Eikö ihmisiä häiritse, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä?

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset kestävät itseään tuntiessaan ylpeyttä siitä, että ovat esim auttaneet toista ihmistä?

Pidät tätä narsismina??? Mitä ihmettä sekoilet.

Kertaas nyt jostain mitä narsismi tarkoittaa.

Tämän takia yhteiskunnassa täytyy olla säännöt (laki) ja ehkä jopa uskonto. Ihminen on hyvin itsekäs, jos mistään suunnasta ei tule painetta. Samasta syystä kaikkien pitiäisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen. Absoluuttinen tasa-arvo on kuitenkin utopiaa. Ihmisen erottaa apinoista ja muista elämistä sen ylivertainen kyky tehdä yhteistyötä ja kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmiset kestävät itseään tuntiessaan ylpeyttä siitä, että ovat esim auttaneet toista ihmistä?

Pidät tätä narsismina??? Mitä ihmettä sekoilet.

Kertaas nyt jostain mitä narsismi tarkoittaa.

En minä väittänyt, että muita auttava ihminen olisi narsisti. On kuitenkin olemassa käsite 'terve narsismi', ja meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Terveessä ihmisessä on niitä automaattisesti, vaikkei se teekään ihmisestä narsistia.

Ap

Elämä on vaikeaa, jos ihmisellä ei ole tarpeeksi narsistisia piirteitä. 

Terveisin, yksi jolla ei ole tarpeeksi niitä piirteitä

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

Ei hirveästi häiritse se, että jokaisella on vähän nars. piirteitä. Oleellista on määrä/voimakkuus. Liiankin vähän voi olla.

Kaikki ovat itsekkäitä, piittaamattomuus muista on se mikä haittaa, ei hyvän tavoittelu itselle. Jos ei vahingoita muita henkisesti eikä fyysisesti, tuntekoon ihan vapaasti ylpeyttä.

Roboteiksiko tässä pitäisi muuttua? Kyllä ihmisyyteen nyt vain liittyy aika suuri skaala erilaisia piirteitä. Tietyt "huonot" piirteetkin ovat tietyissä olosuihteissa ainoastaan positiivisia. Muuten evoluutio olisi ne jo karsinut.

Kyllä. Jotenkin naurattaa se, miten monet esimerkiksi luulevat olevansa todella viehättäviä ulkonäöllisesti. Todellisuudessa kai pelimiesten ja -naisten ja äidin antamat kehut on vaan jääneet mieleen ja nousseet päähän (ihmiset ei ota huomioon, että kyllä kaikkien muidenkin ulkonäköä kehutaan, vaikka itse ei olisi yleensä paikalla sitä kuulemassa!). Jotkut puolestaan edustavat toista ääripäätä mutta periaatteessa samaa asiaa marttyyriydessaan, kun ajattelevat, että kaikki on heidän syytään (vaikka maailma on täynnä sattumanvaraisuutta) ja toiset ovat heitä vastaan, vaikka useimmiten toisia ei vaan erityisesti kiinnosta.

Itse sorrun ihan samaan jatkuvasti, vaikka tiedostankin tätä. Aina välillä ajattelen että olenpa tosi nätti vaikka oikeasti ehkä keskiverto, tai että kirjoitinpa hyvän vastauksen, olen niin fiksu vaikka moni ei sitä tiedä - oikeasti ei olisi juurikaan syytä tuntea ylemmyyttä, kun paljon mitään en ole saanut aikaan elämässä toisin kuin jotkut mua vähä-älyisemmätkin, ja maailmassa on kuitenkin myös todella paljon ihmisiä, jotka on heittämällä mua älykkäämpiä.

Mutta jos kaikki tajuaisi oman mitättömyytensä niin kukaan ei varmaan jaksaisi tehdä paljon mitään. Niin on ehkä käynytkin, että järkevimmät ja perfektionistisimmat yksilöt eivät ole saaneet lisäännyttyä tarpeeksi eksistentiaalisen ahdistuksensa vallassa, kun taas vähän harhaisemmat ja iloisemmat yksilöt ovat uskoneet itseensä, jolloin jotkut heistä ovat sitten sattuman kaupalla onnistuneet jossakin ja ihmisten suku on jatkunut yhä varmana ansioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Roboteiksiko tässä pitäisi muuttua? Kyllä ihmisyyteen nyt vain liittyy aika suuri skaala erilaisia piirteitä. Tietyt "huonot" piirteetkin ovat tietyissä olosuihteissa ainoastaan positiivisia. Muuten evoluutio olisi ne jo karsinut.

En väitäkään, että meidän tulisi robotteja olla. Olen myös samaa mieltä, että evoluutio olisi karsinut aidot altruistit pois.

Ehkä tässä häiritsee se, että tiedostaa liian voimakkaasti nuo pakolliset ikävät tunteet. En saa edes hirveästi mielihyvää auttaessani muita, vaikka olenkin avulias persoona. Jos pidän ovea auki takana kulkevalle ja ystävälliselle ihmiselle, tunnen ensin ylpeyttä tuntiessani itseni hyväksi ihmiseksi, minkä jälkeen seuraa pettymys omaan turhamaisuuteen. Tuon takia ei tee mieli ottaa edes kiitoksia vastaan, koska en minä hyvää hyvyyttäni muita auta, vaikka usein muut niin luulevatkin.

Ap

Terveen narsismin kirjo on aika laaja. Mutta itselleni ei kuitenkaan "sovi" tietyt itsekkäät piirteet kuten aloituksessasi mainittu päteminen ja ylpeys. Minulla on ne ja yritän oppia niistä pois, koska minusta se on mahdollista. Omalla kohdalla niihin liittyy paljon opittuja käytösmalleja sekä huonoa itsetuntoa. Ja jos tarkkoja ollaan suurimmalla osalla ihmisistä ei ole raudanlujaa itsetuntoa mikä selittää mm. noiden piirteiden olemassa olon ja normaaliuden.

Vierailija kirjoitti:

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

Luulevat, että he ovat erityisen hyviä neuvomaan toisia, jotka ei vaan osaa? Käy järkeen kyllä. Siinähän saa jatkuvasti tuntea ylemmyyttä, kun on tekemisissä lasten eli vielä kehittyvien kanssa, tai päihdehäiriöisten, kriminaalien, köyhien ja sairaiden kanssa.

😕

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Jotenkin naurattaa se, miten monet esimerkiksi luulevat olevansa todella viehättäviä ulkonäöllisesti. Todellisuudessa kai pelimiesten ja -naisten ja äidin antamat kehut on vaan jääneet mieleen ja nousseet päähän (ihmiset ei ota huomioon, että kyllä kaikkien muidenkin ulkonäköä kehutaan, vaikka itse ei olisi yleensä paikalla sitä kuulemassa!). Jotkut puolestaan edustavat toista ääripäätä mutta periaatteessa samaa asiaa marttyyriydessaan, kun ajattelevat, että kaikki on heidän syytään (vaikka maailma on täynnä sattumanvaraisuutta) ja toiset ovat heitä vastaan, vaikka useimmiten toisia ei vaan erityisesti kiinnosta.

Itse sorrun ihan samaan jatkuvasti, vaikka tiedostankin tätä. Aina välillä ajattelen että olenpa tosi nätti vaikka oikeasti ehkä keskiverto, tai että kirjoitinpa hyvän vastauksen, olen niin fiksu vaikka moni ei sitä tiedä - oikeasti ei olisi juurikaan syytä tuntea ylemmyyttä, kun paljon mitään en ole saanut aikaan elämässä toisin kuin jotkut mua vähä-älyisemmätkin, ja maailmassa on kuitenkin myös todella paljon ihmisiä, jotka on heittämällä mua älykkäämpiä.

Mutta jos kaikki tajuaisi oman mitättömyytensä niin kukaan ei varmaan jaksaisi tehdä paljon mitään. Niin on ehkä käynytkin, että järkevimmät ja perfektionistisimmat yksilöt eivät ole saaneet lisäännyttyä tarpeeksi eksistentiaalisen ahdistuksensa vallassa, kun taas vähän harhaisemmat ja iloisemmat yksilöt ovat uskoneet itseensä, jolloin jotkut heistä ovat sitten sattuman kaupalla onnistuneet jossakin ja ihmisten suku on jatkunut yhä varmana ansioistaan.

Hyvä, tajusit mitä ajan takaa. Nyt voit hetken aikaan tuntea olevasi fiksu, koska olet tehnyt minuun vaikutuksen. Minä taas voin hetken aikaa tuntea itseni hyväksi ihmiseksi lausuttuani kohteliaisuuksia tuntemattomalle ihmiselle - tuntien samalla ylpeyttä siitä, että minun kohteliaisuuteni ovat arvokkaita. :)

Ap

Lähimpänä kuvitteellista "aidosti" hyvää ihmistä on se, joka saa muiden hyödyttämisestä ja ilahduttamisesta itselleen vastineeksi hyvän mielen. Sen parempaa ei voi olla, joten on vain hyväksyttävä se. Mitä aito hyvyys teoriassa olisi? Miksi kukaan olisi sellainen, jos ei joko tunne ylpeyttä, kuvittele tulevansa kuoltuaan palkituksi tms.

Narsisteiksi toisia haukkuvat eivät varmasti ole oikeaa narsistia tavannutkaan vain jonkun itsekkään hölmön. Narsistit ovat manipuloijia jotka toimivat usein näkymättömästi ja saavat epäilemään jopa omia ajatuksiaan ja tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

sosionomien luonnetta leimaava piirre on ahneus ja narsismi

No jaa, ei häiritse. Joinakin hetkinä häpeän vikojani, mutta sitten tajuan, että meissä kaikissa on puutteita. Yritän parantaa omiani ja minulle riittää se, että yritän olla mahdollisimman avoin ja rehellinen itselleni, koska se mahdollistaa muutoksen. Otan sen positiivisena haasteena ja tiedostan kyllä, että valmista ei tule ennen kuolemaa. Mutta hyväksyn senkin. Vaikka omat mokat ja virheet ovatkin hävettäviä (ylpeys, kateus, ennakkoluulot, mustavalkoisuus jne.), on jollain tavalla tyydyttävää, kun pystyy katsomaan itseään rehellisesti ja myöntämään omat puutteensa. Koska silloin niitä voi myös korjata. Ego on ihmisen suurin ongelma. En tiedä olisiko siitä mahdollista päästä täysin eroon.

Vierailija kirjoitti:

Lähimpänä kuvitteellista "aidosti" hyvää ihmistä on se, joka saa muiden hyödyttämisestä ja ilahduttamisesta itselleen vastineeksi hyvän mielen. Sen parempaa ei voi olla, joten on vain hyväksyttävä se. Mitä aito hyvyys teoriassa olisi? Miksi kukaan olisi sellainen, jos ei joko tunne ylpeyttä, kuvittele tulevansa kuoltuaan palkituksi tms.

Eikös aito rakkauskin ole sitä että pystyy tarvittaessa luopumaan toisesta. Entä sellainen että saa hyvän olon siitä että näkee kun joku toinen avaa oven toiselle vaikka ei olekaan aktiivinen toimija. Tässä aiheessa ollaan sen keskipisteessä että pitäisi aina olla se tekijä ja huomionkeskipisteenä vaikka sitä ei tarvita onnellisuuteen. Auttamisen ei myöskään tarvitse olla mitään glorifioitua vaan ihan rutiinia ja osa yhteisössä oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sosiaali-alalle hakeutuvat erityisen narsistiset ihmiset

sosionomien luonnetta leimaava piirre on ahneus ja narsismi

Ilmeisesti sulle on joku sosionomi joskus sanonut jotain sellaista, mistä et pitänyt ja nyt projisoit kaikki negaatiosi heihin?

Mä en ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt täysin ylpeyttä. Miksi pitäisi olla ylpeä jostain mitä on tehnyt? Siis onko ylpeys tunne siitä, että olen parempi kuin muut, vai mitä se on? Jos teen vaikka hyviä lihapullia, niin silloinhan saan nauttia mun hyvästä kokkaustaidosta, kun saan syödä hyviä lihapullia. Jos oikein innostun, niin voin alkaa vaikka kokiksi, jolloin saan mahdollisesti nauttia työstä saadusta palkasta. Mutta pitäisikö mun olla ylpeä taidoistani? Miksi ei riitä, että nautin ja hyödyn osaamiseni hedelmistä?