Nyt loppui tämän ÄITIPUOLEN pompottelu!

Itse laukovat ties mitä solvauksia puolisonsa lapsista ja sitten ihmettelevät kun ihmiset siitä hermostuu.

että BIOLOGINEN äiti lupaa lapselleen kaikkea, muttei pidä lupauksiaan.

Pitää opiskelujaan tärkeämpänä kuin lastaan. Ei hae tarhasta, vaikka lupaa, ei leiki lapsensa kanssa jne?

Hänellä on siis tähän oikeus, koska on VAIN BIOLOGINEN ÄITI. Äitipuoli ei sensijaan saa kiukustua ja väsyä. Ja minä kyllä ymmärsin, että ap on kyllästynyt tähän tilanteeseen eikä lapsen hoitamiseen...

Ymmärtäisitte sen, jos eläisitte itse vieraan lapsen kanssa koko ajan. Äidinrakkaus on niin korvaamatonta; ei niitä tunteita koe, varsinkin jos lapsen bioäiti on hengissä. Hirveästi vaaditaan, mutta tunnetasolla ei saa samaa kuin omaltaan.



t. paha äitipuoli

Olisit miettinyt omaa jaksamistasi ennen kuin aloit tehdä lapsia. Jos ryyppääminen ja kaverit on tärkeintä elämässä, kannattaa mennä ja pistää putket poikki!

N äiti on jo huono ja lapsi sen takia asuu isänsä luona, niin Äitipuolikin on yksi vittupää. Totta kai se vastuu lapsesta kuuluisi sille Bioäidille, mutta jos se ei sitä kanna, ja ap. on itse tuon asemansa valinnut(=ottanut lapsellisen miehen), niin ei se ap:kaan mikään pikku raukka vain ole.

voisivat antaa lapsen sijaisperheeseen.

miettisit vähän sitä lastakin mutta sinulta taitaa puuttua sellainen asia kuin EMPATIAKYKY!!!



Ärsyttävä ihmine taidat olla!

Toivottavasti miehesi jättää sinut kun tajuaa miten hänen lastaan kohtelet!!!!

äitipuolet EIVÄT SAA KIUKUTELLA. Se on vain äitien oikeus.



Todella törkeää äitipuolelta, että kehtaakin kiukutella!



*huoh*

Ikinä en suostuis et lapsi muuttaa meille asumaan. Onneksi asuu äidillään ja kun tulee kylään niin ottaa isä vapaata töistä. Mä en hoida muiden lapsia. Lapsi on vallan ihana ja tulee meidän lasten kanssa hyvin toimeen. Meillä on myös tosi hauskaa kun hän on täällä. Syy miksi en hoida lasta on siinä että minusta jokaisen vanhemman on otettava vastuu omasta lapsestaan eikä lapsi tule meille viettämään aikaa minun kanssa vaan isänsä. Kun menimme yhteen ei ikinä ollut puhetta että lapsi asuisi meillä joten en suostuisi siihen koska 2 lasta riittää minulle vallan mainoisti. En halua lisää omia enkä adoptoituja enkä mieheni lasta. Se on myös raha kysymys. Tulee halvemmaksi maksaa elatusmaksut kuin että lapsi asuisi meillä. Ajatella kuinka paha ihminen olen....?

En ottaisi tänne asumaan, ellei olisi aivan pakko.



Te ilkeät akat kehtaatte sättiä äitipuolta tuolla tavoin! Äitipuolella on taatusti tasan sama oikeus väsyä lapseen kuin oikealla äidilläkin. Tällä palstallahan näkee paljon avauksia: " mä en jaksa tota lasta enää" yms. Täällä puretaan paineita ja harmitellaan asioita. Äitipuolena lasta ei kuitenkaan rakasta kuten omaansa, joten joka tapauksessa äitipuoli on kovemmilla sen lapsen suhteen. Hokekaa vaan, että mitäs valitsit sen miehen... Niin. Helppo arvostella sivusta, kun ei näe kokonaisuutta.



Tsemppiä sinulle ap. Kyllä lapsen äidilläkin on velvollisuudet, kun on kerran lapsen tehnyt. Sinä olet kantanut vastuuta hänen puolestaan ja siitä sinulle hatunnosto!

kyllä varmasti väsyy jos sulla pitää lohduttaa lapsipuolta siitä kun oma äiti ei ole kiinnostunut hänestä...sun on pitänyt ottaa täysi vastuu ja oikea äiti sen kuin vain menee omia menojaan...ihan perseestä sanon minä...yritä kestää ap

Takanapäin vihaan ja halveksin, ja haluaisin elää ilman " sen lapsen" olemassaoloa. Aikuisen ihmisen elämässä on aina tunteita, salattujakin, eikä elämä ole musta-valkoista. Pääasia on kuitenkin se, miten ihmisiä kohtelee.



Koita jaksa ap tätä peetä. Ei sitä äitipuolen elämää tiedä sitä kokematon. Ei vierasta lasta voi rakastaa kuin omaansa....

lapsellisen miehen . Koko paketti siihen silloin kuuluu. Kauheen itsekästä . Eli vieras nainen änkeää lapsen elämään ja on kuin marttyyri !

ei siina yhteenmuutto-vaiheessa tule keskusteltua siita, kuinka lapsen aiti saattaa ratketa esim ryyppaamaan ja vastuu lapsesta tulee kaatumaan aitipuolen paalle. Eli periaatteessa mitaan ihmissuhteita ei kannata sopia, koska myohemmin voi esim kumppanin lapset joutua hoitamaan lahes yksin, ja siita tilanteestahan ei saa valittavaa sanaa sanoa, koska itsensa on siihen tilanteeseen saattanut ihan vapaaehtoisesti..

Tassa ap:n tapauksessa siis lapsen aiti ilmeisesti lastaa oman vastuunsa aitipuolelle, ja leikkii itse aitia silloin kun se vaan itsea huvittaa, eika ole parempaa tekemista.

Vierailija:

lapsellisen miehen . Koko paketti siihen silloin kuuluu. Kauheen itsekästä . Eli vieras nainen änkeää lapsen elämään ja on kuin marttyyri !

Uhrautuvat äitipuolet hoitavat ex-vaimon lapset, todella jalomieleistä mutta eikö lapsilla ole isäkin (miehesi)? Ongelmana ei taida niinkään olla ex-vaimo vaan ap:n ja miehen välit jos ette pysty edes lastenhoidosta sopimaan. Kyllä äitipuolikin saa väsyä mutta tuo ex-vaimon lapsista puhuminen kun oman miehensä lasta tarkoittaa kuulostaa todella lapselliselle.



Eräs äitipuoli täällä kirjoitti ettei ikinä ottaisi miehen lapsia asumaan luokseen. Entä jos lasten äiti esimerkiksi kuolee liikenneonnettomuudessa, muutatko sinä miehen luota pois vai täytyisikö lapsille etsiä sijoituspaikka?



Kyllä tätä palstaa lukiessa on selvinnyt että niin äitiyteen (ja tietysti isyyteenkin) kuin äitipuoliuteenkin pitäisi jonkinlainen " ajokortti" olla ettei viattomat lapset joutuisi AIKUISTEN temppuilusta kärsimään.

Eli mielestanne AITIPUOLEN ja isan pitaa sopia lapsen hoidosta, mutta sitten taas aitipuolella ei ole ns mitaan paatantavaltaa lapsen asioissa, eli biologinen aiti voi pompottaa miten ja milloin haluaa? Eiko se ollutkaan niin etta lapsen vanhemmat paattavat lapsen asioista?



Naissa keskusteluissa on ilmeisesti jo aluasta alkaen paatetty, etta aitipuolen asenne on vaara, ja aidissa ei mitaan vikaa ole, oli tilanne mika tahansa...

Tännehän on helppo " provoilla" . heti on kaikilla oma TÄRKEÄ ja OIKEA mielipiteensä valmiina :)

Mun mies hoitaa kyllä lapsia, mutta hän on enemmän töissä kuin minä. Samoin sovittiin että jos meinataan tulla toimeen, hän tekee myös pari viikonloppua kuussa töitä. Itse olen vieläpä pph, repikää siitä.. eli syliä riittää kaikille lapsille tasapuolisesti.

Asia mihin olen väsynyt, on se että kaikilla heruu ymmärrystä riistettyä äitiparkaa kohtaan (virastot, päiväkoti, jne...) mutta ei mulle vaikka olisin sairaana tai muuten väsynyt. Äitipuolen on AINA jaksettava, muuten hän on huono.

Toisekseen kun äiti pettää lupaukset, se purkautuu juurikin minua kohtaan. Saatan kuulla huorittelua tai että olen muka paha ihminen koska kehtaan välillä komentaa lasta.

Ja kyllä, juuri sen takia tämä lapsi ei tunnu " omalta" ja tuskin koskaan tuleekaan tuntumaan. Rakastan kyllä, mutta en ikävä kyllä voi rakastaa samoin kuin omiani. En kerta kaikkiaan pysty.

Olen yrittänyt sopia keskustelua hänen äitinsä kanssa, mutta aina on tärkeämpää menoa, oman lapsen päivät täällä meillä ei häntä kiinnosta. Silloin kun lapsi on äidillään, aika usein hän vie lasta leffaan ja tekee kaikkea muuta kuin sitä normaalia perhe-elämää, josta lapsikin oppisi jotain. Ei siinä muuten mitään, mutta kotona lapsi sitten kiukuttelee ja taantuu vauvan tasolle. Ja TAAS minä olen syypää..

Ihan tiedoksenne, lapsi ei ollut tällainen kun aloimme seurustelemaan, sillä silloin hänen äitinsä ei halunnut tavata kuin todella harvoin. Kun muutimme yhteen miehen kanssa tulikin toinen ääni kelloon...

samaa kuin olla oman lapsensa kanssa. Siihen väsyy helpommin ja se tuntuu työltä. Vaikka kyseessä on miehen lapsi, se ei ole oma eikä tee siitä itselle sen läheisempää kuin että naapurin lapsi muuttaisi teille eikä ikinä lähtisi pois...



Kun tähän liitetään vielä erilainen ongelmakäyttäytyminen, marina, ainainen vaatimusten esittely, haistattelu, erilaiset käytöstavat -ja kulttuuri ( äitinsä puolelta opittua), ja lisätään vielä lapsen paska äiti kuvioon, niin se on todella vaikeaa. Jos äiti jättää elatusmaksut maksamatta ja lapsi senkun mankuu koko ajan jotain, ni se rupeaa korpeamaan, kun joutuu vielä taloudellisestikin elättämään toisen eukon lasta välillisesti ( jos miehen kanssa asuu yhdessä, ni ei niitä rahoja voi eritellä).



Raskasta on juuri se, että kun lasta kohtaan ei ole rakkaudentunteita, niin kaikki negapuolet korostuvat liikaa. Jos oma lapsi varastaisi sinulta rahaa tai pitäisi 13-v:nä bileitä ilman lupaa ja salaa teidän asunnossanne, ni sen vielä kestäisi, vaikka se harmittaisi ihan sairaasti. Mutta kun näin toimii vieras lapsi , niin se viha käy sietämättömäksi.



Jos tollaista kohtaan tuntee rakkautta, niin se todellakin on harvinaista. KUkaan täysjärkinen ihminen ei kestä sellaista ilman ärsyyntymistä. Se tuntuu työltä, vaikka pitäisi olla perhe-elämää.



Mä tunnen synpatiaa jokaista äitipuolta kohtaan. Se on maailman epäkiitollisin tehtävä. Itse koen miehen lapsen olemassaolon raskaammaksi kuin kolmen pienen yhteisen lapsemme hoitamisen yhteensä.