Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset vetäytyy syrjään koulussa/työelämässä eivätkä edes yritä jutella muille?
Kommentit (45)
Töissä asiat pyörii samojen aiheiden ympärillä. Koska on loma, paljon on lomaa jäljellä, kuinka on töitä paljon, töitä on vähän. Pomo on paska, pomo on hyvä. Kohta päästään kotiin, vielä pitkä aika kun päästään kotiin lähtemään. Kohta on viikonloppu. Mitä teet viikonloppuna. Kyllä meni nopeasti loma, viikonloppu. Samat tyhjät jorinat.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
introvetti täällä. Hiljaisuus ja harmonia on minulle kaikki kaikessa kaiken kiireen keskellä. Jos kahvipöytään istun niin siinä on rauhoittuminen kaukana, siksi menen kävelylle pihalle taukojen aikana. Voin paljon paremmin.
Miksi mä puhuisin ihmisten kanssa josta en hyödy niin mitenkään. Huomenta voin toivottaa ja senkin hampaat irvessä.
Suurin osa ihmisten jutuista on helvetin tylsää ja turhaa paskanpuhumista. Mitään ei menetä vaikka ei osallistu siihen.
Vaikka kuinka juttelisin työkavereille niin ei heiltä lohkeaisi pussyä koska pelkäävät töiden puolesta.
Miksi siis nähdä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamulla tervehdin, lähtiessäkin voi pari sanaa vaihtaa. Työtkin pitää tehdä, sen takia siellä ollaan, höpöttäminen häiritsee keskittymistäni. Tauoilla hesarissa ja muissa lehdissä on yleensä mielenkiintoisempia juttuja kuin työkavereilla. Painettuja aikakauslehtiä minulle tulee yli kymmenen numeroa kuukaudessa, tabletilla luen viittä diginä melkein ilmaiseksi. Työkavereiden kanssa olisi mukava tilata lehtiä porukalla mutta eivät lue niitä vaikka jätän usein luettuani jääkaapin päälle muiden luettavaksi. Jos juttelevat minua kiinnostavasta aiheesta niin kerron mitä tiedän siitä.
Tällä hetkellä opiskelen. Haluan hoitaa opintoni kunnolla ja minulla on aika krooninen kiire koko ajan. En vain jaksa mitään turhaa tyhjänpäiväistä lässytystä. Toki opintojen ohessa tulee puhuttua vähän, mutta esimerkiksi lounastauon pidän mielelläni yksin, jotta voin pitää sen silloin kun minulle sopii parhaiten ja ehdin tehdä muutakin. Ei ole aikaa jäädä tunniksi höpöttelemään.
Toisekseen minulla on omat läheiset ystävät ja mies joiden kanssa saan keskustella ja viettää aikaa, joten en ole kokenut tarpeelliseksi pitää yllä aikaa vieviä tuttavuuksia.
En silti koe olevani mitenkään epäsosiaalinen, mutta puhun lähinnä silloin kun on asiaa ja vastaan tietysti muille.
Tämän halusin sanoa lähinnä sillä, että ei kaikki vähäpuheiset ole ujoja, epävarmoja tai ylimielisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut kiusatuksi jokaisessa yhteisössä. Ei kiinnosta enää teidän jutut.
Mulla sama. Joka työ- ja koulupaikassa on käynyt näin. Olen vähän erilainen ja arka enkä uskalla puolustautua joten joudun helposti tietynlaisten ihmisten nokittavaksi, mutta toisaalta lähennyn helposti muiden kiusattujen/erilaisten/introverttien kanssa. Ja jäädyn aina jos joku nokkija tulee samaan tilaan. Et kai ap ole se nokkija-kiusaaja?
Vierailija kirjoitti:
introvetti täällä. Hiljaisuus ja harmonia on minulle kaikki kaikessa kaiken kiireen keskellä. Jos kahvipöytään istun niin siinä on rauhoittuminen kaukana, siksi menen kävelylle pihalle taukojen aikana. Voin paljon paremmin.
Sama, huomasin että saan ruokkiksella parhaiten levättyä/ladattua, kun menen yksin ulos pienelle kävelylle tai syömään. Pois siitä hyörinästä ja pölötyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia.
En laske sosiaalisten tilanteiden pelkoa mielenterveysongelmaksi. Kyse on ihmisen temperamenttipiirteistä.
Kyllähän se niin on, että mitä enemmän ihmisiä ympärillä, sitä enemmän paskaakin.
Useimmat ihmiset tuntuvat olevan "kaveria" vain silloin, kun kokevat hyötyvän toisesta jollakin tavalla, ennemmin tai myöhemmin.
Ja muutenkin ihmisten keskustelunaiheet.. harvoin sieltä kuulee mitään mikä ilahduttaisi, kiinnostaisi, tai koskettaisi minua millään tavalla. Ja sitä täysin aivokuollutta pölinääkään jaksa kuunnella, missä ei ole päätä eikä häntää.
Miksi siis haluaisin vapaaehtoisesti olla massan ja hyväksikäyttäjien seassa?
Mun mielestä ne jotka haluavat, ovat niitä mt-ongelmaisia.
Ihmiset on paskaa, valetta ja ahneutta.
Ystäviä ei lueta ihmisiksi, ne on jotain parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuntuu että muiden jutut on niin typeriä ettei jaksa osallistua. Eli omat typerät juttuni ei vain ole yhteensopivia muiden typerien juttujen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia.
En laske sosiaalisten tilanteiden pelkoa mielenterveysongelmaksi. Kyse on ihmisen temperamenttipiirteistä.
Ujous on temperamenttipiirre, sosiaalisten tilanteiden pelko on mielenterveysongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on joku ihme normi olla sosiaalinen, vaikka sitten hampaat irvessä. Kaikki eivät ole luonteeltaan sosiaalisia. Itse en voi sietää tyhjänpäiväistä paskanjauhantaa. Väsyn liiallisesta höpötyksestä. Mieluummin olen tauoilla hiljaa ja omissa oloissani. En jaksa väkisin yrittää olla sosiaalinen. Teen työni ja lähden kotiin. Työsopimuksessani ei lue mitään small tallkista.
Ihmiset on tappavan tylsiä. Jotkut työkaverit puhuvat itsekseen vaikka ketään ei olisi lähimaillakaan, eli tärkeintä on että huulet liikkuu.
Ja se juorumylly mikä melkein jokaisella työpaikalla pyörii on uskomaton. En halua puhua asioistani ja antaa materiaalia leviteltäväksi.
Minä olen kanssa juuri tuollainen, hiljainen vetäytyjä.
En kuitenkaan ole ujo, enkä arka, en pelkää sosiaalisia tilanteita sinänsä, nautin jopa esiintymisestä jossain määrin.
Mutta ihmisten jatkuva tarve puhua ja höpöttää on mulle aivan sairaan raskasta. Ja aiheet ovat tosiaan itseään toistavia ja usein niistä ei edes keskustella, vaan nämä ääntään rakastavat huutavat omia näkemyksiään. Oman mielipiteen saa sanottua, jos lähtee siihen huutoleikkiin mukaan, mutta en todellakaan jaksa.
Näin kuitenkin joutuu helpommin juurikin näiden aiemman kommentoijan mainitsemien nokkijoiden hampaisiin. Niillä tuntuu monella olevan se käsitys, että jollet huuda ja meuhkaa ja kommentoi sarjatulena kaikkea, olet outo/huono/heikko/vähän säälittävä. Tai sitten arka, mitä kuten sanoin EN OLE. En tiedä, miksi on näin.
Veikkaan, syyksi sitä, että invovertti pystyy lukemaan toisen ihmisen todellisen motiivin hyvin nopeasti. Luonnollisesti motivaatio keskustella loppuu aika lyhyeen, jos keskustelukumppani puhuu vain itsestään tai koirastaan. Miten hyödyn siitä millään tavalla?
Olen sosiaalinen introvertti, nautin seurasta mutta se myös kuormittaa. Siksi pitää vähän harkita paljonko käyttää sosiaalista energiaa kahvihuoneessa, kun potilastyökin vie osansa, perheelle haluaisi säästää osansa, ja ystäviäänkin arvostaa.
En jaksa tyhjänaikaisia juttuja enkä sosiaalisia pelejä. Ihmiset ovat rasittavia. Viihdyn itsekseni. Yksin ollessa kaikki on mutkatonta.