Eikö ihmisiä häiritse, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähimpänä kuvitteellista "aidosti" hyvää ihmistä on se, joka saa muiden hyödyttämisestä ja ilahduttamisesta itselleen vastineeksi hyvän mielen. Sen parempaa ei voi olla, joten on vain hyväksyttävä se. Mitä aito hyvyys teoriassa olisi? Miksi kukaan olisi sellainen, jos ei joko tunne ylpeyttä, kuvittele tulevansa kuoltuaan palkituksi tms.

Eikös aito rakkauskin ole sitä että pystyy tarvittaessa luopumaan toisesta. Entä sellainen että saa hyvän olon siitä että näkee kun joku toinen avaa oven toiselle vaikka ei olekaan aktiivinen toimija. Tässä aiheessa ollaan sen keskipisteessä että pitäisi aina olla se tekijä ja huomionkeskipisteenä vaikka sitä ei tarvita onnellisuuteen. Auttamisen ei myöskään tarvitse olla mitään glorifioitua vaan ihan rutiinia ja osa yhteisössä oloa.

Tuo oli hyvä huomio, että sitä voi myös liikutua kun näkee jonkun toisen auttavan muita. Voi tosin olla, että jos tarpeeksi syvälle mennään, niin siinäkin on jotain itsekästä. Ehkä sitä tiedostamatta asettaa itsensä sen auttajan saappaisiin ja tuntee siten ylpeyttä ollessaan osa sitä auttamisprosessia?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia yhteiskunnassa täytyy olla säännöt (laki) ja ehkä jopa uskonto. Ihminen on hyvin itsekäs, jos mistään suunnasta ei tule painetta. Samasta syystä kaikkien pitiäisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen. Absoluuttinen tasa-arvo on kuitenkin utopiaa. Ihmisen erottaa apinoista ja muista elämistä sen ylivertainen kyky tehdä yhteistyötä ja kommunikoida.

Jatkoa vielä tähän..

Tämän takia eristäytyminen yhteisöstä (esim. syrjäytyminen tai vankila) on hyvin haitallista. Ihminen menettää kosketuspinnan siihen mikä on yhteisössä sallittua, mikä ei ja rupeaa itse keksimään omia sääntöjään, johon muut eivät kykene samaistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jotenkin naurattaa se, miten monet esimerkiksi luulevat olevansa todella viehättäviä ulkonäöllisesti. Todellisuudessa kai pelimiesten ja -naisten ja äidin antamat kehut on vaan jääneet mieleen ja nousseet päähän (ihmiset ei ota huomioon, että kyllä kaikkien muidenkin ulkonäköä kehutaan, vaikka itse ei olisi yleensä paikalla sitä kuulemassa!). Jotkut puolestaan edustavat toista ääripäätä mutta periaatteessa samaa asiaa marttyyriydessaan, kun ajattelevat, että kaikki on heidän syytään (vaikka maailma on täynnä sattumanvaraisuutta) ja toiset ovat heitä vastaan, vaikka useimmiten toisia ei vaan erityisesti kiinnosta.

Itse sorrun ihan samaan jatkuvasti, vaikka tiedostankin tätä. Aina välillä ajattelen että olenpa tosi nätti vaikka oikeasti ehkä keskiverto, tai että kirjoitinpa hyvän vastauksen, olen niin fiksu vaikka moni ei sitä tiedä - oikeasti ei olisi juurikaan syytä tuntea ylemmyyttä, kun paljon mitään en ole saanut aikaan elämässä toisin kuin jotkut mua vähä-älyisemmätkin, ja maailmassa on kuitenkin myös todella paljon ihmisiä, jotka on heittämällä mua älykkäämpiä.

Mutta jos kaikki tajuaisi oman mitättömyytensä niin kukaan ei varmaan jaksaisi tehdä paljon mitään. Niin on ehkä käynytkin, että järkevimmät ja perfektionistisimmat yksilöt eivät ole saaneet lisäännyttyä tarpeeksi eksistentiaalisen ahdistuksensa vallassa, kun taas vähän harhaisemmat ja iloisemmat yksilöt ovat uskoneet itseensä, jolloin jotkut heistä ovat sitten sattuman kaupalla onnistuneet jossakin ja ihmisten suku on jatkunut yhä varmana ansioistaan.

Hyvä, tajusit mitä ajan takaa. Nyt voit hetken aikaan tuntea olevasi fiksu, koska olet tehnyt minuun vaikutuksen. Minä taas voin hetken aikaa tuntea itseni hyväksi ihmiseksi lausuttuani kohteliaisuuksia tuntemattomalle ihmiselle - tuntien samalla ylpeyttä siitä, että minun kohteliaisuuteni ovat arvokkaita. :)

Ap

Tehdään näin! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

sosionomien luonnetta leimaava piirre on ahneus ja narsismi

Ilmeisesti sulle on joku sosionomi joskus sanonut jotain sellaista, mistä et pitänyt ja nyt projisoit kaikki negaatiosi heihin?

psykologiset "päätelmäsi" eivät tälläkään kerta osuneet oikeaan... satuin opiskelemaan alaa ennenkuin pääsin oikikseen, ja olen todennut asian hyvin läheltä

sitäpaitsi sosionomien ahneus on yleisesti tunnetttua (vrt sosionomien palkka vaatimukset, kalliit autot, lomamatkat jne), ahneelle narsistille on tärkeää näyttää muille

Narsistiset piirteet on normaalin ihmisen merkki. Narsistinen persoonallisuushäiriö sitten on ihan oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Roboteiksiko tässä pitäisi muuttua? Kyllä ihmisyyteen nyt vain liittyy aika suuri skaala erilaisia piirteitä. Tietyt "huonot" piirteetkin ovat tietyissä olosuihteissa ainoastaan positiivisia. Muuten evoluutio olisi ne jo karsinut.

Siinä hyvä esimerkki vastauksesta missä ei mitään omaa ajattelua vaan pakkomielteisesti vaan pelkkä viallinen heitto.

Pidän valitettavasti yksinkertaisia muita haukkuvia katkeria negatiivisia henkilöitä robotteina. Elämänsä siinä tuhlaa ei muuta. Mutta kaikki Me olemme " erilaisia"........

Vierailija kirjoitti:

No jaa, ei häiritse. Joinakin hetkinä häpeän vikojani, mutta sitten tajuan, että meissä kaikissa on puutteita. Yritän parantaa omiani ja minulle riittää se, että yritän olla mahdollisimman avoin ja rehellinen itselleni, koska se mahdollistaa muutoksen. Otan sen positiivisena haasteena ja tiedostan kyllä, että valmista ei tule ennen kuolemaa. Mutta hyväksyn senkin. Vaikka omat mokat ja virheet ovatkin hävettäviä (ylpeys, kateus, ennakkoluulot, mustavalkoisuus jne.), on jollain tavalla tyydyttävää, kun pystyy katsomaan itseään rehellisesti ja myöntämään omat puutteensa. Koska silloin niitä voi myös korjata. Ego on ihmisen suurin ongelma. En tiedä olisiko siitä mahdollista päästä täysin eroon.

Eikös valaistuminen ole sitä, että ego kuoletetaan ja pelkkä olemisen kokemus jää? Kuulostaa tavallaan mukavalta, mutta onko tuo oikeastaan arvokasta - silloin saa yksin olla erilainen kuin muut, kun toiset häseltävät yhdessä ihmisille luontaisella tavalla. Ajattelen, että jos ihmisellä on vain yksi elämä, se kannattanee elää yhteisöön kuuluen ja yrittäen olla oma itsensä, kuitenkin niin, että sopii jotenkin joukkoon. Jos taas sielu ja sielunvaellus on olemassa, niin valaistumiselle on varmasti parempikin aika ja paikka jossain toisessa todellisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähimpänä kuvitteellista "aidosti" hyvää ihmistä on se, joka saa muiden hyödyttämisestä ja ilahduttamisesta itselleen vastineeksi hyvän mielen. Sen parempaa ei voi olla, joten on vain hyväksyttävä se. Mitä aito hyvyys teoriassa olisi? Miksi kukaan olisi sellainen, jos ei joko tunne ylpeyttä, kuvittele tulevansa kuoltuaan palkituksi tms.

Eikös aito rakkauskin ole sitä että pystyy tarvittaessa luopumaan toisesta. Entä sellainen että saa hyvän olon siitä että näkee kun joku toinen avaa oven toiselle vaikka ei olekaan aktiivinen toimija. Tässä aiheessa ollaan sen keskipisteessä että pitäisi aina olla se tekijä ja huomionkeskipisteenä vaikka sitä ei tarvita onnellisuuteen. Auttamisen ei myöskään tarvitse olla mitään glorifioitua vaan ihan rutiinia ja osa yhteisössä oloa.

Tuo oli hyvä huomio, että sitä voi myös liikutua kun näkee jonkun toisen auttavan muita. Voi tosin olla, että jos tarpeeksi syvälle mennään, niin siinäkin on jotain itsekästä. Ehkä sitä tiedostamatta asettaa itsensä sen auttajan saappaisiin ja tuntee siten ylpeyttä ollessaan osa sitä auttamisprosessia?

Ap

Voi olla myös helpotus siitä, että omaa panosta tarvitaan vähemmän, tai turvallisuudentunne siitä, että elää hyvien tyyppien keskuudessa.

Lievät "narsistiset piirteet" ovat vain tervettä oman itsensä arvostamista ja kykyä puolustaa itseään niitä oikeita narsisteja tai muuten vaan ikäviä ihmisiä vastaan. Olin nuorena liian hyväuskoinen ja ennen kaikkea idealistinen. Luulin kaikkien ihmisten pyrkivät kohti mahdollisimman monen hyvää, eli ajattelevan utilitaristisesti. Pariin narsistiin törmääminen matkan varrella auttoi näkemään asiat realistisemmin ja ymmärtämään, että harva vastaantulija ajattelee utilitaristisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähimpänä kuvitteellista "aidosti" hyvää ihmistä on se, joka saa muiden hyödyttämisestä ja ilahduttamisesta itselleen vastineeksi hyvän mielen. Sen parempaa ei voi olla, joten on vain hyväksyttävä se. Mitä aito hyvyys teoriassa olisi? Miksi kukaan olisi sellainen, jos ei joko tunne ylpeyttä, kuvittele tulevansa kuoltuaan palkituksi tms.

Eikös aito rakkauskin ole sitä että pystyy tarvittaessa luopumaan toisesta. Entä sellainen että saa hyvän olon siitä että näkee kun joku toinen avaa oven toiselle vaikka ei olekaan aktiivinen toimija. Tässä aiheessa ollaan sen keskipisteessä että pitäisi aina olla se tekijä ja huomionkeskipisteenä vaikka sitä ei tarvita onnellisuuteen. Auttamisen ei myöskään tarvitse olla mitään glorifioitua vaan ihan rutiinia ja osa yhteisössä oloa.

Tuo oli hyvä huomio, että sitä voi myös liikutua kun näkee jonkun toisen auttavan muita. Voi tosin olla, että jos tarpeeksi syvälle mennään, niin siinäkin on jotain itsekästä. Ehkä sitä tiedostamatta asettaa itsensä sen auttajan saappaisiin ja tuntee siten ylpeyttä ollessaan osa sitä auttamisprosessia?

Ap

Varmasti tuokin on yksi tapa. Mutta toisaalta jos kokee olevansa riittävä ihmisenä, niin miksi pitäisi tuollaisia kokemuksia haalia. Itse lähinnä ajattelisin että siinäpä hieno ihminen. Voi antaa sitä tunnustusta toiselle ilman että kuvittelee itsensä siihen paikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia yhteiskunnassa täytyy olla säännöt (laki) ja ehkä jopa uskonto. Ihminen on hyvin itsekäs, jos mistään suunnasta ei tule painetta. Samasta syystä kaikkien pitiäisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen. Absoluuttinen tasa-arvo on kuitenkin utopiaa. Ihmisen erottaa apinoista ja muista elämistä sen ylivertainen kyky tehdä yhteistyötä ja kommunikoida.

Jatkoa vielä tähän..

Tämän takia eristäytyminen yhteisöstä (esim. syrjäytyminen tai vankila) on hyvin haitallista. Ihminen menettää kosketuspinnan siihen mikä on yhteisössä sallittua, mikä ei ja rupeaa itse keksimään omia sääntöjään, johon muut eivät kykene samaistumaan.

Ehkä kuvaat nyt itseäsi tms. Etkö pysty toimimaan epäitsekkäästi ilman sääntöjä. Tarvitset siihen kenties avioliiton, juhlat tai muuten esimerkiksi petät. Ystävänä puukotat toista selkään jos pääset sillä mukaan johonkin kuvittelemaan yhteisöön niinkö?

Onneksi yhteisöt on plastisia ja joukossa on myös älykkäitä yksilöitä jotka esittelevät ajatuksiaan siten ettei keskustelu jää vain ja ainoastaan Tollo tasolle. Viekkaus ei ole yksinkertaisen yksinoikeus.

Yksilöt muovautuvat kasvatuksen ja persoonallisuuden piirteiden mukaan ja toisilla on luontaista empatiaa tuntemattomiksi ihmisiä kohtaan. Toiset jopa arvostavat ja tutkivat eri kulttuureja.

Jos ihmisen elämä jää maanmatosen asteelle jossa muita nylkemällä saa kuvitteellista etua itselleen, jotenkin säälittävältä sellainen elämä tuntuu. Ehkä jotenkin elämättömältä ja katkeralta. Valtaosa ihmisistä esimerkiksi joutuessaan äänestämään kuka henkilöistä jotka ovat muuten mukavan oloisia ja ahkeria, joutuu helvettiin, yksi narsistinen teko vaikuttaa ratkaisevasti. Jos teko/ajatus/yritys on äärimmäisen narsistinen esimerkiksi "toivottavasti hän kuolee" tms normaali yhteisö äänestää tällaisen alimpaan helvettiin. Joten yksikin liian narsistinen teko vaikuttaa.

ainakin yhdellä sosionomilla tuntuu olevan pakonomainen tarve levennellä lomamatkoillaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, ei häiritse. Joinakin hetkinä häpeän vikojani, mutta sitten tajuan, että meissä kaikissa on puutteita. Yritän parantaa omiani ja minulle riittää se, että yritän olla mahdollisimman avoin ja rehellinen itselleni, koska se mahdollistaa muutoksen. Otan sen positiivisena haasteena ja tiedostan kyllä, että valmista ei tule ennen kuolemaa. Mutta hyväksyn senkin. Vaikka omat mokat ja virheet ovatkin hävettäviä (ylpeys, kateus, ennakkoluulot, mustavalkoisuus jne.), on jollain tavalla tyydyttävää, kun pystyy katsomaan itseään rehellisesti ja myöntämään omat puutteensa. Koska silloin niitä voi myös korjata. Ego on ihmisen suurin ongelma. En tiedä olisiko siitä mahdollista päästä täysin eroon.

Eikös valaistuminen ole sitä, että ego kuoletetaan ja pelkkä olemisen kokemus jää? Kuulostaa tavallaan mukavalta, mutta onko tuo oikeastaan arvokasta - silloin saa yksin olla erilainen kuin muut, kun toiset häseltävät yhdessä ihmisille luontaisella tavalla. Ajattelen, että jos ihmisellä on vain yksi elämä, se kannattanee elää yhteisöön kuuluen ja yrittäen olla oma itsensä, kuitenkin niin, että sopii jotenkin joukkoon. Jos taas sielu ja sielunvaellus on olemassa, niin valaistumiselle on varmasti parempikin aika ja paikka jossain toisessa todellisuudessa.

Minä taas oletin että valaistumisessa ymmärretään että kaikki on yhtä. Saadaan jonkinlainen rauha omaan olemassa oloon eikä myöskään kanneta menneisyyden painolastia mukana. Minä uskon että ihmisten joukossa on tällä tavalla rauhan löytäneitä ihmisiä, jotka myös löytävät toisensa, mutta enemmistö toki huseeraa kuin muurahaiset pesänsä ympärillä konsanaan ilman että koskaan pysähtyvät miettimään asioita sen syvemmin. 

Vierailija kirjoitti:

ainakin yhdellä sosionomilla tuntuu olevan pakonomainen tarve levennellä lomamatkoillaan...

onko vantaalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

sosionomien luonnetta leimaava piirre on ahneus ja narsismi

Ilmeisesti sulle on joku sosionomi joskus sanonut jotain sellaista, mistä et pitänyt ja nyt projisoit kaikki negaatiosi heihin?

psykologiset "päätelmäsi" eivät tälläkään kerta osuneet oikeaan... satuin opiskelemaan alaa ennenkuin pääsin oikikseen, ja olen todennut asian hyvin läheltä

sitäpaitsi sosionomien ahneus on yleisesti tunnetttua (vrt sosionomien palkka vaatimukset, kalliit autot, lomamatkat jne), ahneelle narsistille on tärkeää näyttää muille

Palkka ahneutta? Korkeakoulututkinnolla saa vain noin 2200 euroa käteen kuussa. Lähihoitajat tienaa lähes saman verran. Todella ahnetta joo :D. Mutta provohan tämä olikin.

Onneksi lakimiehet eivät riistä ketään. Pelkkä kättely maksaa satasia.

Olemassaolomme on seurausta siitä, että olemme lajina kehittyneet uskomaan omaan erityislaatuisuuteemme. Olemme valjastaneet muut lajit ja ympäristömme resurssit surutta palvelemaan oman lajimme jatkumista. Samalla olemme ajaneet tuhannet lajit sukupuuttoon tai sukupuuton partaalle. Vasta sitten kun aloimme kokea, että lajien häviäminen alkaa vaikuttaa meidänkin elämäämme, aloimme suojelemaan niitä. Nyt olemme orjuuttaneet yhden sukupuuton partaalla olleen lajin oman mielihyvämme palvelijaksi jopa Suomessa. Pidämme Pandoja vankeina, jotta voimme toljottaa niitä ja kokea mielihyvää. Samalla toiset ihmislajin edustajat saavat mittavia summia rahaa tämän viattoman eläinlajin orjuuttamisesta.

Tosinarsisti taitaa olla sellainen, joka imee kyllä kehut muilta muttei osaa itse antaa kehuja takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Olemassaolomme on seurausta siitä, että olemme lajina kehittyneet uskomaan omaan erityislaatuisuuteemme. Olemme valjastaneet muut lajit ja ympäristömme resurssit surutta palvelemaan oman lajimme jatkumista. Samalla olemme ajaneet tuhannet lajit sukupuuttoon tai sukupuuton partaalle. Vasta sitten kun aloimme kokea, että lajien häviäminen alkaa vaikuttaa meidänkin elämäämme, aloimme suojelemaan niitä. Nyt olemme orjuuttaneet yhden sukupuuton partaalla olleen lajin oman mielihyvämme palvelijaksi jopa Suomessa. Pidämme Pandoja vankeina, jotta voimme toljottaa niitä ja kokea mielihyvää. Samalla toiset ihmislajin edustajat saavat mittavia summia rahaa tämän viattoman eläinlajin orjuuttamisesta.

Onko sun kissasi kasvissyöjä?