Tämän hetken trendisairaus väsymysoireyhtymä

Luovun mielelläni CFSsästäni jota olen sairastanut varmaan yli 25v tietämättäni, dg:n sain 4v sitten

Ja ei, jos joku nyt heti kimpaantuu että olen vaan laiska - en ole. Olen kasvattanut 4 lasta, rakentanut 2 taloa mieheni kanssa, käynyt töissä ilman sairauslomia veren maku suussa 34 vuotta ja 4v kotoa käsin etänä kun voimat ei enää riittäneet. Veronikin olen maksanut kiltisti jokaiselta työvuodeltani joten mistään elämäntapalusmusta ei ole kyse.

En halua tätä sairautta. Annan tämän heti pois jos vaan joku haluaa.

Ja kaikki muut sairaudet on poissuljettu.

Vierailija kirjoitti:

Juuri yksi superlaiska kaverini kertoi sairastavansa väsymysoireyhtymää... Oireet ovat samanlaiset kuin netissä kerrotut: ei jaksa kuin nukkua. 

Mikäs siinä sinänsä, jos uskoo tähän :D

Joo... minäkin olin superlaiska kun olin melkein kymmenen vuotta kausittain aivan kuolemanväsynyt, vaikka kokeilin kaikki temput ja ruokavaliot. Nukahtelin ihan kirjaimellisesti joka paikkaan, teininä tunneille ja vähän vanhempana sohvalle siinä välissä kun kaveri kävi keittämässä kahvit. Se laiskuus olikin uniapneaa.

Onpa "hienoa" sairastaa muotisairautta!

Voi että ärsyttää tämä aloitus. Tässä ei ole mitään muodikasta. Aivosumussa, keskittymisvaikeuksissa, siinä että jaksaa juuri olla muutaman tunnin hereillä jolloin on pakko mennä nukkumaan koska alkaa olemaan ylikierrostilassa väsymyksestä mikä on ihan kamala olo, päänsäryissä, katkonaisessa palauttamattomassa unessa ja jatkuvissa kivuissa. Turhautumisessa, kun ennen liikkui aktiivisesti ja nyt keho ei anna tehdä hyvä kuin korttelin ympäri lenkkejä ja jos tekee, tekee ne hinnan kanssa ja voi kestää päiviä päästä samaan oloon kuin ennen rasitusta.  Olossa kun pää olisi vaihdettu jonkun muistiongelmia potevaan ja sumeaan, kun ennen ajatus oli kirkas ja toimi.

Onneksi pystyn nykyään hallitsemaan tilaani, kun tajuan rasituksensietokykyni rajat. Jotkin neuvot, että mene lenkille suorastaan romahduttivat vointini, kun tilani sotkettiin masennukseen.

Netflixissä on dokumentti Unrest, joka kuvaa hyvin väsymysoireyhtymää sairastavien arkea.248

Vierailija kirjoitti:

Luovun mielelläni CFSsästäni jota olen sairastanut varmaan yli 25v tietämättäni, dg:n sain 4v sitten

Ja ei, jos joku nyt heti kimpaantuu että olen vaan laiska - en ole. Olen kasvattanut 4 lasta, rakentanut 2 taloa mieheni kanssa, käynyt töissä ilman sairauslomia veren maku suussa 34 vuotta ja 4v kotoa käsin etänä kun voimat ei enää riittäneet. Veronikin olen maksanut kiltisti jokaiselta työvuodeltani joten mistään elämäntapalusmusta ei ole kyse.

En halua tätä sairautta. Annan tämän heti pois jos vaan joku haluaa.

Ja kaikki muut sairaudet on poissuljettu.

Miten sait diagnoosin? Haluaisin apua, mutten löydä ketään lääkäriä, joka voisi auttaa. Kaikki vinkit tervetulleita.

Mä oon oikeasti tosi usein väsynyt ja uupunut.

Yleensä en jaksa muuta kuin ruoan tehdä ja käydä ulkona.

Itse sain väsymysoireyhtymädiagnoosin 15 vuotta sitten, en tiennytkään olevani trendikäs. :)

Voin myös kertoa arjestani.

Tiedän montako tuntia jaksan olla hereillä ja se on ihan naurettavan vähän verrattuna aikaan, kun olin toimiva ihminen. Yritän tehdä aamulla hoidettavat asiat, mitä pystyn, sillä yleensä väsymystila iskee päivällä hyvin voimakkaana, jolloin on pakko mennä nukkumaan, ellei halua poissaolevaan tuskalliselta tuntuvaan väsymystilaan, missä pää ei enää tunnu toimivan. Merkkejä yliväsymyksen puolelle menevästä väsymyksestä alkaa olla mm. päänsäryn oireet ja poissaoleva olo. Käyn ulkoilemassa aamuisin ja noudatan tarkkaa päivärytmiä. En voi lähteä kotoani oikein mihinkään, koska pitää päästä nopeasti sänkyyn makaamaan, jos väsymystila tulee voimakkaana. Liika henkinen ja fyysinen rasitus saattaa viedä tuohon jamaan. Ei puhettakaan shoppailureissuista, tai bilettelyistä. Ei puhettakaan ryhmäliikuntatunneista, missä ennen rakastin käydä ellen halua yöheräilyjä, sydämentykytyksiä ja kehoa joka on ylikierrostilassa, mistä kestää pitkään palautua. Saatan olla täysin vuodepotilaana välillä. Minulla on unettomuutta ja palauttamaton yöuni, joten se miten saan nukuttua hallitsee elämääni. Yritän mennä jaksamisen rajoissa, niin etten ikinä mene ylirasitustilaan, että pystyn jotenkin toimimaan ja hoitamaan arkiaskareeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luovun mielelläni CFSsästäni jota olen sairastanut varmaan yli 25v tietämättäni, dg:n sain 4v sitten

Ja ei, jos joku nyt heti kimpaantuu että olen vaan laiska - en ole. Olen kasvattanut 4 lasta, rakentanut 2 taloa mieheni kanssa, käynyt töissä ilman sairauslomia veren maku suussa 34 vuotta ja 4v kotoa käsin etänä kun voimat ei enää riittäneet. Veronikin olen maksanut kiltisti jokaiselta työvuodeltani joten mistään elämäntapalusmusta ei ole kyse.

En halua tätä sairautta. Annan tämän heti pois jos vaan joku haluaa.

Ja kaikki muut sairaudet on poissuljettu.

Miten sait diagnoosin? Haluaisin apua, mutten löydä ketään lääkäriä, joka voisi auttaa. Kaikki vinkit tervetulleita.

Suomessa ei ole montaa lääkäriä joilla olisi edes jonkinlainen kokemus tästä. Etsi facesta tähän liittyvä ryhmä, sieltä voi saada vinkkejä lääkäreistä. Näin vauvasivulla en halua lääkärien nimiä mainita

Vierailija kirjoitti:

Aina tuntuu olevan pinnalla joku sairaus. Mitä olen lehdistä lukenut, niin itselle tulee mieleen väsymysoireyhtymästä burnout. Kaikki uutisoidut tapaukset on olleet ylisuorittajia (huippu-urheilijan alkuja tms.).

Minä sain ensimmäisen burnoutin jo alle kolmekybäsenä. Tein kaiken helvetin tunnollisesti, tein aivan liikaa töitä, olin ylikierroksilla, unihäiriöitä. Muutaman tunnin unilla 16h töitä ja lopulta ei mitään kiitosta töiden teosta ja elämä kriisiytyi muutenkin ihan kiitettävästi. Vaikea masennus ja fyysinen vamma ja melkein 2 vuoden sairauslomalle.

Eikö jo tunti päivässä älylaitteella/-läppärillä lisää masennusta?

Ja taas jos tunnin kävelee päivittäin niin se ehkäisee masennusta.

Kaikki lähtee omista valinnoista.

Ei puhettakaan siitä, että kykenisin tietokonepelaamiseen ja siihen keskittymiseen tai tunnin kävelylenkkiin.

Edelleenkin, tämä ei ole masennusta. En ole masentunut kuin korkeintaan siitä, etten jaksa kuin ennen.

T. Cfs - potilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä oikeastaan väliä, mikä on diagnoosin nimi. Jos ihminen oikeasti kokee, että hänellä ei ole voimia, ja hän voi huonisti, miksi ei voi ottaa sitä todesta ja olla empaattinen. 

No, jos diagnosoidaan krooninen väsymysoireyhtymä, niin voitaisiin kyllä alkuun tutkia jotain yleistä, kuten verenkuva, rautavarastot, kilpirauhaskokeet, ms-tauti, mitä näitä väsyttäviä sairauksia on.

Hauska kommentti. Verenkuvan ja kilpirauhasarvot on toki helppo selvittää. Mutta niitä kaikenmaailman väsyttäviä sairauksia ei olekaan ihan helppo tutkia. Niitä on todella paljon eikä niitä ole välttämättä helppo diagnosoida. Minulla meni 6 vuotta MS-diagnoosin saamiseen. Monella on kestänyt vielä kauemmin.

Tällä hetkellä koen olevani onnekas siitä, että sairauteni on MS eikä ME.

Saan lääkitystä ja asiallista kohtelua terveydenhuollossa.

Olen järkyttynyt siitä millä tavalla Suomessa kohdellaan ME-sairaita. Varsinkin lasten kohtelu on täysin epäinhimillistä. Järkyttävää, että Suomessa voidaan ottaa lapsia huostaan sillä perusteella että on tehty paljon tutkimuksia eikä syytä oireille ole osattu löytää.

Näissä tapauksissa lasu on lähtenyt lääkäriltä. Perusteena se, että monista tutkimuksista huolimatta ei löydä syytä oireille. Joissakin tapauksissa perusteena on ollut se, että tutkimuksia ja hoitoa on haettu yksityiseltä lääkäriltä. Itse koen tämän ahdistavana vaikka kyseinen sairaus ei kosketa perhettäni.

Mä antaisin ap:lle paniikkihäiriön ja aspergerin syndrooman. Ei hirveästi tee mieli huudella kiitos kouluampujien.

En ole koskaan kuullutkaan väsymysoireyhtymästä vaikka luenkin naistenlehtiä ja tätä palstaa. Missä tämä muotisairaus on tullut esiin?