Lue keskustelun säännöt.
Ikisinkuille kysymys: miten jaksatte elää ilman läheisyyttä ja rakkautta?
23.02.2018 |
Erosin reilu vuosi sitten ja sitäkin ennen liittoni oli täysin kuoleutunut noin viiden vuoden ajan. Olen viimeksi nauttinut hyvästä seksistä ja läheisyydestä noin kuusi vuotta sitten.
Avioliitossa oli edes toivoa teoriassa siitä, että läheisyyttä voisi jossain vaiheessa saada, mutta nyt ei ole enää kumppaniakaan, eikä toivoa sellaisen löytymisestäkään. Olen kaukorakastunut yhteen varattuun ihmiseen ja kaipaan häntä aivan tuskallisen paljon. En tule saamaan häntä omakseni koskaan tietenkään. Miten jaksatte jatkuvan yksinäisyyden ja kosketuksen puutteen?
T. N35+
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ikisinkku, koska haluan olla vapaa + parisuhde haittaa uraa.
Menestynyturaohjusmias1989
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän elämää mihin parisuhde ei mitenkään mahdu. ”Läheisyyttä” saa baarilöydöiltä silloin kun sellaista kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut/kokenut. Kyllähän tämä elämä tyhjältä tuntuu kun kaikki kaveritkin katosi perhe-elämään.
Osa ongelmaani on siinä, että tiedän, miltä tuntuu olla hyvässä suhteessa ja miltä tuntuu hyvä seksikin. Suhteeni elämäni aikana (3 kpl) kaatuivat kuitenkin väkivaltaan ja pettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkeen tottuu. Kyllähän se välillä kirpaisee, mutta kun ei sitä partneria löydy, niin pakko kestää, koska ainut vaihtoehtohan olisi sitten ottaa itseltään nirri pois, ja se olisi mielestäni vähän liioittelua.
Vierailija kirjoitti:
Vakipanolla.
Olen niin voimakkaasti romantikko, etten kykene vakipanoon ja itselleni rakkaus on merkittävä osa seksiä. Haluan siis rakastella, en p*neskella. Haluan tuntea sen ihanan päihdyttävän tunteen, kun haluan sitä ihmistä enemmän kuin ketään muuta ja haluan olla siinä vain hänen omansa. En ole koskaan harrastanut yhden illan suhteitakaan samasta syystä. Kaikki kolme kumppaniani ovat olleet pitkäaikaisissa (monivuotisissa) suhteissa kanssani. Mutta ehkä vain toivon liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et mene treffeille? Minusta tähän sinun halipulaan on olemassa ihan selvä ratkaisu.
Siihen sopeutuu, kaikkeen sopeutuu. Pariseksiä korvaa sooloseksi, enkä olekaan koskaan saanut kumppanin kanssa niin tyydyttäviä orgasmeja kuin yksin. Rakkautta on maailmassa montaa lajia, kannustan kokeilemaan. Rakastaa voi vaikka mitä, eikä kannata rajoittaa rakkautta ja rakastamista ahtaisiin määritelmiin eikä ajatella että vain yhden tietyn kumppanin kanssa koettu rakkaus olisi ainoaa oikeaa rakkautta. Älä alistu uhriksi tässäkään asiassa vaan ota niskaote. Opettele, opit kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ihan hemmetin noloa, mutta minä aikuinen, työssäkäyvä, hoikka, ihan varmaan viehättäväkin nainen, katselen illat pitkät pornoa, fanrasioin varatusta ihastuksestani ja nukun tyyny sylissäni. Kun käyn suihkussa, ajattelen, että itseäni kuivatessa se pyyhe on mun rakkaani, joka kietoutuu ympärilleni. Piirtelen ja maalaan kuvia siitä ihastuksestani, laulan musiikkikappaleita omille tallenteille häntä ajatellen ja kirjoitan hänelle runoja sekä kirjoitan fantasianovelleja pöytälaatikkooni. Jos näen häntä jossain, käyn mielessäni läpi sitä tapahtumaa yksityiskohta yksityiskohdalta viikkokausia ja kirjoitan siitä tekstejä. Pelkään, että alan vähitellen seota tai että olen jo hieman höyrähtänyt. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vakipanolla.
Olen niin voimakkaasti romantikko, etten kykene vakipanoon ja itselleni rakkaus on merkittävä osa seksiä. Haluan siis rakastella, en p*neskella. Haluan tuntea sen ihanan päihdyttävän tunteen, kun haluan sitä ihmistä enemmän kuin ketään muuta ja haluan olla siinä vain hänen omansa. En ole koskaan harrastanut yhden illan suhteitakaan samasta syystä. Kaikki kolme kumppaniani ovat olleet pitkäaikaisissa (monivuotisissa) suhteissa kanssani. Mutta ehkä vain toivon liikoja.
Sama täällä, en oikein ymmärrä nykyistä vakipanokulttuuria. Joskus jopa ahdistaa se, kun lehdissä ja palstoilla toitotetaan, että pitäisi pystyä harrastamaan tunteetonta seksiä, koska kyse on vain nautinnosta. Ei se mitä muut tekevät tietysti minuun vaikuta, mutta tuntuu vieläkin yksinäisemmältä, kun kokee kuuluvansa jonkinlaiseen nopeasti häviävään vähemmistöön. Rakkauden ja läheisyyden tarve ei mene pois mutta jotain lohtua saa siitä kun voi haaveilla, silitellä vaikka peittoa, tai kuvitella ruokaa laittaessaan, että saisi tehdä sitä jonkun kanssa, olisi läheisyyttä. M39
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua suhdetta, koska mies ei pysty tarjoamaan rakkautta. Mies: seksiä ja väkivaltaa = Ei kiitos.
Lopulta aika harva mies on osannut antaa mulle etäisestikään sen kaltaista "läheisyyttä" mitä olisin kaivannut (arvostusta, rakkautta, hyväksyntää, luottamusta ja turvallisuutta). Oma vika siltä osin, että yleensä löydän itseni vääränlaisten miesten seurasta ja homma on ollut enemmän hengailua ja paneskelua ja itsekkään miehen pillin mukaan hyppelyä omien tarpeiden kustannuksella.
Eli sinkkuna menee ihan kivasti. Miehet on mulle hauska tapa viettää perjantai-ilta, mutta olen huomannut, ettei niiltä kannata haluta tai odottaa eikä etenkään tarvita yhtään mitään ellei halua pettyä. Tärkeintä että muistaa keskittyä niihin asioihin, mitkä tuo omaan elämään iloa, sisältöä ja päämäärän (esim. opinnot/duuni, harrastukset, ystävät, luonto ja kiihkeät seksisuhteet).
Läheisyyden ja rakkauden kaipuu on (minun tapauksessani) vähän niin kuin kaipaisi ihmistä joka ei ole koskaan syntynytkään. Siihen voi jäädä vellomaan tai päättää, ettei olemattoman asian perään kannata itkeä.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan hemmetin noloa, mutta minä aikuinen, työssäkäyvä, hoikka, ihan varmaan viehättäväkin nainen, katselen illat pitkät pornoa, fanrasioin varatusta ihastuksestani ja nukun tyyny sylissäni. Kun käyn suihkussa, ajattelen, että itseäni kuivatessa se pyyhe on mun rakkaani, joka kietoutuu ympärilleni. Piirtelen ja maalaan kuvia siitä ihastuksestani, laulan musiikkikappaleita omille tallenteille häntä ajatellen ja kirjoitan hänelle runoja sekä kirjoitan fantasianovelleja pöytälaatikkooni. Jos näen häntä jossain, käyn mielessäni läpi sitä tapahtumaa yksityiskohta yksityiskohdalta viikkokausia ja kirjoitan siitä tekstejä. Pelkään, että alan vähitellen seota tai että olen jo hieman höyrähtänyt. :(
Kyllä. Sinun olisi aika lopettaa ja etsiä vapaa mies johon kohdennat tuon kaiken.
En halua miestä. Miehet satuttavat.
Minulla ei ole suurta tarvetta läheisyyteen eikä myöskään rakkauteen. Olen tosi tyytyväinen sinkkuelämään. Jos alkaisin parisuhteeseen, sen ihmisen olisi oltava jotain täydellistä, jotta haluaisin luopua vapaudestani. Itsenäisyys ja oma elämä on minulle paljon tärkeämpää kuin romanttinen rakkaus. En myöskään ole koskaan ollut erityisen seksuaalinen, enkä kaipaa hellittelyjä, joten saan kyllä tyydytettyä seksuaaliset haluni ihan itsekseni tai satunnaisen kaveripanon merkeissä.
En kykene pysymään paikallani, olen aina liikkeessä. Pari kertaa on tullut kokeiltua pidempää suhdetta, ei ole toiminut kun nainen ei ole halunnut pysyä mukana. Läheisyyttä saa baareista.
Vaikea kaivata sellaista mitä ei ole koskaan saanut/kokenut. Kyllähän tämä elämä tyhjältä tuntuu kun kaikki kaveritkin katosi perhe-elämään.