Eka työharjoittelu takana ja haluan lopettaa opinnot. Ihan kamalaa:(
Aloitin kokkiopinnot syksyllä ja sain juuri ensimmäisen työharjoitteluni päätökseen. Oli ihan kauhea harkka, vaikka opinnot ovat olleet mukavia. Myöhään yöhön töissä, seuraavana päivänä aamuvuoro, ei juuri taukoja, työkaverit stressaantuneita ja osa ilkeitä. Hirveä kiire koko ajan ja mikään ei riitä, ei hetken hengähdystaukoa. Päivän päätteeksi selkä ja jalat kipeänä. Todella raskasta työtä ja kauheat työajat.
Suunnittelen vakavasti jättäväni kesken ja hakevani tradenomiopintoihin nyt yhteishaussa. Ei minusta päälle kolmekymppisenä ole enää olemaan yötä myöten töissä ja kaikki viikonloput.
Tällaistako tämä on?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se paska juttu kun joutuu tekee duunia elääkseen! Jos on lukupäätä, opiskele kunnon ammatti! Tradenomin papereilla nyt mitään kunnon työtä saa.
Joo... mitä nyt esimerkeiksi yksi lähipiirini tradenomi on työssään (markkinointi) ylempi toimihenkilö. Työllistyi valmistuttuasn harkkapaikkaansa, siitä sitten vaihtoi nykyiseen.
Kyllä niillä muillakin aloilla täytyy tehdä työtä elääksen. Työehdot vaan paremmat, kun työntekijöiden hyvinvoinnin käsitetään parantavan työtulosta. Kannattaisi ravintola-alankin kokeilla, niin vaihtuvuus voisi pienentyä merkittävästi.
Voi ei, harmi että näin on käynyt! Mieti tarkkaan mitä jatkossa. Mikäli päädyt alanvaihtoon, tee niin ja nauti uudesta polusta! Ei nykyajan työelämässä jaksa jos työ jota tekee on itselle vastenmielistä.
On muuten hirmu hyviä nämä harjoittelut ja mahdollisuus nähdä mitä työ ko alalla oikeasti on. Monella nuorella voi olla todellisuudesta varsin kaukana olevia mielikuvia ammatista esim erilaisten kokkiohjelmien, kiinteistövälitysohjelmien ym myötä. Totuus onkin sitten ihan erilaista kuin "tosi-tv:ssä"...
Vierailija kirjoitti:
Mullakin oli opiskeluaikoina pari sellaista harjoittelupaikkaa, että olin jättämässä koulun kesken. Työilmapiiri paikoilla oli hirveä ja toisessa sanottiin suoraan, että olen väärällä alalla, minusta ei ole mihinkään ja etten muka edes yritä. Olin kuitenkin ottanut opintolainaa, ja sen vuoksi pakotin itseni käymään koulun loppuun. Valmistuttuani päädyin sitten sattumalta paikkaan, jossa olen viihtynyt jo monta vuotta ja minusta on pidetty, eli vika ei ollut alassa vaan noissa parissa tietyssä paikassa. Jälkeenpäin olen kuullut noista paikoista ikävää juttua muiltakin.
Mutta jos susta tuntuu, että ihan todella tuo ala ei ole sua varten, muutenkin kuin tuon yhden harjoittelun perusteella, niin silloin kannattaa harkita niitä muita vaihtoehtoja. Ainakin hakea muualle, siinähän ei menetä mitään.
Tuttu tunne. Varsinkin jotkut vanhemmat naiset osaavat olla opiskelijoille oikeita kusipäitä. Usein voi laittaa sen piikkiin, että muu elämä ei oikein onnistunut niin pakko tiuskia harjoittelijalle. Yleensä näistä ihmisistä ei pidä kukaan muukaan. Moni muuten laittaa omia virheitään opiskelijoiden piikkiin.
Tuota työnteko on. Respassa ollessakkin töissä oltiin klo 23 asti. Yhdeltä oisin ollu kotona ja aamuvuoropn piti lähteä viideltä. Onneksi hotellille sai jäädä yöksi. Usein tuohon perään tuplavuoro eli suoraan taas klo 23 asti töissä jne. Aika lusmulta kuulostaa sun työ tuohon verrattuna.
Kokin työhän on glamour-ala. Itse juuri ajattelin hakea Strömsön uudeksi kokiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuota työnteko on. Respassa ollessakkin töissä oltiin klo 23 asti. Yhdeltä oisin ollu kotona ja aamuvuoropn piti lähteä viideltä. Onneksi hotellille sai jäädä yöksi. Usein tuohon perään tuplavuoro eli suoraan taas klo 23 asti töissä jne. Aika lusmulta kuulostaa sun työ tuohon verrattuna.
Et voi niputtaa kaikkia maailman aloja tuohon ylimieliseen lausahdukseen "tuota työnteko on".
Jos itse et ole muita töitä koskaan kokeillut, niin oma vahinkosi, mutta usko pois: on aloja, joissa on inhimillisemmät työajat ja -olot.
Tätä se on.
Kokemukseni lounasravintolassa Helsingissä:
Jalat ja lonkka on kuin liekeissä parit ekat kuukaudet.
Koko ajan saatanallinen kiire.
Ruokataukoa ei kerinnyt pitämään kuin pari kertaa viikossa.
Keittiössä huudetaan sulle törkeyksiä.
Salin puolella pitäis olla yhtä hymyä.
Palkka ihan räkää nyrkkiin.
Sairaana oksennustaudissa saat/joudut olla töissä, koska tuuraajaa ei ole, vaikka kyseessä tosi iso yritys eikö mikään nakkikiska.
Tätä menoa jaksoin 12kk.
Olin tuossa vaiheessa jotain 25v, ajattelin et kai se on alaa vaihdettava.
Positiivinen puoli tässä oli se, että tiesin etten todellakaan halua horeca alalle..
Ala on rankka ja vaatii paksua nahkaa. Itse lähdin 12 vuotta sitten peruskoulusta opiskelemaan tarjoilijaksi. Ei kristus mitä paskaa. Ei riittänyt rahkeet vielä 15-18 vuotiaana siihen hommaan. Ensin tuli univaikeudet jota seurasi vakava masennus. Jätin opinnot kesken kolmannella vuodella. Siitä toipuessa meni sitten monta vuotta ja välissä opiskelin taidealan tutkinnon ammatillisena kuntoutuksena. Nyt 10 vuotta vanhempana ja paskaa kestäneenä menin takaisin tuolle alalle, kokiksi tosin tällä kertaa. Eihän se missään nimessä helppoa ole, mutta itse olen tykännyt, enkä näe mahdottomana että tekisin kokin töitä ihan elääkseni. Työpaikan ilmapiirillä on tällä alalla todella suuri merkitys työmukavuuteen, joten suosittelen puhumaan ohjaavan opettajan kanssa jos joka päivä harkkapaikassa ahdistaa ja itkettää. Tärkein kysymys on kuitenkin se, tunnetko mitään intohimoa työtä kohtaan ja koetko onnistumisen ja ylpeyden tunteita tai iloa missään vaiheessa? Jos et, niin suosittelen toista alaa. Elämä on liian lyhyt siihen että vääntää väkisin niska limassa jotain monta tuntia päivässä, mikä tuntuu täysin vastenmieliseltä.
Kertokaapa joku, miksi kokit ja tarjoilijat luulevat heidän alansa olevan ainoa jossa tehdään töitä? Siis tässäkin ketjussa esiintyy tätä ajatusta.
Meinaatte, että muilla aloilla piereskellään sohvalla koko päivä, ja noin hoituu esim. hoitoala, sosiaalityöt, rakennustyöt, siivoustyöt, kuljetusalan työt jne jne?
Miksi vaihtoehdot on kokki tai tradenomi? Miksei sähköasentaja tai LVI-asentaja? Märkätilojen laatoittaja? Opiskelin itsekin kyllä tradenomiksi ja vieläpä erinomaisin arvosanoin, mutta ei sillä tutkinnolla töihin päässyt. Pitkään olin työttömänä ja vihdoin pääsin työhön, johon ei vaadita koulutusta. Hukkaan meni nekin opinnot, vaikka on niistä rahoituksen opinnoista ollut vapaa-ajalla hyötyä kun osakesijoittamista harrastan muutenkin. Mutta jos työllistymistä miettii, niin ennemmin vaikka IT-tradenomiksi että on edes jotain toivoa työpaikasta. Tai sähkäri tai putkimies tai automaatioasentaja ja mitä näitä on. Ylipäätään mikä tahansa insinöörikoulutus AMK:n puolelta kuulostaa paremmalta kuin mikään tradenomin tutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Avatkaa hieman tarkemmin näitä kokin ammatin nurjia puolia. Ulkopuolisesta tuntuu, että mikäs tuossa on ruokia tehdä, jos homman hallitsee. Saa vielä olla omassa boksissaan, tarjoilijat ottavat vastaan asiakaspalautteet.
Olen koulun keittiössä ja teemme esimerkiksi keitot parinsadan litran kattiloissa. Ruuan teko ei siis ole mitään sievää sipistelyä ja persiljan asettelua, vaan raakaa mättämistä ja voimaakin siihen tarvitaan. Ainakin siihen kattilan pesuun kun ruokaroiskeet on palanut ja kuivunut reunoille. Ja kun ruoka kauhotaan löylykauhoilla gn-astioihin jotka viedään linjastoon. Jännetuppitulehdus yleinen. Dieettikokki on erikseen, hänellä on vähemmän kokattavaa ja osallistuu kaikkeen, kunhan ensin tekee omat työnsä.
Meillä on kiertävä lista ja kaikki tekee kaikkea. Tiskivuoron sattuessa kohdalle ei enää tarvitse lähteä salille, kun olet koko päivän ollut hihnan alku- tai loppupäässä tai vuokien esipesijänä. Siinä "ohimennen" pyyhkäiset ne monen sadan ihmisen astiat. Joku saattaa irrota keittiöstä viemään niitä puhtaita astioita paikalleen mutta pääsääntöisesti puhtaan pään ihmisen ne pitää vaan ehtiä viemään ennenkuin tiskihuone/linja on täysi ja ennekuin lautaset/lasit/aterimet/mikälie loppuu salista, vaatii ennakointia juoksuaskelia koska hihna suoltaa uutta koria koko ajan. Ei ihan koko päivää toki. Päivän päätteeksi pestään se huoneen kokoinen pesukone. Ja ne astiat muuten on KUUMIA, huuhteluvesi on lähes kiehuvaa.
Ja muut pesut, pöydät ja lattiat pestään joka päivä harjoilla ja vesiletkuilla, viemärit kerran viikossa. Yleensä kokki pesee.
Kylmäkön työ on minusta helpoin, hän valmistaa salaatin ja toisinaan jälkiruoan ja huolehtii kylmiöiden elintarvikkeiden kierron ja pesee ne kylmiöt. Myös purkaa kuormaa järjestäjän kanssa, meille tulee hurjia määriä raaka-aineita, pelkkiä perunoita (valmiiksi kuorittu, vedessä, ämpärissä = kumipottuja) voi tulla yhdessä kuormassa 100 kg.
Omavalvonnat sun muut päälle vielä, joka ruuasta otetaan näyte, kaiken lämpötiloja seurataan päivittäin jne pientä silppua joka vie työaikaa.
Ei tämä vuodatus nurjien puolien listaus ollut, vaan enempi kerrontaa keittiön arjesta. :)
Opiskelin kokiksi aikoinaan kun nuorempana ajattelin että se olisi kivaa työtä kun tykkäsin tehdä ruokaa. Kyllä siinä jo koulussa tuli todellisuus vastaan ja työharjoitteluissa vielä enemmän. Valmistumisen jälkeen pääsin heti töihin yhteen paikkaan jossa olin sitten 8 vuotta. En mitenkään erityisemmin tykännyt työstäni tai tuosta paikasta mutta tuli oltua noinkin pitkään kun oli tottunut ja tuolla oli sillälailla helppoa kun osasi jo kaikki talon tavat jne.. työajat oli ihan paskat,osa työkavereista hirveitä seläntakana juoruajia,ajoittain huono ilmapiiri työntekijöiden kesken,kiire,ei taukoja,pitkiä vuoroja,ja paljon sitä tiskaamista ja kylmiöiden siivousta jne.
No tuli sitten mitta täyteen ja hain yhteen lounaspaikkaan kokiksi,työaikojen ym. takia. Tuolla paikassa olin kuukauden ja se vasta kamala paikka olikin. Pomo oli niin kamala että parina kertana aloin itkemään kun pääsin työpaikan ovesta ulos. Haukkui ja lyttäsi työntekijöitä jne. Tuo entinen paikkani ei tuntunut tähän nähden enää yhtään niin pahalta.
Menin sitten töihin yhteen elintarvikealan yritykseen. Ajattelin että ei tämä ainakaan pahemmaksi voi mennä. Yllätyin positiivisesti. Työajat säännölliset,parempi palkka,tauot tiettynä aikana,kiirekkin on mutta se on erilaista kiirettä kuin se että asiakas odottaa ruokaa pöydässä. Tässä paikassa olen ollut nyt muutaman vuoden. Ihmettelen niitä työkavereia jotka valittaa,mutta itse osaan arvostaa työpaikkaani noiden edellisten takia. Olen miettinyt että olisi alunperinkin pitänyt opiskella elintarvikealalle eikä kokiksi kun kerran ruoan parissa työskenteleminen kiinnosti.
Aiemmin täällä vedettiin palkokasveja hengityselimiin oikein urakalla kun Aihinen sanoi saman puoli7 :ssa.
Paljonko sinulla on vielä opintoja jäljellä? Itse tuossa tilanteessa ehkä haluaisin tehdä kokin paperit takataskuun, ja pyrkiä sitten kiinnostavampaan koulutukseen. Eli mielelläni pitäisin kokkaushommia varasuunnitelmana, jos joskus ei olisikaan kivempia töitä.
Mutta sitä en tiedä, että annetaanko opintotukea tai muita etuuksia niin, että tuollainen kaksoistutkinto onnistuisi. Mutta varmaan kokin opinnoistasi jo nyt on hyötyä, olet ilmeisesti ainakin saanut hygieniapassin ja tutustunut työelämäänkin.
Kuulostaa tutulle. Itse oon herkkä mutta jaksan ja siedän kiirettä ja esim. tiuskimista, koska keittiössä on ihan hyviäkin hetkiä. Nautin itse nimenomaan siitä kiireestä ja kontrastista muuhun elämääni.
Tule tänne siivousalalle. Työharjoittelua oman valinnan mukaan noin 3-4 päivää viikossa.
Kyllä näin meni tyttäreni kohdalla.Valmistui myös ja työpaikkakiusattiin eräällä liikenneasemalla,suoraan ammattikoulusta kun raakileena työelämään hyppäsi ja vielä velkaantui opintolainan takia.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa joku, miksi kokit ja tarjoilijat luulevat heidän alansa olevan ainoa jossa tehdään töitä? Siis tässäkin ketjussa esiintyy tätä ajatusta.
Meinaatte, että muilla aloilla piereskellään sohvalla koko päivä, ja noin hoituu esim. hoitoala, sosiaalityöt, rakennustyöt, siivoustyöt, kuljetusalan työt jne jne?
Missä niin sanottiin? En kyllä ole itse tässä ketjussa huomannut tuota mitä väität. Lisäksi nimenomainen ketju nyt koskee keittiöalaa, joten siinä yllättäen puhutaan keittiöalasta.
Onhan se paska juttu kun joutuu tekee duunia elääkseen! Jos on lukupäätä, opiskele kunnon ammatti! Tradenomin papereilla nyt mitään kunnon työtä saa.