Lue keskustelun säännöt.
Introverttiyden yksi parhaista puolista on se, ettei ole riippuvainen toisista eikä seurastaan
25.02.2018 |
Ainakaan siinä määrin, kuin ekstrovertit tai muuten vain huonosti yksinäisyyttä/omaa seuraa kestävät.
Introverttiydessä on huonotkin puolet, tai siis, yleisestihän ulospäinsuuntautuneisuutta pidetään ideaalina, mutta olen tyytyväinen ja kiitollinen, että olen introvertti ja viihdyn itsekseni. En koe koskaan yksinäisyyttä. Koen itseni siis vahvaksi, riippumattomaksi ja omillani toimeentulevaksi. Työkaverit ja oma perhe riittää vallan hyvin tyydyttämään sosiaaliset tarpeeni.
Tunnistan kyllä omassa elämässänikin näitä jotka eivät viihdy yksin ja kärttävät seuraani, eivät tunnu kestävän ilman että koko ajan joku olisi seurana. Joskus "säälistä" vietän aikaa tällaisten kanssa, vaikka mielummin olisin yksin. (Ja turhaan alapeukutatte, teen tämän ihan oikeasti yhteisen hyvän nimissä, yritän olla ihmisille ystävällinen ja avuksi, ja kun seurani jotakuta ilahduttaa, olen valmis tähän aina välillä, vaikken näistä yhteisistä hetkistä saakaan itselleni juuri mitään, päinvastoin, ne vievät energiaani)
...tämä tuli tuosta yhdestä ketjusta mieleen, jossa aloittaja kertoi potevansa raastavaa yksinäisyyttä joka päivä, vaikka hänellä kuitenkin oli mies, lapsi ja kavereita...
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mieluiten olisin vain omassa seurassani ja puuhissani kotona. Ikinä ei ole yksinäistä. Minulla on kyllä ystäviä ja tapaan säännöllisesti perhettä mutta pärjään myös pitkiä aikoja itsekseni. Välillä käy sääliksi ekstroverttiystäväni joka tarvitsee ihmisiä ympärille voidakseen hyvin. Tosin hän sitten tapaakin enemmän uusia ihmisiä ja saa uusia kokemuksia. Itse väsäilee kotona ja tuttujen ihmisten kanssa.
Minusta nämä teidän "en tarvitse ihmisiä ympärilleni, ikinä ei ole yksinäistä - ja muuten tapaan ystäviäni ja perhettä säännöllisesti" -juttunne ovat aivan naurettavan typeriä.
T. yksinäinen introvertti
Miksi? Se, että sinä olet yksinäinen ei ole minusta naurettavaa, eikä se että minä en ole yksinäinen, vaan yksin oleminen on elämäni tärkeimpiä asioita, ei pitäisi mitenkään lisätä sinun yksinäisyyttäsi. Se, että sanot toisen juttuja naurettaviksi tämmöisessä yhteydessä, saattaa olla osasyynä siihen miksi olet yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin viihdyn parhaiten omassa seurassa:) Asun isossa kaupungissa ja tykkään tarkkailla muita ihmisiä ulkopuolisena. Tykkään mennä yksin joka paikkaan, joihin meno yksin ihmetyksekseni on muiden mielestä joten noloa: ravintola, elokuvat, teatteri, tapahtumat. Suorastaan ärsyttää, jos esim bussissa viereeni tulee joku tuttu enkä saakaan olla rauhassa ajatusteni kanssa.
Olen eronnut ja nykyään suorastaan nautin, kun saan nukkua yksin. Lapset ovat vuoroviikoin isällään ja viihdyn väliviikot hyvin yksin. En kaipaa vierelleni miestä. Korkeintaan voisin ryhtyä sellaiseen suhteeseen, jossa molemmilla olisi omat asunnot.
Tunnistan itsessäni introverttiyden sikäli, että sosiaalinen kanssakäynti muiden kuin lähimpien ystävien ja perheen kanssa väsyttää mut täysin, ja lataan akkuja yksin. Mutta voin silti hyvinkin kaivata myös toisten seuraa ja tuntea oloni yksinäiseksi. Lähinnä toki kaipaan sitten niiden muutamien ihmisten seuraa, jotka eivät vie multa niin paljoa energiaa.