Vauvaryhmä. Paremminkin neuvolaryhmä
Kysellään asioita joita yleensä kysellään neuvolassa eikä missään nettiryhmässä.
Yksi mikä on pistänyt silmään niin samat aiheet pyörii koko ajan ja samanlaisia päivityksiä tulee 20 päivässä.
Toinen minkä huomasin mikä nykyäideiltä puuttuu kokonaan on sen kuuluisan maalaisjärjen käyttö. Sitä ei itseasiassa ole lainkaan.
Se mitä opin ryhmää seuranneena, että älä kirjoita mitään mikä vituttaa just sillä hetkellä tai älä sano olevasi väsynyt.
Moni ehdotti moneen kertaan hakemaan ammattiapua, josta ei aina mitään hyötyä ole ja ammattilaiset nostavat vain muhkean tilin ja yksi jo kommentoi eikö kukaan tee lasua erään väsyneen ja vittuuntuneen äidin kirjoituksen perusteella, perhetyöntekijät tulevat syynimään kämppäsi ja istumaan sohvalle vain ja ainoastaan puhumaan ja puhumaan, tekoja ei muita ole kuin huostaanotto.
Miten joku perhetylntekijäkaakatin auttaa siihen, että kuten tässä tapauksessa mieskin heräisi todellisuuteen ettei sitä omaa aikaa ole sen enempää vaimollakaan kuin itselläänkään.
Ei tullut sitten mieleen antaa sitä mainostettua vertaistukea.
Missä oli se ryhmässä mainostettu vertaistuki tähän aloitukseen?
Juurikin niin. Älkää mainostako vertaistukea kun sitä ei ole.
Ainoastaan keskusteluihin kumpi on parempaa bona vai tutteli ja merkkivaatteisiin löytyy vertaistukea monen sadan aloituksen verran.
Kommentit (37)
Joo. Se ryhmä junnaa paikallaan. Ainoa ilo oli Sini Ariell ja hänen bloginsa mutta jätti ryhmän kun kukkikset kauhistuivat suorasta tekstistä. Monihan ei itse uskalla myöntää koskaan jos jokin vituttaa ja kun sen joku tekee niin voi kauhistus, ei noin voi sanoo koska on äiti-ihminen. Mäkin lähdin ryhmästä.
Kukkahattuja joilta puuttuu nimenomaan se maalaisjärki ja joiden paremman äidin mitta on gugguu ja lettileggarit.....
Neuvolassa töitä tekevänä hämmästelen sitä, miten nykyäidit olettavat vauvaperheen kodinhoidon kuuluvan jollekin muulle kuin perheen vanhemmille. Ollaan väsyneitä eikä oikein jakseta, mutta lapsella on täydellisesti äidin kaulahuiviin sointuva tahraton merkkivaatekokonaisuus ja äidillä siisti meikki. Kun kysyy, että miten jaksat, saa selkeästi harjoitellun vastauksen kodin kaaoksesta, omasta masennuksesta, oman ajan puutteesta ja vaatimuksesta saada apua kotiin. Jos ehdottaa, että keskustelisi puolison kanssa työnjaosta, saa halveksivan katseen ja tiedon siitä, että mies tekee jo nyt osansa. Silti 2 aikuista ei kykene tiskaamaan tai imuroimaan, vaikka vauva on rauhallinen ja tyytyväinen.
Ei tällaista ollut 15 vuotta sitten, jolloin aloitin työurani. Silloin väsynyt äiti oli aidosti väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa töitä tekevänä hämmästelen sitä, miten nykyäidit olettavat vauvaperheen kodinhoidon kuuluvan jollekin muulle kuin perheen vanhemmille. Ollaan väsyneitä eikä oikein jakseta, mutta lapsella on täydellisesti äidin kaulahuiviin sointuva tahraton merkkivaatekokonaisuus ja äidillä siisti meikki. Kun kysyy, että miten jaksat, saa selkeästi harjoitellun vastauksen kodin kaaoksesta, omasta masennuksesta, oman ajan puutteesta ja vaatimuksesta saada apua kotiin. Jos ehdottaa, että keskustelisi puolison kanssa työnjaosta, saa halveksivan katseen ja tiedon siitä, että mies tekee jo nyt osansa. Silti 2 aikuista ei kykene tiskaamaan tai imuroimaan, vaikka vauva on rauhallinen ja tyytyväinen.
Ei tällaista ollut 15 vuotta sitten, jolloin aloitin työurani. Silloin väsynyt äiti oli aidosti väsynyt.
Neuvoiloissa käyneenä huomannut saman. Täydellisessä, miltein juhlameikissä ja kampauksessa istutaan merkkilaukut olalla ja vauva hienoissa vaatteissa kopassaan hipihiljaa.
Ja sitten minä. Hiukset juuri ja juuri harjan nähneet, ei meikkikerrosta, pieni drama queen kirpparihaalarissa sukulaiselta ostetussa kopassa ja minä cillareissa ja hupparissa, ja voi sitä paheksuvaa katsetta kun oikeasti näytän aivan räjähtäneeltä.
Kun multa kysytään neuvolassa miten jaksan ja voin, vastaukseni on että hyvin. Koska kaikki on hyvin. Vaikka välillä perseestä onkin, muuten kaikki on hyvin. Meillä on perussiistiä. Ei nyt mitenkään sisutuslehtien kuvien kaltaista. Normaali elämä näkyy. Ja koiran karvaa kaikkialla. Sitä vaan tulee. Vaikka lyhytkarvainen koira onkin.
Ja ei. Ei meillä ole vauvalla merkkivaatteita. Perusmarkettitavaraa vaan.
Minulla on mieskin joka on yhtä kykenevä siivoamaan vaikka töissä käykin vaikka melko laiskan puoleinen tuppaa olemaan
5/4 jatkaa
Minä olen tullut äidiksi ekan kerran 14 vuotta sitten ja olin silloin 18....
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa töitä tekevänä hämmästelen sitä, miten nykyäidit olettavat vauvaperheen kodinhoidon kuuluvan jollekin muulle kuin perheen vanhemmille. Ollaan väsyneitä eikä oikein jakseta, mutta lapsella on täydellisesti äidin kaulahuiviin sointuva tahraton merkkivaatekokonaisuus ja äidillä siisti meikki. Kun kysyy, että miten jaksat, saa selkeästi harjoitellun vastauksen kodin kaaoksesta, omasta masennuksesta, oman ajan puutteesta ja vaatimuksesta saada apua kotiin. Jos ehdottaa, että keskustelisi puolison kanssa työnjaosta, saa halveksivan katseen ja tiedon siitä, että mies tekee jo nyt osansa. Silti 2 aikuista ei kykene tiskaamaan tai imuroimaan, vaikka vauva on rauhallinen ja tyytyväinen.
Ei tällaista ollut 15 vuotta sitten, jolloin aloitin työurani. Silloin väsynyt äiti oli aidosti väsynyt.
No tietenkin kun kaikki aika menee siihen meikkaamiseen ja merkkivaatteiden metsästämiseen että tarvitaan joku siivoamaan kotiin. Ja monilla on huolitellut kulmat, ripsien pidennykset ja rakennekynnetkin niin viimeisen päälle. Sinuna sanoisin suoraan että hyvin on näyttänyt aikaa olevan tuollaisiin turhuuksiin mutta kotia et osaa hoitaa itse
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja meikkasin silti päivittäin. Ei se huoliteltu/huolittelematon ulkonäkö kerro kaikkea jaksamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja meikkasin silti päivittäin. Ei se huoliteltu/huolittelematon ulkonäkö kerro kaikkea jaksamisesta.
Mutta somekuvia jaksetaan ottaa jatkuvalla syötöllä ja koti taustalla on tiptop ellei sitten ole juliste minkä edessä seistään. Kyllä varmaan ammattilainen huomaa aidosti väsyneen äidin äänestä jo ja erottaa harjoitellusta monologista
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Vierailija kirjoitti:
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Heillä on kaiken muun tekevät supermiehet huusholleissaan niin itse voi keskittyä vain itseensä 💪
Vierailija kirjoitti:
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Sinäkö se määrität mitä kukin jaksaa? Mahtaa olla hienoa olla malli ja mittari muille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja meikkasin silti päivittäin. Ei se huoliteltu/huolittelematon ulkonäkö kerro kaikkea jaksamisesta.
Ei,mutta se kertoo siitä että niitä vähissä olevia voimavaroja voisi kohdistaa vähän järkevämmin. Siihen vauvaan ja kotinsa hoitoon.
Yksi minkä huomasin että suurin osa kommentoijista aloitti "en katselisi hetkeäkään tuollaista" sitten tuli kumminkin se neuvo että hae apua ja loppuun ylistys kuinka se oma siippa tekee ihan pyytämättä asioita ja kuinka on asettanut perheensä etusijalle jne.
Ani harva uskaltautui olemaan aloittajan kanssa samalla linjalla ja kertomalla omista kokemuksistaan ja joku taisi olla samoissa fiiliksissä samanlaisessa tilanteessa eli yksin kaaoksen keskellä, mutta heidän kimppuunsa ei hyökätty samalla tavalla ja samoilla "neuvoilla"
Tosiaan. Ketä on oikeasti auttanut perhetyöntekijä siten että mies on alkanut lunastamaan lupauksiaan? Eli sanoista tekoihin kun nyt sen aika on konkreettisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Sinäkö se määrität mitä kukin jaksaa? Mahtaa olla hienoa olla malli ja mittari muille.
Nyt osui jonkun nilkkaan vahvasti.
Mukavaa että äiti käy hoitamassa kotisi ja lapsesi. Kaikilla ei katsos käy. Jos jaksaa itseään puunata niin jaksaa kyllä kotiaankin. Tosin monilla on hirveässä kunnossa kämppä mutta itse ollaan peilin edessä niin tiptop ja viimeisen päälle laitettuna xD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja meikkasin silti päivittäin. Ei se huoliteltu/huolittelematon ulkonäkö kerro kaikkea jaksamisesta.
Ei,mutta se kertoo siitä että niitä vähissä olevia voimavaroja voisi kohdistaa vähän järkevämmin. Siihen vauvaan ja kotinsa hoitoon.
Komppaan tätä. Nimenomaan näin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli synnytyksen jälkeinen masennus ja meikkasin silti päivittäin. Ei se huoliteltu/huolittelematon ulkonäkö kerro kaikkea jaksamisesta.
Jos ihminen on oikeasti masentunut niin tuskin hänellä on päällimmäisenä mielessä mikään meikkaaminen.
Itse masennuskaudella en päässyt edes sängystä ylös, ainoastaan vessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Sinäkö se määrität mitä kukin jaksaa? Mahtaa olla hienoa olla malli ja mittari muille.
No eikö siinä tilanteessa jossa äiti on väsynyt ja uupunut,ole tärkeämpää hoitaa vauva hyvin ja koti jotenkuten kuin puunata itseään? Onko muka täysin ok sanoa,että jaksan meikata ja laittautua mutta en hoitaa vauvaani? Minun mielestäni siinä tilanteessa on tärkeysjärjestys pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olen väsynyt niin en jaksa meikata ollenkaan. Jos jaksaa meikata niin jaksaa myös kotiaankin hoitaa. Vai käykö heillä äidit hoitamassa kotityöt? Ja ehkä vauvankin?
Sinäkö se määrität mitä kukin jaksaa? Mahtaa olla hienoa olla malli ja mittari muille.
No eikö siinä tilanteessa jossa äiti on väsynyt ja uupunut,ole tärkeämpää hoitaa vauva hyvin ja koti jotenkuten kuin puunata itseään? Onko muka täysin ok sanoa,että jaksan meikata ja laittautua mutta en hoitaa vauvaani? Minun mielestäni siinä tilanteessa on tärkeysjärjestys pielessä.
Todellakin on pielessä ja pahasti tärkeysjärjestys elämässä 😨
Itsekin ihmettelen tätä, kun erään tuttavan kotona 1-vuotias, joka nukkuu jo yönsä suht hyvin ja päivän aikana ainakin kahdet parin tunnin päikkärit, mutta tämä perheenäiti ei jaksa täyttää edes tiskikonetta vaan ne tiskit on siinä viikko tolkulla haisemassa.. Mies ilmeisesti olettaa, ettei hänenkään niitä kuulu hoitaa, koska on perheen ainoa elättäjä ja tekee pitkää päivää.
Äidillä on aikaa kuitenkin olla somessa ja meikata ja kihartaa tukka valmiiksi hoplopiin ym..
Vierailija kirjoitti:
Itsekin ihmettelen tätä, kun erään tuttavan kotona 1-vuotias, joka nukkuu jo yönsä suht hyvin ja päivän aikana ainakin kahdet parin tunnin päikkärit, mutta tämä perheenäiti ei jaksa täyttää edes tiskikonetta vaan ne tiskit on siinä viikko tolkulla haisemassa.. Mies ilmeisesti olettaa, ettei hänenkään niitä kuulu hoitaa, koska on perheen ainoa elättäjä ja tekee pitkää päivää.
Äidillä on aikaa kuitenkin olla somessa ja meikata ja kihartaa tukka valmiiksi hoplopiin ym..
Huh huh... Toivottavasti edes isä huolehtii lapsesta 😨
On se rankkaa joillekin elää elämää ilman pakkelikerrosta. Eikä se kaikkia edes kaunista millään tapaa kun naama on kuin Tikkurilan maalitehtaalla tehty 😅
Eikös vertaistuki ole sitä että jaetaan sama kokemus jos sellainen on ollut tai joku on samassa tilanteessa jonka kanssa pystyy jakamaan samat ajatukset?
Näin minä ymmärrän vertaistuen.
Enkä ymmärrä noita ammattiapu- ja lasuneuvoja itsekään. Niitähän ei kysytty ollenkaan. Kyllä muakin vituttaisi jos mies ei mitään tekisi ja vielä kun toisella olisi muutakin hommaa vielä tehtävänä kuin lapsen hoito. Mäkin varmaan menisin ns lakkoon ja odottelisin mitä tapahtuu kun kiire tulee. Enkä kiirehtisi sittenkään.
Miksi pitäisikään kun myöhässä on joka tapauksessa?
Ja tosiaan kyselisivät itse neuvolasta vinkit ja avut soseisiin sun muihin ongelmiinsa jos ei todellakaan oma maalaisjärki riitä siihen. Monta samaa aloitusta samoista aiheista x päivässä ja monta kertaa viikossa.