaa, huoh.
Tuo on oikeastaan hyvä esimerkki siitä, kuinka kieroutuneeksi suhtautuminen kurinpitoon on nykymaailmassa muuttunut. Ennen vanhaan kurinpito oli normaali, välttämätön ja arkipäiväinen asia. Nykyään se taas mielletään potentiaaliseksi lapsen oikeuksien loukkaamiseksi, minkä vuoksi kurinpidon vuoksi tehtyjä toimenpiteitä yritetään rajoittaa niin paljon kuin mahdollista, riippumatta siitä mikä vaikutus sillä on lasten/oppilaiden käytökseen.
Tämä on järkevä keskustelu nykypäiväkotien arjesta.
Miksi ihmeessä on menty näin pahasti metsään? Päiväkotiarki on työntekijöille kohtuuttoman uuvuttava ja lapsille rauhaton. On hyvä että vanhemmat saa tietää tasaisin väliajoin mitä lapselle kuuluu, lapsi kun kuitenkin viettää suuren osan ajastaan ja tärkeät kasvunvuodet päiväkotiympäristössä. Vasu on kuitenkin monta kertaa väkisin väännetty prosuuri joka on aiheuttanut tekijöilleen vain lisäpaperityötä .
Ilman vasuakin osaa hoitaja kertoa missä lapsen kanssa mennän ja kuinka päivät sujuu.
Vierailija kirjoitti:
ope56 kirjoitti:
Uusi opetussuunnitelma kehottaa opettajaa antamaan oppilaan asettaa tavoitteita oppimiselleen, mutta miten nämä tavoitekeskustelut toteutetaan, kun ryhmässä on 24 oppilasta?
Uusi peruskoulun opetussuunnitelma esitetään monimutkaisesti: sisällöt ja tavoitteet ilmaistaan lyhenteillä T1, T2 jne ja S1, S2 jne.. lisäksi on vielä mukaan ympättävät "laaja-alaiset oppimistavoitteet", jotka merkitään L:llä. Kieli tietysti karmeaa kapulaa. Ihmettelen, jos vanhemmat tajuaa siitä yhtään mitään, se on aikamoinen himmeli meille opettajillekin.
...
Kuitenkin olennaista koulussa ja päivähoidossa olisi se, että aikuisilla ja lapsilla/nuorilla olisi mahdollisuus ja aikaa kohdata.
Itse entisenä kotiäitinä lisäksi inhoan fraasia "laadukas varhaiskasvatus", koska pieni lapsi tarvitsee ennen kaikkea syliä ja rakkautta. Sisältääkö "laadukkuus" ne?
En ole ihan pihalla koulun arjesta, mutta voin sanoa, että T1, S5, laaja-alaiset ja monot eivät kerro minulle yhtään mitään. Näitä vilkahtelee koululta tulevissa viesteissä ja välillä asiaa on jotenkin avattu tyyliin "meillä on L2-monoa, joka toteutetaan yrityskasvatuksena" - kukkuu. Vanhempainilloissa kerrotaan miten Wilma toimii ja näytettiin pari diaa kolmiportaisesta tuesta, josta en myöskään tajua mitään. Silti luokassa on rauhatonta, on väkivaltaa ja opettajan rankaisumetodit ovat sieltä omasta 80-luvun koulunkäyntini maailmasta kotoisin.
Hallitus ajaa kaikkia lapsia entistä laajemmin varhaiskasvatuksen piiriin, mutta kukaan ei huolehdi varhaiskasvatuksen laadusta. Miksei henkilöstön kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisesta päiväkodin arjessa saa isompaa painokerrointa? Miten selvitetään, onko pienillä ja isoilla lapsilla oikeasti mahdollisuus syliin ja huolenpitoon, kohdatuksi tulemiseen ja ihan pelkkien kuulumisten kyselyyn?
Ihan paskaa.
Kolmen vuoden aikana (ohitin pihan joka ainoa päivä) näin vain kerran kun päiväkodin pihalla hoitaja piti kahta lasta sylissään ja jutteli heille muuten vain kaikessa rauhassa. Kyseessä oli muutaman kk apuna ollut avustaja jota ei imeisesti enää ollut varaa kauemmin palkata. Jäi mieleen koska näky oli niin mukava ja harvinainen.
Enpä kyllä tunnista tuollasta todellisuutta meidän päiväkodista! Suurimmalla osalla hoitajista ja lto:sta on kyllä ihan maalaisjärki päässä. Lto taitaa olla vähän stressaantunut, vastavalmistunut kun on, mutta niinhän jokainen koulusta työelämään siirtynyt on pari ekaa vuotta alalla kuin alalla. Vasukeskusteluissa sitä hämmästyy, miten tarkkoja huomioita lapsestani on tehty isosta ryhmästä huolimatta ja keinot tukea lasta on olleet tosi käytännöllisiä, esim. millä tyylillä häneltä kysytään, haluaako lisää ruokaa lounaalla.
Tai ehkä meidän päiväkoti on poikkeuksellisen hyvä ja muut elää jossain oudossa varhaiskasvatusmaailmassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä tunnista tuollasta todellisuutta meidän päiväkodista! Suurimmalla osalla hoitajista ja lto:sta on kyllä ihan maalaisjärki päässä. Lto taitaa olla vähän stressaantunut, vastavalmistunut kun on, mutta niinhän jokainen koulusta työelämään siirtynyt on pari ekaa vuotta alalla kuin alalla. Vasukeskusteluissa sitä hämmästyy, miten tarkkoja huomioita lapsestani on tehty isosta ryhmästä huolimatta ja keinot tukea lasta on olleet tosi käytännöllisiä, esim. millä tyylillä häneltä kysytään, haluaako lisää ruokaa lounaalla.
Tai ehkä meidän päiväkoti on poikkeuksellisen hyvä ja muut elää jossain oudossa varhaiskasvatusmaailmassa!
Vanhemmat näkee kaikesta murto-osan.
Mitä tulee vasuun se on velvoittava. Kun laki määrää tekemään asiat tavalla x, silloin se maalaisjärjen käyttö ei periaatteessa ole sallittua. Ei päiväkodin henkilökunta saa nykyään juurikaan päättää miten toimitaan, ne määräykset tulee ylhäältä. Tietysti esim. laiskalta johtajalta saattaa mennä asia jos toinenkin läpi sormien eikä vasu toteudu niinkuin pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä tunnista tuollasta todellisuutta meidän päiväkodista! Suurimmalla osalla hoitajista ja lto:sta on kyllä ihan maalaisjärki päässä. Lto taitaa olla vähän stressaantunut, vastavalmistunut kun on, mutta niinhän jokainen koulusta työelämään siirtynyt on pari ekaa vuotta alalla kuin alalla. Vasukeskusteluissa sitä hämmästyy, miten tarkkoja huomioita lapsestani on tehty isosta ryhmästä huolimatta ja keinot tukea lasta on olleet tosi käytännöllisiä, esim. millä tyylillä häneltä kysytään, haluaako lisää ruokaa lounaalla.
Tai ehkä meidän päiväkoti on poikkeuksellisen hyvä ja muut elää jossain oudossa varhaiskasvatusmaailmassa!
Vanhemmat näkee kaikesta murto-osan.
Mitä tulee vasuun se on velvoittava. Kun laki määrää tekemään asiat tavalla x, silloin se maalaisjärjen käyttö ei periaatteessa ole sallittua. Ei päiväkodin henkilökunta saa nykyään juurikaan päättää miten toimitaan, ne määräykset tulee ylhäältä. Tietysti esim. laiskalta johtajalta saattaa mennä asia jos toinenkin läpi sormien eikä vasu toteudu niinkuin pitäisi.
Valtakunnallisessa vasussa on liikkumavaraa aika paljonkin sen suhteen, mihin tyyliin asiat halutaan järjestää.
Lisäksi ihan käytännössä harvemmin sitä kukaan tulee ryhmiin ruksaamaan, että kaikki asiat mitä on määrätty lasten kanssa läpikäytäviksi on todella käyty läpi. Varsinkaan niihin ryhmiin, joissa uskotaan spontaanin lasten kiinnostusten kohteiden mukaan menemisen olevan (sitä samaa vasua tulkiten) kaikki kaikessa, eli monet pakolliset jutut saattavat jäädä täysin huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mie hoidan lapseni kotona juuri tästä syystä. Olin viosia töissä päiväkodissa ennen perheen perustamista ja omia lapsiani en sinne vie. Mie henk.koht. odotan, että milloin sattuu kuolemaan johtava tapaturma päiväkodissa Suomessa. Henkilökunta ei riitä, eikä jaksa koska sitä kaikkea muuta on niin paljon.
Järkyttävää, että hallitus on sitä mieltä, että lapsen ois parempi olla päiväkodissa säilytyksessä kuin tasapainoisessa, rakastavassa kodissa oman vanhemman kanssa.
Juttelin entisen päiväkodin siivoojan kanssa ja sanoi, että vaihtoi töitä, kun työ ulkoistettiin. Penniäkään kaupunki ei siinä säästänyt, koska siivouspalvelu veti välistä, mutta silti hänen työnsä muuttui ihan kamalaksi. Ennen muutosta kertoi pyyhkineensä esim. patjat viikottain, uudessa siivousohjelmassa kerran kolmessa viikossa jne. Lisäksi omana päiväkodin siivoojana autteli esim. syömisessä ja pukemisessa, mikä teki työstä mielekkäämpää ja monipuolisempaa. Sitten se oli yhtäkkiä kielletty ja olisi vaan pitänyt siivota pikaisesti tarkan ohjelman mukaan ja silti kustannukset kaupungille oli about samat kuin aikaisemmin.
Käly kertoi, että heillä sairaalassa siirrettiin siivous omaan tulosyksikköön. Kertoi kuinka virkamiehet käveli siivoojan perässä useita päiviä kellottaen töitä. Sitten tuli ohje, että siivoja ei saa auttaa hoitotyössä ja hoitajat ei siivouksessa. Eli suomennettuna jos joku kaatoi maidot lattialle, piti hoitajan soittaa siivooja toistelta puolen taloa siivoamaan sen sijaan, että aiemmin itse siivosi sen siinä samalla. Toisaalta pienikin potilaan avustaminen oli siivoojalta kielletty, joten esim. kädestä auttaminen tarkoitti, että hoitaja pitää juoksuttaa toiselta päästä käytävää tekemään se, joka kävisi siinä laitoshuoltajalta sekunnissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitinä olen monesti sanonut näille lapseni "varhaiskasvattajille" ja jopa päiväkodin johtajallekin että lapsen työ on leikkiä. Mielestäni alle kouluikäiset saa liian vähän leikkiä kun koko ajan on jotain ohjattua toimintaa.
Ja heräsin asiasta keskustelemaan heidän kanssaan siinä vaiheessa kun minulle esitettiin vasu keskustelussa asia siten että 4v lapsessani olisi jotain vikaa kun haluaa vaan leikkiä eikä halua lopettaa sitä osallistuakseen ohjattuihin tuokioihin...
Miksi lasten ei voi antaa olla lapsia.. ?
Jostain luin tutkimuksesta, että kun lapset saa leikkiä vapaasti keskenään, (lapset päättää itse mitä leikitään, millä säännöillä jne) niin siinä opitaan sosiaalisia taitoja, ongelmanratkaisua ja oma-aloitteisuutta, kun taas ne lapset jotka osallistuu ohjattuun toimintaan, he ei niin paljon noita edellämainittuja asioita opi, vaan he oppii vain odottamaan että heille kerrotaan mitä leikitään, ohjeet ja säännöt kertoo heille joku ja ongelmatilanteet ratkaisee joku, eli liiallinen opettaminen ja ohjaaminen lähinnä passivoi, vaikka sillä luullaan olevan päinvastainen vaikutus.
Vapaa leikkiminen on liian aliarvostettua, koska se on oikeasti se juttu jossa lapset oppii asioita ja taitoja myös myöhempään elämään.
Miksi kaikki asiat täytyy kirjata? Eikö riitä että kirjattaisiin vain jos jotain poikkeavaa tai erityistä kirjattavaa on? Jäisi aikaa siihen varsinaiseen työhön.
Mut ei, nykyisin kun täytyy kirjata koko ajan kaikki mahdollinen ja mahdoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä tunnista tuollasta todellisuutta meidän päiväkodista! Suurimmalla osalla hoitajista ja lto:sta on kyllä ihan maalaisjärki päässä. Lto taitaa olla vähän stressaantunut, vastavalmistunut kun on, mutta niinhän jokainen koulusta työelämään siirtynyt on pari ekaa vuotta alalla kuin alalla. Vasukeskusteluissa sitä hämmästyy, miten tarkkoja huomioita lapsestani on tehty isosta ryhmästä huolimatta ja keinot tukea lasta on olleet tosi käytännöllisiä, esim. millä tyylillä häneltä kysytään, haluaako lisää ruokaa lounaalla.
Tai ehkä meidän päiväkoti on poikkeuksellisen hyvä ja muut elää jossain oudossa varhaiskasvatusmaailmassa!
Vanhemmat näkee kaikesta murto-osan.
Mitä tulee vasuun se on velvoittava. Kun laki määrää tekemään asiat tavalla x, silloin se maalaisjärjen käyttö ei periaatteessa ole sallittua. Ei päiväkodin henkilökunta saa nykyään juurikaan päättää miten toimitaan, ne määräykset tulee ylhäältä. Tietysti esim. laiskalta johtajalta saattaa mennä asia jos toinenkin läpi sormien eikä vasu toteudu niinkuin pitäisi.
Valtakunnallisessa vasussa on liikkumavaraa aika paljonkin sen suhteen, mihin tyyliin asiat halutaan järjestää.
Lisäksi ihan käytännössä harvemmin sitä kukaan tulee ryhmiin ruksaamaan, että kaikki asiat mitä on määrätty lasten kanssa läpikäytäviksi on todella käyty läpi. Varsinkaan niihin ryhmiin, joissa uskotaan spontaanin lasten kiinnostusten kohteiden mukaan menemisen olevan (sitä samaa vasua tulkiten) kaikki kaikessa, eli monet pakolliset jutut saattavat jäädä täysin huomiotta.
Aijjaa, mielestäni laissa on melko tarkkaan määritelty miltä pohjalta toiminta järjestetään. Mutta sehän on fakta että päiväkodit on hyvin epätasalaatuisia, jopa saman kaupungin sisällä. Meidän kaupunki on puuttunut tähän rankalla kädellä, kaupungilla on oma vasusuunnitelma, koko henkilöstö on koulutettu noudattamaan ja toteuttamaan uutta vasua tietyllä tavalla, päiväkodin johtajan seuranta on tarkka (mm. tulee ryhmään seuraamaan toimintaa, kirjalliset työt tulee olla hänen nähtävillä ja vuodessa on useampi palaveri oman ryhmän asioista). Suurimmat pomot tekee pistokäyntejä päiväkoteihin, jossa voidaan mm. käydä läpi kirjallisia suunnitelmia; että ne on tehty ja vasun velvoittamalla tavalla.
Mutta tapahtui ne asiat tai ei, niin mielestäni henkilökunnan harteille on jo lyöty taakka siitä että ne asiat pitäisi tapahtua. Sehän vain lisää stressiä jos sitten kokee ettei vaatimuksiin yletä.
En ole ihan pihalla koulun arjesta, mutta voin sanoa, että T1, S5, laaja-alaiset ja monot eivät kerro minulle yhtään mitään. Näitä vilkahtelee koululta tulevissa viesteissä ja välillä asiaa on jotenkin avattu tyyliin "meillä on L2-monoa, joka toteutetaan yrityskasvatuksena" - kukkuu. Vanhempainilloissa kerrotaan miten Wilma toimii ja näytettiin pari diaa kolmiportaisesta tuesta, josta en myöskään tajua mitään. Silti luokassa on rauhatonta, on väkivaltaa ja opettajan rankaisumetodit ovat sieltä omasta 80-luvun koulunkäyntini maailmasta kotoisin.
Hallitus ajaa kaikkia lapsia entistä laajemmin varhaiskasvatuksen piiriin, mutta kukaan ei huolehdi varhaiskasvatuksen laadusta. Miksei henkilöstön kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisesta päiväkodin arjessa saa isompaa painokerrointa? Miten selvitetään, onko pienillä ja isoilla lapsilla oikeasti mahdollisuus syliin ja huolenpitoon, kohdatuksi tulemiseen ja ihan pelkkien kuulumisten kyselyyn?
Ihan paskaa.