Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ilonpilaajamies. Elämä on käynyr todella raskaaksi.
Marjatta
25.02.2018 |
Miehellä on aina ollut tiukkoja kriteereitä ja omia sääntöjä, joita pitää noudattaa.
Esim maitopurkki pitää jättää valumaan tyhjäksi lasin reunaa vasten, ettei tippaakaan mene hukkaan.
Lautaselle ei saa jäädä riisin murentakaan, vaan ihan jokainen näkyvä murunen ruokaa on syötävä.
Kun hämn laittaa ruokaa, hän laittaa sitä mahdollisimman niukasti, ja joskus käy niin, että minä tai hän itse, jää ilman kalaa. Niin kävi eilen; mies oli paistanut lohta ja laittanut perunamuusia.
Minä näin selvästi, että lohta oli aivan liian vähän, ja suutuin.
Sanoin, että miten sama voi tapahtua kerta toisensa jälkeen, ettei kaikille riitä ruokaa?
En ottanut lohta, vaan söin itse kaalikeittoa edeltävältä päivältä.
Mies suuttui minulle, että hän olisi kuulemma "voinut kaapia lohta itselleen ruodoista" - mutta sehän on jo lapsellista.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, vaan usein on käynyt niin, että kun mies laittaa ruokaa, sitä on liian vähän.
Hänen oma isänsä on aivan samanlainen. Sitä on kamalaa katsoa.
Mieheni on myös kova huomauttamaan ihan pienimmistäkin asioista, menettää hermonsa pikkujutuista - mutta ei koskaan, ikinä myönnä omia virheitään.
Yhteisiä vuosia on takana 16 - ja nyt huomaan, etten ole ollut näin onneton varmaan koskaan elämäni aikana.
Yritän pysyä miehen jaloista pois, ja yritän olla iloinen lasten kanssa - mutta miestä en enää jaksa.
Miten yksi ihminen voikin masentaa läsnäolollaan ja toiminnallaan näin totaalisesti?
Lapsetkaan eivät tahdo enää isää mukaan, koska isä on aina antamassa ohjaita ja neuvomassa ja huomauttelemassa. Isä huomauttelee myös lasten kavereille.
Lapset ovat 14 ja 13v.
Usein lapset pyytävät minua sanomaan isälle, ettei tämä huomauttelisi ja puuttuisi heidän ja heidän kavereidensa tekemisiin jatkuvalla syötöllä.
Puhuminen ei auta, koska mies ei tee omasta mielestään mitään väärin. Eikö hänellä muka ole oikeuttaa sanoa lapsille, miten asiat voisi hoitaa paremmin? Eikö hänellä ole oikeutta sanoa tässä kodissa mitään? Jos hän näkee virheitä, miksi hän ei saisi niihin puuttua?
En jaksa enää yrittää selittää, miksi hänen kanssaan on niin raskasta olla ja elää.
Hän etäännyttää omat lapsensakin - enemmän ja enemmän.
Mutta ei hän sitä tietenkään suostu myöntämään.
Minä olen niin väsnyt siihen, että koko ajan pitää hiipiä varpaillaan, ettei isä vaan taas löydä jotakin huomautettavaa - joka useimmiten on pikkuseikka.
Lisäksi meiehlläni on aina tapana puhua kovin syyttävään äänensävyyn.
Eräänä päivänä kun lähdin töihin, hän juoksi perässäni autolle, ja totesi - todella vihaiseen sävyyn:
"Miten sä nyt lähdit ilman puhelinta?! Etkö yhtään ajattele! Pomosikin jo soiitti!"
Kyse oli siis siitä, että olin unohhtanut puhelimeni.
En kuitenkaan ollut vielä lähtenyt pihasta, ja olisin kyllä huomannut unohduksen samantien, koska kuuntelen puhelimen kautta musaa autoradiosta.
Miten tällaisen syyllistävän ja aina kaieksta valittavan miehen kanssa jaksaisi elää?
Kommentit (41)
Karmea äijä. En todellakaan edes harkitsisi miten tuollaisen kanssa jaksaisi elää. En jaksaisi. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa miehessä on muutamia samoja piirteitä, joita ei suhteen alkaessa vielä huomannut. Nyt olen monesti joutunut sanomaan , että jos hän ei hyväksy minussa tiettyjä juttuja, niin emme voi olla yhdessä. Hän on ymmärtänyt näkökantani ja tekee kyllä töitä näiden omien, "haitallisten" piirteidensä takia, juurikin omasta lapsuudesta opittujen.
Mulla on samanlainen nalkuttajamies. Kaikesta löytyy jotain väärää kuten nyt meneillään olevasta lomapäivästä.
Heräs liian aikaisin
Lunta satoi
Aurinko paisto liian kirkkaasti
Hiihdot alkoi liian myöhään
Ei mitään syötävää jääkaapissa ( eilen osti 100e)
Jne, jne, jne
Alko hirttää pikkuhiljaa kiinni ja aloin vastata "kyllä Leena, aivan Leena" Leena on hänen äitinsä nimi josta mies aina valittaa miten mutsi jaksaa aina valittaa. Suuttu 😅
Älä ole ilonpilaajien kanssa jos se menee sössimiseksi kuin otsikkoakaan ei osata kirjoittaa. Melkoinen ulko-asu kyllä. T: Ilhompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotkaa hankalista nuivista miehistä. Ei kannata kuluttaa aikaa hukkaan. Tulette muualla onnelliseksi. Ihan varmasti!
Mimmosia ihme ukkoja teillä oikeen on? Voi luoja varjele!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien mittaan piirteet ovat vahvistuneet, vaikka ne aina ovat olleet olemassa.
Raskainta on se, etten saa häntä ymmärtämään asiaa minun tai lasten kannalta.
Minuakin hävettää mennnä miehen kanssa minnekään, koska hän aloittaa aina jossakin vaiheessa paasaamisen ja muiden ohjeistamisen.
Emme käy ulkona kuin lasten kanssa joskus syömässä. Ja silloinkin miehen aika kuluu lasten moittimiseen tavalla tai toisella.
Lisäksi joudumme kiertämään kymmenen-viisitoista ravintolaa, jos olemme vieraassa kaupungissa, koska mieheni etsii aina "parasta hinta-laatusuhdetta". Se on raskasta, kun kaikki ovat jo kovin nälissään ja matkasta väsyneitä.
Vuosikauden minä ostin meille illaksi ruokaa hotellihuoneeseen ruokakaupoista, koska en jaksanut miehen käytöstä.
Ja kyllä, on myönnettävä, että häpeän miestäni.
Vierailija kirjoitti:
Mimmosia ihme ukkoja teillä oikeen on? Voi luoja varjele!
Vaihdevuosimiehiä. Ne on miehillä joskus voimakasoireisemmat. Tulostin kerran esitteen miehelle niistä mutta suuttu sillonkin 😅
-Leenan miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sä olet katsonut tuota ukkelia 16 vuotta? Minkä hvetin takia??
Vierailija kirjoitti:
Vuosien mittaan piirteet ovat vahvistuneet, vaikka ne aina ovat olleet olemassa.
Raskainta on se, etten saa häntä ymmärtämään asiaa minun tai lasten kannalta.
Minuakin hävettää mennnä miehen kanssa minnekään, koska hän aloittaa aina jossakin vaiheessa paasaamisen ja muiden ohjeistamisen.Emme käy ulkona kuin lasten kanssa joskus syömässä. Ja silloinkin miehen aika kuluu lasten moittimiseen tavalla tai toisella.
Lisäksi joudumme kiertämään kymmenen-viisitoista ravintolaa, jos olemme vieraassa kaupungissa, koska mieheni etsii aina "parasta hinta-laatusuhdetta". Se on raskasta, kun kaikki ovat jo kovin nälissään ja matkasta väsyneitä.
Vuosikauden minä ostin meille illaksi ruokaa hotellihuoneeseen ruokakaupoista, koska en jaksanut miehen käytöstä.
Ja kyllä, on myönnettävä, että häpeän miestäni.
Jätä se aasi Ihaa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miehesi kuulostaa suoraan sanoen epäterveeltä nipottajalta ja saiturilta. Eihän tuollaista kestä kukaan. Eikä pidäkään kestää. Sinulla on vain yksi elämä, mieti haluatko todella kuluttaa sen tuolla tavalla. Ero voisi olla vapauttava ratkaisu.
Miksi edes yrität jaksaa? Pahemmaksi se vain iän myötä menee, ja sulla on varmasti mahdollisuuksia saada leppoisampikin mies, jonka kanssa elää.
Ja ilmeisesti sun lapsetkin ovat huomanneet isänsä ahdistavan käytöksen ja ovat aivan tarpeeksi vanhoja ymmärtämään, jos eroatte.
Itsekin harhauduin nuorena ja kokemattomana seurustelemaan tuollaisen valittajan kanssa, jonka mielestä tein kaiken väärin ja löysi aina jotain sanottavaa kaikesta. Ja sitten jos yritti ehdottaa, että hän edes hoitaisi huomauttelun vähän nätimmin kuin "Sää oot taas jättänyt maidon pöydälle! Montako kertaa oon tästä sanonut, etkö yhtään ajattele mitä teet? Eikö päässä liiku mitään? Tajuatko, miten paljon minua vituttaa raahata maitoa kaupasta, kun sää jätät ne pöydälle pillastumaan? Etkö yhtään viittis ajatella muitakin?" -linjalla, niin jaksoi ehkä pari päivää hillitä itseään teatraalisen "puro solisee, puro solisee..." -mutinan kanssa (esitti siis, että vaatii älytöntä itsehillintää olla räyhäämättä. Ja ehkä kerran vuodessa unohdin sen maidon pöydälle, silloinkin max tunniksi, ja minä tein suurimman osan ruokaostoksista).
Onneksi en tehnyt tuon kanssa lapsia, ja tajusin erotakin jo 5 vuoden avoliiton jälkeen. Ja voin sanoa, että elämäni onnellisin hetki tähän mennessä on ollut se, kun pääsin muuttamaan omaan kämppään, olin siellä ensimmäistä kertaa yksin, ja tajusin, että kukaan ei enää kyttää mun tekemisiä, voin tehdä ihan mitä vaan! Tuntui kuin olisin ollut puoliksi tukehtuneena vuosia ja yhtäkkiä saanut taas vapaasti happea! Kirjaimellisesti kieriskelin lattialla silkasta onnesta, eikä kukaan valittanut siitäkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosien mittaan piirteet ovat vahvistuneet, vaikka ne aina ovat olleet olemassa.
Raskainta on se, etten saa häntä ymmärtämään asiaa minun tai lasten kannalta.
Minuakin hävettää mennnä miehen kanssa minnekään, koska hän aloittaa aina jossakin vaiheessa paasaamisen ja muiden ohjeistamisen.Emme käy ulkona kuin lasten kanssa joskus syömässä. Ja silloinkin miehen aika kuluu lasten moittimiseen tavalla tai toisella.
Lisäksi joudumme kiertämään kymmenen-viisitoista ravintolaa, jos olemme vieraassa kaupungissa, koska mieheni etsii aina "parasta hinta-laatusuhdetta". Se on raskasta, kun kaikki ovat jo kovin nälissään ja matkasta väsyneitä.
Vuosikauden minä ostin meille illaksi ruokaa hotellihuoneeseen ruokakaupoista, koska en jaksanut miehen käytöstä.
Ja kyllä, on myönnettävä, että häpeän miestäni.
Mun kaverin mies on tuollainen. Kuvitteli tulevansa neuvomaan mua omaan keittiööni. Eipä tullut toisten.
Mitä jos näyttäisit tämän ketjun hänelle?
Kuulosta ex-tyttöystävältäni. Hänen isä oli samanlainen ja kotoaan oli tämän niuhotuksen oppinut.... olivat kai köyhiä ja heillä myös ei sanut jäädä murustakaan lautaselle, voirasiat melkeen nuoltiin, jotta ei jää yhtään käyttämättä, ateriat liian pieniä, tai no perunaa sai kyllä ottaa mutta lihaa/kalaa tai salaattia vain pieni nokare... ei saanut jättää sähköjohtoja seinään, valoa ei saanut pitää sekuntiakaan ylimääräistä, suihkussa sai olla max 30-60 sek, vettä ei saanut valuttaa, ovet piti neuroottisesesti tarkistaa ettei varkaat pääse, kun ollaan poissa
Olen ajatellut eroamista jo pitkään.
Mutta kiiitos miehen vaihdevuosivinkistä - täytyypä tsekata asia. En ollut kuullutkaan.
Tämä mies jaksaa ajaa autolla Lidliin toiselle puolen kaupunkia sen takia, että Edamin kilohinta on 1,5 € halvempi kuin lähellä olevassa Prismassa.
Hän saattaa huutaakin kaupan toiselta puolen "Nää samat makaroni maksoi Lidlissä vaan 19 senttii pussi, täällä ne on 29 senttii!"
Ja lapsille huusi vielä isoon ääneen viime kesänä marketissa, että heidän kannattaisi käydä veskissä, koska kaupassa oli ilmainen vessa. Onneksi emme silloin olleet kotikaupungissamme.
Kamalaltahan nämä esimerkit kuulostavat nyt kun niitä tähän kirjoittelen.
Ja tässäkin on vain jäävuoren huippu.
Ai niin, minä en saa käydä autolla kaupassa hakemassa vaikkapa vain maitoa, koska on turhaa lähteä kauppaan hakemaan vain maitoa.
Joten menen kävellen - mikä kieltämättä on joksus hyväkin asia, pääsenpähän kotoa pois.
Tuo suihkuhommeli on meilläkin voimassa.
Korkeintaan 4 minuuuttia, sitten mies jo koputtelee oven takana.
:)
Jännä runo. Mutta ei kovin hyvä. (Vain runoissa aloitetaan aina uusi lause uudelta riviltä.)
Alue: Aihe vapaa
Porvoo? JSS?