Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi valehtelen ja keksin tarinoita koko ajan?
23.02.2018 |
En valehtele läheisilleni (perhe). Kavereille ja töissä keksin vaikka mitä tarinoita. Muistan että oon aloittanut tän joskus lulukio-ikäisenä. Silloin valehtelin olemattomista poikaystävistä. Lukion jälkeen töissä kerroin taas olemattomista poikaystävistä ja satuilin kaikista lomamatkoista ym. Löysin parisuhteen, perustin perheen ja valehtelu jäi. Kun täytin 40v jatkoi valehtelu. Työ oli uuvuttavaa. Valehtelin kaikkia vaivoja jotta sain sairaslomaa. Kerroin työkavereille kuinka isäpuoleni kuoli ( minulla ei ole isäpuolta), äitini on parantumattomasti sairas jne. En tiedä mistä nämä keksimäni asiat kumpuavat. Puhun niitä ihan kuin olisivat totta. Alan jo itsekin uskoa niihin.
Kommentit (15)
Mää kanssa joskus vaan vedän jonkun valheen hatusta. En tiedä miksi. Small talk tilanteissa, kai se on että koko juttu on niin turha että mitä väliä onko totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne ihmiset, jotka tuntevat sut, tietävät, että valehtelet. Mulla on eräs kaveri, jonka olen tuntenut jo pitkään, jolla on myös tuota mytomaniaa. Hänen kohdallaan ei todellakaan ole kyse siitä, mitä vastaaja nro 1 epäili, siis tylsästä elämästä. Hän on tehnyt elämässään todella paljon asioita ja ollut monessa mukana. En tiedä, mistä tuo taipumus johtuu ja miten sitä voi hillitä, mutta kyllä se kiusallista muillekin.
Kyllä ne muut tajuavat että valehtelet.
Itse olen tuntenut kaksi tyyppiä jotka ihan todistetusti valehteli.
Yhtä kaveriani perhekerhoajoilta olen alkanut epäillä. Jos on ns pikkuisen liian hyvää ollakseen totta niin se yleensä sitä on.
Outoa, eikös tolle ole joku nimikin, joku patologinen valehtelu ym? Ihan diagnoosina?
Kyllähän kaikki joskus kertoo valkoisen valheen, mutta mä en tiedä, mikä sussa on vikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä oletko oikeasti tälläinen mutta tuli vaan mieleeni tämä: Jos ihminen hakee valehtelusta hyötyä, se saattaa olla osa narsistista persoonallisuushäiriötä. Käyttäytymismuodosta voi parantua, jos kokee sen itse ongelmaksi, mutta esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön liittyvää valehtelua ei voi saada parantumaan, sillä henkilö ei itse koe sitä ongelmaksi. Ehkä tämä viimeisen pilkun jälkeen ei kohdistu sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on vähän vastaavaa. Omaksuin jo nuorena eräänlaisten tarinankertojan ja viihdyttäjän roolin. En suoranaisesti valehtele, mutta asioiden kerrontatapa on yleensä tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän väritetty jännittävämmäksi, hauskemmaksi ja mielenkiintoisemmaksi. Käytän kuvailevia sanoja ja elävää kieltä muuttaakseni jonku tylsän ja tavanomaisen tapahtuman tosielämän sitcomiksi.
Inhoan tätä piirrettä itsessäni, mutten osaa lopettaa. Kai siitä on saanut jotain hyväksynnän kokemusta, joka saa jatkamaan.
En edes tiedä mitä sillä valehtelulla haen. Epäilen että nykyään olen masentunut. Itken töissä paljon ja oon kai keksinyt ton äidin sairauden siksi että voin vedota siihen kun itken vaikka taukohuoneessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko ajatellut, että hakeutuisit ammattiauttajan pakeille?
Aika työterveyteen on itkuisuuden takia. En tuota valehtelua halua ottaa esille, se on liian noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika työterveyteen on itkuisuuden takia. En tuota valehtelua halua ottaa esille, se on liian noloa.
Jos haluat oikeasti saada apua, niin älä jätä kertomatta. Ei sun tarvitse ajatella, mitä työterveyden työntekijä susta ajattelee. Ihan oikeasti, kuten ylempänä sanoin, sun tuntevat ihmiset ovat kyllä huomanneet, että valehtelet. Joten ihan hyvin voit ottaa asian puheeksi tuntemattomankin kanssa.
Patologinen valehtelu, eli mytomania (kreik. mythos tarina + mania) eli pseudologia fantastica (kreik. pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus) on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kertoo tylsästä elämästäsi, jotta pitää valehdella.